Ystävien kanssa ei pysty lainkaan keskustelemaan ajankohtaisista asioita. Kukaan heistä ei katso uutisia, ajankohtaisohjelmia tms.

Vierailija kirjoitti:

Lukevat lööpit.

Ovat perusjärkeviä työssäkäyviä ihmisiä ikähaarukassa n. 40-55. Kaikki työntävät pään pensaaseen....

Mikä minua tässä niin ärsyttää?

Valitse seurasi fiksummin. Oma ystäväpiirini koostuu lähinnä opettajista, toimittajista ja tutkijoista, mukaan mahtuu myös pari kirjailijaakin. Kaikkia meitä yhdistää kiinnostus ajankohtaisiin asioihin, yhteiskunnallisiin ilmiöihin, politiikkaan, kulttuuriin ja taiteisiin. Jokainen meistä toimii vapaa-ajallaan jollain yhteiskunnallisen vaikuttamisen alueella. Olemme kaikki naisia, ikähaarukassa 40-55 v. 

Jos kieltäytyy seuraamasta ajankohtaisasioita, saa puolestani myös jättää äänestämättä. Demokratia edellyttää valistuneita äänestäjiä.

Sarjassani tyhmiä kysymyksiä => Jos ystäviä ei kiinnosta ajankohtaisasiat niin voisitteko puhua  omista kuulumisista?

Entäs kun seuraa maailman tapahtumia hyvinkin aktiivisesti mutta ei ole tippaakaan kiinnostunut vatvomaan niitä kenenkään kanssa? Saanko kuitenkin elää?

Vierailija kirjoitti:

Entäs kun seuraa maailman tapahtumia hyvinkin aktiivisesti mutta ei ole tippaakaan kiinnostunut vatvomaan niitä kenenkään kanssa? Saanko kuitenkin elää?

Tämä. Minulla on joukko ystäviä, jotka haluavat velloa ja etenkin _päteä_ jatkuvalla, kuolettavan tylsällä keskustelulla päivän politiikasta. Nyt olen hiukkasen ilkeä, mutta samat ihmiset pätevät myös silloin, kun saavat sen pari kirjaa luettua vuodessa jotks nyt ylipäätään lukevat. Olen joskus sanonut suoraan, että meidän keskustelumme ovat _turhia_, ne eivät johda mihinkään, eivätkä muuta mitään. Lähinnä kyse on kolmannen lähteen tiedolla spekulointia - kaikki kyllä osaavat sen lukea ja sisäistää. Jos ei ole muuta puhuttavaa, voidaan olla vaikka hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri myös ihmetteli miksi dissaan Vallilan tuotteita.

Varmaan ihmettelee kaikki muutkin miksi dissaat vallilan tuotteita,joku pakkomielle?

Harmi ap! Ymmärrän hyvin harmituksesi. Mulle nuo on niin tärkeitä asioita, että turhautuisin, jos niistä ei voisi kenenkään kanssa puhua. Mä puhun niistä mieheni ja äitini kanssa.

Mun ongelma on, että olen muuttumassa kyyniseksi ja asioiden käänteet ei jaksa enää innostaa. Enemmänkin tulee semmoinen fiilis, että "ei uutta auringon alla" tai "follow the money", kun asiat menee kummalliseen suuntaan ja vouhotuslauma hokee jotain typeryyttä. Mun kaverit on sivistyneitä ihmisiä ja seuraavat aikaansa, mutta eivät mun mielestä ajattele asioita kovin pitkälle. Parhaat juttukaverit saan yhdestä miespuolisesta kollegasta, jolta tulee loistavia oivalluksia maailmanmenosta ja omasta isästä, joka vielä 75-vuotiaana jaksaa seurata maailmaa ja analysoida kaikenlaisia huvittavuuksia, älyttömyyksiä ja kohtuuttomuuksia. Erinomainen on myös eräs naispuolinen kollega, eläkeikäinen ja "kitkerä" vanhapiika, joka lukee mielettömästi ja hänellä on napakoita/hauskoja havaintoja sekä kehittelee verbaalisena ihmisenä osuvia nimityksiä eri tilanteista. Nämä kolme ihmistä on sellaisia, joiden kanssa voisin 10 tuntia puhua yhteiskunnasta viihtyen, oppien ja samalla jakaen omia havaintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen viiskymppinen ja mun mielestä tässä iässä jo saakin työntää päänsä pensaaseen. Elämä on mukavampaa, kun ei murehdi maailman tapahtumia. Uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa on harvoin mitään positiivista.

Se, että seuraa maailman tapahtumia, ei tarkoita sitä, että niitä pitäisi jotenkin murehtia. Niitä voi seurata pelkästään siksikin, että tietää edes vähän, mitä ympärillä tapahtuu.

Se ei ole ihan niin vain valittavissa oleva juttu, toiset ihmiset vaikuttuu enemmän uutisista siinä missä viihteestäkin, voi jäädä ahdistamaan leffa vai uutinen. Tämäkin on taito jota voi harjoitella, se ettei murehdi tai vatvo asioita joille ei voi mitään, mutta jos ei ole siinä kovin hyvä ja jos sitä treeniä tule riittävästi ihan muussakin arjessa niin voi olla tervettä rajoittaa niitä kuormituslähteitä joita voi.

Mulla jäi uutiset ja koskettavien elämänkertojen lukeminen kun aloitin nykyisen työni, jossa saa kohdata elämän kurjuutta ihan tarpeeksi. Vapaalla aion olla niin hattarassa kun voin. Häpeän kyllä tätä, mutta silti suojelen itseäni.

Hehee! Muistaakseni Berner-yhtiö (siivous, hygieniatuotteita,rasvoja yms.)julkaisi aikoinaan ihan tiedotteen että heilä ei ole mitään tekemistä sen yhden toisen Bernerin kanssa.

Siis asiahan on niin, että "uutisia"lukemalla tulee vaan paskaraivo päälle kun kaikki on menossa päin helvettiä. Yritän siis olla lukematta, mutta väkisinkin niitä näkee. Politiikka on aihe mistä ei kannata puhua kun tuttujen kanssa, suotta töissä kun menee vaan suotta suksetristiin, töitähän siä tehdään. Täällä taas tätä persusitäpersutätä kommenttia, mitäs jos niitä työkavereita ketuttaa nää jatkuvat yksittäistapaus uutiset, eivätkä vaan kehtaa sanoa olevansa persuja? Mun tuttu asuu Espoossa mogadishuavenuella ja on aivan kypsä näihin eikä todellakaan voi töissä näille tontunmäkeläisille sanoo tästä mitään.

Tätä fiksumpaa ja sivistyneempää väkeä tapaa aina silloin tällöin soittamasta ovikelloani kun auton öljyvalo palaa, patteri ei lämpiä, taulu pitäisi saada seinään tai tarvitsisi vaihtaa lamppu. Siis aina uudelleen ja uudelleen. Monestiko olen kädestä pitäen näyttänyt, miten toimia, mutta kai se pää on niin täynnä Trumppia ettei sinne mahdu.

Vierailija kirjoitti:

Katsooko naiset kauheasti uutisia ylipäätään?

Haha, no varmaan jotkut katsoo. Pienenä luulin ettei naiset katso uutisia :D

luulit, että naiset katsoo vaan virkkausohjelmia ja muuta mukavaa ja jättää politiikan suosiolla miehille.

Elämä onkin parempaa ilman uutisia ja muuta mediaa naistenlehtimäisine kolumneineen ja huuhaaterveysvalistuksineen. Osaisinpa itsekin luopua. Monesti tulee tapettua aikaa lukemalla nettilehtiä, ja siitä tulee lähinnä tylsistyneeksi tai vihaiseksi. En tunne ketään joka haluaisi keskustella ajankohtaisista tapahtumista, ja pelkällä uutisten tarjoamalla pintatiedolla niistä aika on yleensä turha keskustellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen viiskymppinen ja mun mielestä tässä iässä jo saakin työntää päänsä pensaaseen. Elämä on mukavampaa, kun ei murehdi maailman tapahtumia. Uutisissa ja ajankohtaisohjelmissa on harvoin mitään positiivista.

Demokratian todellinen irvikuva on se, että tälläisillä ihmisillä on äänioikeus

.