Lue keskustelun säännöt.
Kaveri lässyttää lapselleen nimittämällä tätä rakkaaksi
02.01.2019 |
Älkää ymmärtäkö väärin, tottakai lapsi on rakas. Omanikin ovat.
Mutta en tiedä onko se esitystä vieraiden aikana aina vai onko muka arjessakin samanlaista lässytystä. Ja lapsi on ihan ylivilkas eikä ainakaan mikään lässyttely tehoo. On vain niin teennäistä kuunnella sitä "Mitä sinä haluat rakas", "Otatko rakas tälläisen" , "Ei saa pudottaa sitä rakas", "Voi kiitos rakas" jne jne. Kaiken perään tuntuu toistavan sen rakas ja erityisen koomista se on juuri silloin, kun yrittää komentaa. Mutta ei se mitenkään luontevasti muutenkaan tule vaan juuri sellaiseen esittävään tapaan.
Kommentit (45)
Minä sanon lapselle ”kulta”. En oo ajatellut että siinä olis jotain outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kuulisitpas, miten minä lässytyn kissalleni ;D
Ja minä lässytän meidän nuorimmalle koiralle jatkuvasti ja mies lässyttää toiselle koiralemme...
Se on hänelle hänen itsensä päättämä lapsen kutsumanimi. Tuo auttaa tehokkaasti puremaan hammasta ja muistamaan miksi tällaiseeen elämäntilanteeseen itsensä ylipäätään laittoi.
Vierailija kirjoitti:
Minä sanon lapselle ”kulta”. En oo ajatellut että siinä olis jotain outoa.
Sanotko jatkuvasti niin?
Älä tee noin kulta!
Miksi teet noin kulta!
Nyt lopeta tuo kulta!
Voi kiitos kulta!
Mennään tänne kulta!
Meillä oli toisin päin. Kun vieraita tuli niin vanhemmat unohtivat omat lapset täysin eikä kiinnittänyt mitään huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käytän lapsesta nimeä Rakas tai Muru yhtä paljon kuin lapsen oikeaa nimeä. Mies on Kulta useimmiten. En ole ikinä edes ajatellut, että se ärsyttäisi jotain. Tai ylipäätään miettinyt noiden nimien käyttöä. Ne vaan tulee luonnostaan
Meillä on käytössä "pentu". Toimii paljon paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oma lapsi ei ole rakas miehen lisäksi, niin mikä sitten?
Pidän aloitustasi nolona.
t. lapseton sinkku
Minä lässytän hevosille, ja kutsun niitä rakkaakseni/rakkaikseni :D Ja monesti sanon että kyllä minä sinua rakastan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän mä lapsiani kutsun nimillä Rakas ja Kulta, kuin heidän virallisilla etunimillään. Käytän myös ainakin Höpönassua ja tyttö on Pikku-Mussukka, poika Pikku-Keräkaali, yhdessä lapset ovat Tiitiäisiä.
Tämä ei tule, tai ei alkuun tullut ihan luonnostaan vaan on tietoisesti opeteltu tapa. Meillä ei lapsuuden kodissa ikinä sanottu "rakastan sinua", tai muutakaan lepertelyä. Minulla meni vuosia ennen kuin opin sanomaan niin edes miehelleni. Haluan lasten kokevan ja kuulevan olevansa rakastettuja ja onhan se ihanaa kun kolmivuotias tulee kesken leikkiensä halaamaan ja sanoo "lakastan sinua eniten maailmassa!" ja juoksee taas lelujensa luokse ♡. Itse en muista ikinä sanoneeni vanhemmilleni rakastavani heitä, sillä lapsethan matkivat vanhempiensa toimintamalleja.
Meilläkin noudatetaan apn kannattamaa linjaa.
TURPA KIINNI KAKARA,
JOS TUO EI LOPU NIIN TULEE TURPAJUHLAT, PENTU.
SAA*NANAN RIIVIÖ....
not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että sillä tavalla äiti tsemppaa itseään, ettei suuttuisi lapselle. Ja ehkä lapsikin kuuntelee paremmin, kun käskyyn/kieltoon lisätään tämmöinen positiivinen hellittelytermi.
Minuahan siis kutsuttiin termillä "kakarat perkele", ihan sama kuka oli tehnyt tai jättänyt tekemättä, syy oli kollektiivisesti kaikkien lasten. En juuri totellut, koska se nyt oli se ja sama kuinka kiltti itse oli, kun muut sitten jättivät kuitenkin hommansa tekemättä, ja se huutokonsertti oli väistämätön joka tapauksessa. Usein jopa ärsytin tahallani, että se huuto tulisi, ja sitä ei tarvitsisi enää odotella.
Ystäväsi on hyvä äiti. Kannusta hanta, älä marise.
Ymmärrän. On suoraa käännöstä englannista, joissa hellittelysanojen käyttö on huomattavasti suomea tavallisempaa. Kuulostaa usein teennäiseltä ja päälleliimatulta suomen kielessä, varsinkin muoto rakas, joka suomessa on ollut yleensä vain suurta tunnetta osoittava ja harvoin käytetty sana (paitsi kirjeen alussa).
Tuo tapa ei vain istu suomalaisuuteen. Hellyyttä voi osoittaa vaikkapa äänenpainolla tms. tai käyttää lempinimeä tai sen väännöstä tai kieleemme sopivampia sanoja tyyliin: Mitä haluat, pikkuinen, söpönen, nallukka tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. On suoraa käännöstä englannista, joissa hellittelysanojen käyttö on huomattavasti suomea tavallisempaa. Kuulostaa usein teennäiseltä ja päälleliimatulta suomen kielessä, varsinkin muoto rakas, joka suomessa on ollut yleensä vain suurta tunnetta osoittava ja harvoin käytetty sana (paitsi kirjeen alussa).
Tuo tapa ei vain istu suomalaisuuteen. Hellyyttä voi osoittaa vaikkapa äänenpainolla tms. tai käyttää lempinimeä tai sen väännöstä tai kieleemme sopivampia sanoja tyyliin: Mitä haluat, pikkuinen, söpönen, nallukka tms.
Noissa ei ole kyllä mitään sopivampaa :,D Yök.
Sanon jatkossakin rakas tai kulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sanon lapselle ”kulta”. En oo ajatellut että siinä olis jotain outoa.
Sanotko jatkuvasti niin?
Älä tee noin kulta!
Miksi teet noin kulta!
Nyt lopeta tuo kulta!
Voi kiitos kulta!
Mennään tänne kulta!
En ole tuo, jolle vastasit, mutta itse puhuttelen molempia lapsiani (11-vuotias + 6-vuotias) juuri näin. Pitäisikö nyt sitten hävetä tai jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. On suoraa käännöstä englannista, joissa hellittelysanojen käyttö on huomattavasti suomea tavallisempaa. Kuulostaa usein teennäiseltä ja päälleliimatulta suomen kielessä, varsinkin muoto rakas, joka suomessa on ollut yleensä vain suurta tunnetta osoittava ja harvoin käytetty sana (paitsi kirjeen alussa).
Tuo tapa ei vain istu suomalaisuuteen. Hellyyttä voi osoittaa vaikkapa äänenpainolla tms. tai käyttää lempinimeä tai sen väännöstä tai kieleemme sopivampia sanoja tyyliin: Mitä haluat, pikkuinen, söpönen, nallukka tms.
Noissa ei ole kyllä mitään sopivampaa :,D Yök.
Sanon jatkossakin rakas tai kulta.
Sanot tietenkin, mitä haluat.
Kai se on oman kodin kulttuuriperintöä. Ei minua ole koskaan sanottu rakkaaksi tai kullaksi.
En käytä omienkaan lasten kanssa. Ei se sitä tarkoita, etteikö minua olisi rakastettu tai etten rakastaisi omia.
Minustakin tuollainen kuulostaa imelältä esittämiseltä.
Minä olen mies ja minäkin joskus sanon poikaa rakkaaksi tai kullaksi. En koko aikaa, mutta tietyissä tilanteissa. Kuten vaikka hyvästellessä kun hän menee äidilleen eikä nähdä pariin viikkoon.
Vähän tilannetajua kehiin. Kun lapsi kirkuu naama punaisena kaupan lattialla ja hakkaa ohi käveleviä, ei kannattaisi siinä tilanteessa viljellä rakas-sanaa lässyttävällä äänellä vaan olla hieman jämäkämpi, joohan.
Aikansa ja paikkansa kaikelle. Kiinnostavasti yleistyy tämäkin tapa uniikkien lumihiutaleiden ja rajattomuuden kanssa.
Voi kuulisitpas, miten minä lässytyn kissalleni ;D