miestä etsimässä...;)

Missä tarkoituksessa heitä etsit. Eikö olisi parempi miettiä mieluummin sitä miehen sisintä kuin lähteä etsimään tietyn kulttuuritaustan omaavaa. Kuulostaa aika pinnalliselta.

Kokemusta löytyy muslimeista eikä minun tapauksessa onnistu perhe-elämä heidän kanssaa. Tietysti etsin tositarkoituksella hyvää ihmistä en vain jotain miestä karibialta. Karibian mainitsin sillä perheellisiä karibia miehiä nähneenä olen saanut vaikutelman että he ovat helliä ja mukavia. (vaikka ei voi yleistää näinkään päin)Tietysti mies esim.Afrikasta tai Suomesta käy yhtähyvin kunhan löydän hyvän miehen. Minulla on yksi mulaat lapsi ja jotenkin tulee ajateltua että isä hahmon pitäisi olla tumma, ja pidänhän itsekkin tummista miehistä :)



Aika sekavaa ja outoa tekstiä eihän tälläistä yleensä oteta puheeksi...Mietiskelin vain jos teillä olisi vinkkejä missä törmäisi sinkkuihin 20-30v mukaviin kristittyihin miekkosiin tositarkoituksella en etsi yhden yön juttuja=)

Itselläni on kaksi lasta Karibialaisen miehen kanssa. Pakko myöntää, että eivät he ole sen kummallisempia kuin muutkaan miehet. :) Karibialaisia on aika vähän suomessa. Helsingissä tiedän asuvan muutamia. Parhaiten Karibialaisia bongaa Helsingissä kesällä kun tänne tulee risteily aluksia. Helsingissä ja Turussa rakennetaan risteily aluksia jotka lähtevät Karibialle risteilemään. Ennen kuin laivat on valmiita henkilökunta tulee tänne. Sillä tavalla tapasin lasteni isän 8 vuotta sitten ja nyt hän asuu täällä.

Oli nyt tahan ihan pakko laittaa vahan viestia..



" Tietysti etsin tositarkoituksella hyvää ihmistä en vain jotain miestä karibialta. Karibian mainitsin sillä perheellisiä karibia miehiä nähneenä olen saanut vaikutelman että he ovat helliä ja mukavia."



Mulla sattuis taalla olemaan yks karibialainen kristitty mies henkilo josta voisin vaikka vahan maksaa rahaa etta paasisin eroon!!! ;) Ei vaiskaan, leikki sikseen, mulla on kylla aivan toisenlainen kuva karibialaisista miehista! Ja niita ei ole tullut vastaan mitaan yhta eika kahta... Tietenkaan ei voi taas yleistaa, tama on vaan kuva jonka mina olen todella vahvasti saanut, ELI: lapset saa nakya, ei kuulua, asioista kielletaan vain kerran jonka jalkeen alkaa latty latista (siis lapsilla), ei luuloakaan etta lasta hellittaisi tai muutoin pidettaisiin hyvana, haliminen tai suukottelu ei tule kuuloonkaan, saatika sitten lapsen kanssa leikkiminen tai heille lukeminen..puhumattakaan aikuisten valisista suhteista..ei ole viela tullut ainoatakaan karibialaista miesta (eika kylla kovin montaa naistakaan) vastaan joka olisi taysin uskollinen partnerilleen, sattuu olemaan siella maailman kolkassa more of a norm than an exception..naa nyt tuli nain akkiseltaan ekana mieleen kun tassa puuskassa kirjotan, ja saanen viela korostaa etta naa on vain MUN kokemuksia suorasti tai epasuorasti karibialaisista miehista/naisista, uskon kylla etta siellakin on mukavia ja ihania perheen isia yms, ei vain ole kohdalle sattunut.



Onpa viela " puolustuksekseni" lisattava, etta minulla on itsellani siis melkeen nelja vuotias ihana tyton tylleroinen (that I wouldn' t change for the world) juuri tallaisen " hellan ja mukavan karibialaismiehen" kanssa, jolla sitten taas on muita lapsia melkeen joka sormelle jos jonkun toisen naikkosen kanssa, not to even mention their ages..

No joo..taa nyt meni taas vahan jaaritteluks, mutta nain siis meilla, toivottavasti kuitenkin loydat etsimasi, ja toivottavasti kriteereinasi on muitakin kuin vain syntymapaikka..

Minun ystävättäreni oli naimisissa noin 10v. sitten yhden karibialaisen kanssa jolla oli kans naisia joka sormelle.



Kokoa tässä miehessä oli mutta ei mikään komee muuten , kaikki hampaatkaa ei ollut tallessa enää. Mutta naisten keskuudessa oli kovaa vientiä.



Näin itsekkin hänet usein kaupungilla jos minkäkinlaisen, aina erin blondin seurassa ja ystäväni tiesi näistä suhteista ja lopussa kyllästyi ja otti eron. Minusta nämä miehet nimenomaan ovat tunnettuja siitä etteivät he ole mitään yhden naisen miehiä.No miehestä eroon pääsemininen ei ollutkaan sitten mikään helppo juttu, mies heittäytyi tosi vaikeeksi, onneksi heillä ei ollut lapsia....



EN TAHDO YLEISTÄÄ SIIS ! mutta joku jonkun karibialaisen ex-vaimokin on kirjoittanut kirjan näistä Suomen karibialaista miehistä ja heidän perhe elämästään ym. En vaan muista kirjan nimee, mutta löytyy takuulla kirjastosta.

... on varmaankin Marianne Backlenin Karma. Kannattaa lukea, joskaan ei sisällä kovin imartelevaa tekstiä karibialaisista (jamaikalaisista) miehistä eikä kulttuurista. Aika kriittisesti siinä kuvaillaan myös suomalaisia moku-piirejä (mutta toisaalta hyvin tarkkanäköisesti ja varmaan totuudenmukaisesti - mutta eihän se tietty koko totuus ole).

Tuo on siis Siirin mainitsema kirja, tosin siinä kerrotaan myös kaksikulttuurisista suhteista ylipäänsäkin. Ei kyllä kovin ruusuista kuvaa antanut karibialaisista miehistä, mutta jotenkin kirjassa oli myös provosoinnin makua.



Itse en karibialaisia miehiä tunne, (paitsi yhden joka on kyllä koko elämänsä asunut Euroopassa, todella mukava ja kunnollinen perheenisä) joten en asiasta osaa sanoa juuta enkä jaata. En kyllä itse ikinä rupeaisi etsimään miestä kansalaisuuden tai ihonvärin perusteella...

Nyt oli minunkin pakko kirjoittaa. Itse olen eronnut afrikkalaisesta miehestä ja minulla on 1 lapsi. Mieleeni ei kuitenkaan ole tullutkaan etsi lapselleni isää ihonvärin perusteella. Tällä hetkellä seurustelen valkoihoisen miehen kanssa, jolle lapseni ihonväri ei ole ongelma. Tiedän kyllä, että joillekkin suomalaiselle miehille on ongelma, jos tyttöystävä on ollut " neekerin patjana" . Mutta kuka käskee tälläsessä seurassa hillua, maailma on miehiä pullollaan. Mutta olen huomannut tämän ilmiön aiemminkin. Naiset etsivät afrikkalaista miestä, isäpuoleksi tummille lapsilleen. Ensimmäinen avioliitto/tai yritys on loppunut, kun mies on pettänyt/jättänyt, karannut maasta, elänyt kaksoiselämää, hakannut, piilottanut rahaa tai on ilmennyt muita ongelmia. Ja silti etsitään miestä samasta maasta, muualta afrikasta tai karibialta. Eivät kaikki afrikkalaiset ole samanlaisia, mutta tuntuu ettei siitä ensimmäisestä suhteesta ole opittu mitään ja naidaan toinen samanlainen mies isän korvikkeeksi. Tehdään vielä pikavauhtia lisää lapsia uuden miehen kanssa. Olen ehkä kyyninen, mutta yleensä toinenkin yritys kaatuu.

Minun mielestäni ihonvärillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko ihminen hyvä isä. Tai biologialla, eihän muuten adoptoitaisia. On hyviä afrikkalaisia isiä valkoisille lapsille ja toisinpäin. Ehkäpä nämä " karibialaisten" ym. etsijät yrittävät löytää lapsilleen juuria ja samaistumisen kohdetta? Itse olen valkoinen, mutta toivon osaavani auttaa lastani löytämään itsensä ilman, että täytyy löytää musta mies.

pitää kai minunkin ottaa osaa keskusteluun. itselläni on jamaikalaista syntyperää oleva mies, joka on itse kuitenkin syntynyt ja asunut Lontoossa. Meillä on 4kk poika ja mieheni on hänelle hyvä isä. Kuitenkin olen huomannut Lontoossa asuessani, että karibialta kotosin olevat miehet tosiaankin harrastavat paljon irtosuhteita ja lapsia on ties kuinka monen naisen kanssa.

Mutta saattavat naiset saada ihan toisen käsityksen esim. jamaikalla vieraillessaan. siellä kyllä saa huomioita ja hellyyttä näiltä miehiltä, mutta he ovatkin gigoloita ja saavat näin elantonsa ;) (näin jonkun dokumentin aiheesta)

minä en usko että näin etsimällä löytää todellisen rakkauden.. avaa silmäsi muillekin miehille.

ajatusta, että kumppani valitaan syntyperän perusteella. Juten Janica sanoikin, lienee helpompaa löytää uusi mies joka sopii muun perheen " väriskaalaan" , mutta mikäli se on se ensimmäinen kriteeri niin ohraisesti voi käydä. Varsinkin kun täällä pohjolassa tuo valikoima on ööh... hieman suppea.



Mä en oikeasti tunne juuri yhtään mokupareja, mutta niitä juttuja mitä olen kuullut, niin kyllä niissä tummat miehet usein ovat muutaman perheen " isukkina" kierrelleet. Skeptinen siis olen minäkin. Tosin olen ihan onnellisesti naimisissa sen ensimmäisen tumman miehen kanssa, jonka kävin kyllä hieman steissiä kauempaa " hakemassa" . Ja hän on kyllä kaikkea muuta kuin rasistisesti stereotypinen " ulkomaalaismies" . Taitaa vaan olla niin, ettei näistä kilteistä kodin ja työn/koulun välillä kiirehtivistä isukeista kovin meheviä juttuja aikaiseksi saa eikä moni edes heidän olemassaoloonsa usko. Mutta Emmin lisäksi siis ainakin mulla on tuollainen kiltti ulkomaalainen mies. Karibialaisista minäkään en tiedä muuta kuin sen streotypian.

siis että rakastu ihmiseen älä ihonväriin. Miehiä on hyviä tummissa ja vaaleissa, mutta sen todellisen löytää sattumalta tutustumalla sieluun, ei ihonväriin. Tottakai voit mennä Wäiskin " lihatiskille" etsimään mustaa miestä. Paikasta on kirjoitettu Anna-lehdessäkin, kuinka mustien miesten fanittajat käyvät sielä pokaamassa. Ja " kuulemma" aina löytyy joku matkaan.

Nyt oli pakko vastata kirjoitukseesi. Ainakin meidän perheessä Karibialainen isä halaa, suukottelee, leikkii lasten kanssa jne. Meillä lapset näkyy sekä kuuluu. Totta on se että lapsilta odotetaan hyvää käytöstä, mutta ei meillä ainakaan lätty lätise. Mistä mahtaa miehesi olla kotoisin jos käytös on tuollaista? Itse Karibialla muutaman kerran käyneenä huomasin että lapset ovat ylpeyden aihe. Totta että siellä ruumiillista kuritusta käytetään, mutta en ainakaan nähnyt että lapsia olisi turpaan vedetty. Lapset olivat todella hyvin käyttäytyviä ja kohteliaita.

Sitten tuosta miesten maineesta... Miehiä löytyy kaikenlaisia vaikka olisi mistä kotoisin. Pettäviä miehiä olen tavannut niin suomalaisista, afrikkalaisista ja karibialaisista. Mutta samaisista maista olen myös tavannut ihania perheen isiä jotka eivät juokse jokaisen naisen perässä. Ehkäpä karibialaisten maine johtuu paljon turismista. Jokaisessa maassa lomakohteissa on näitä gigoloita jotka jahtaavat jokaista naista. MUTTA siellä käy myös hyvin paljon naisia jotka eivät etsi mitään muuta kuin komean miehen loman ajaksi.

No ei pidä tietenkään yleistää. Joka maassa ja joka kansassa on myös hyviä ihmisiä.



Mutta jos lähtee sillä asentella hakemaan miestä että nyt täytyy löytyä joku karibialainen uros, niin todennäköisempää on löytää se kelvottomampi kuin hyvä mies...



Hyviä ihmisiä on vaikea löytää, mutta huonoja ei tartte edes etsiä, ne löytää kyllä sinut. Varsinkin jos niin itse haluaa...Mutta voihan siinä tietty onnistuakkin, who knows.

mikä tämä " Wäiskin lihatiski" oikein on ja missä se pyörii niin sanotusti?

dayanamam:

mikä tämä " Wäiskin lihatiski" oikein on ja missä se pyörii niin sanotusti?

Se ravintolalaiva jossakin Hakaniemessä päin, mikä pitää afrikkalaisbileitä kerran kuukaudessa. Siitä tosiaan oli joku lehtijuttukin, jossa vanha mustanmunanhaukka kertoi ihanan " rakkaus" tarinansa tai jotain.

Mun mies on käynyt siellä kerran kavereidensa kanssa ja kehui musiikkia. Kertoi tosin, että seuraavalla kerralla ottaisi minut mukaansa. Kuultujen juttujen perusteella mua ei vaan oikein ole huvittanut lähteä... Pitääkin vielä tarkemmin haastatella, että oliko mies joutunut näiden petolintujen kynsiin! :)

Onneksi ei ole tietoa eikä kokemusta lihatiskistä!



Elikkäs. Meidän isä on pääosin karibialaista geenistöä. Yhdyn Sammakkoon ja Emmiin siinä että hyvä isä on: hellä, leikkisä mutta myös opettavainen (ei siis lättylätise vaan jo mahassaoloaikana luki tyttärellemme New York Timesiä ääneen että oppisi).



Karibialla ei ole vain yhtä saarta vaan etnisyys sielläkin on aika laaja. Löytyy kiinalaista, inkkaria, latinoa, intialaista, englantilaista... En edes tiedä kaikkia;) Ei siis vain Jamaicaa. Ja Jamaicalta itsestään ei edes löydy vain yhdenlaisia ihmisiä: etnisyyskirjo on laaja. Rastafarismin siemenenkylvöidealismilla on varmasti osittain vaikutusta siihen että eritoten Jamaica leimataan " vapaiden suhteiden valtakunnaksi" , mutta sitä eivät silti kaikki harrasta. Ja usein se on myös naisillakin ihan yhtä sallittua. Tiedän erään äidin Trinidadista jolla lapsia 5:den tai 6:den eri miehen kanssa. Eli siis ei se ole pelkästään miesten juttu. Mutta kai tuollaista löytyy jo nykyisin ympäri maailmaa, ei vain karibialta.

Lapset usein leimataan " sijoituksiksi" , joku joka huolehtii kun itse vanhenee. Emmä ole mitenkään huomannut, että niitä niin lätisteltäisiin.

Tietysti taas riippuu ihan perheestä, kasvatuskulttuurista jne.

Voisin ajatella että esim espanjankielisessä Kuubassa kulttuurikin olisi lähempänä latinokulttuuria jossa räsähdellään;)



Ehkä yksi syy, miksi usein karibialaisia ajatellaan gigoloina on se niiden halailu. Mun mummo sanoi ettei kukaan mies ole ikinä halannut sitä 8 kertaa vain yhteensä kahden vierailun aikana;) ja esim karneevaleissa, suomalaiset ajattelemme alitajuisesti tanssia usein " esileikkinä" siinä missä he voivat hangata puolialastomia vartaloitaan toisiaan vasten ihan vain ilman taja-ajatuksia.

Kulttuurieroja... Silti jos ajattelen tuttujamme (otanta Kuubasta, Jamaicalta, Trinidadista, St Kittsiltä, Grenadalta, Barbadokselta, Puerto Ricosta) osa heistä on erittäin perheenisä orientoituneita ja muutamat harvat vähemmän. Mutta löytyyhän näitä muutamia harvoja suomalaisistakin;)



Kaalimaanmammalle: ei ne karibialaiset eroa niin muista miehistä, että niitä kannattaisi suunnitelmallisesti alkaa metsästämään;) Niinkuin jo useat ovat muistuttaneet, eiköhän ne muut asiat ratkaise puolison kuin kotialue.

Olet ihan oikeessa etta miehia/naisia loytyy vaikka minkalaisia ja vaikka mista, siksipa sanoinkin tuossa kirjoituksessani etten halua yleistaa ja etta nuo ovat vain minun omia kokemuksiani karibialaisista. Minun EX mieheni on puoliksi Trinidadista ja puoliksi Jamaicalta, enka ole hanta mistaan lomakohteesta bongannut. Tapasimme Lontoossa.

Kiva etta sulla on mukava mies joka on kivasti myos lasten kanssa, oman tyttoni isia en mielellani laske edes kauppaan likan kanssa, ei sinansa etta han edes haluaisi tyttarensa seuraa. No se onkin taas oma juttunsa erikseen. :)

Ja viela ruumiillisesta kurituksesta sen verran, etten yhtaan ihmettele jos lapset on hyvin kayttaytyvia, olisin minakin jos saisin remmista aina sillon tallon, ja viela se, etta taalla lontoossa olen ainakin huomannut, enka ainoana, etta karibialais syntyset nuoret ovat niita kaikista huonoimmin kayttaytyvia, mita kaupungilla tulee vastaan, ehkapa se ruummiilinen kuritus kostautuu juuri nain, ja niita todella hyvin kayttaytyvia lapsia ollaan VAIN ja ainoastaan kotona, muuten ollaan kun pellossa.. VALITETTAVASTI..

Itse asiassa irtosuhteet on tyypillisiä Karibialla, ja enimmäkseen niin, että mies tekee lapsia useamman naisen kanssa. Mutta myös niin, että naisella voi olla lapsia useamman miehen kanssa. Syiden on arveltu juontuvan orjuuden ajoilta. Orjien isännille oli tyypillistä että ne teki lapsia orjiensa kanssa koska ne tarvitsi liittolaisia itsensä ja orjien välille. Usein isännät saattoivat puolittain adoptoida orjanaisen kanssa saadun lapsen. Tästä on jäänyt karibialiseen kulttuureihin sellainen leima että sivusuhteista syntyneet lapset eivät ole olleet häpeä. Tuo " perinne" on jäänyt sinne elämään ja levinnyt myös orjien jälkeläisten " tavaksi" . Lisäksi orjuuden aikana oli tapana että orjia siirreltiin paikasta toiseen, jolloin perheet ja suvut särkyivät. Tällöin malli kiinteästä perheestä on jäänyt hiukka etäiseksi. Lisäksi tietynlaista, Karibialla tyypillistä macho-miehen kuvaa on on vahvistanut se seikka että orjat olivat sitä arvokkaampia mitä enemmän lapsia ne pystyi tekemään. Isännäthän tarvitsivat työvoimaa pelloille. Kaikki tuo heijastuu vielä nykypäivään, mutta eivät tietenkään kaikki elä noin eivätkä kaikki Karibian kulttuurit ole samanlaisia.

... on varmaankin Marianne Backlenin Karma. Kannattaa lukea, joskaan ei sisällä kovin imartelevaa tekstiä karibialaisista (jamaikalaisista) miehistä eikä kulttuurista. Aika kriittisesti siinä kuvaillaan myös suomalaisia moku-piirejä (mutta toisaalta hyvin tarkkanäköisesti ja varmaan totuudenmukaisesti - mutta eihän se tietty koko totuus ole).

[/quote]

Onko tuo se helsinkiläinen(?) nainen? Ainakin luin joskus lehdestä suomalaisesta naisesta, joka oli naimisissa karibialaisen miehen kanssa ja eron jälkeen kirjoitti aiheesta kirjan. Ja haastattelusta ainakin

kävi ihan selväksi, että kirja oli nimenomaan kirjoitettu pian eron jälkeen ennen kuin tunteet olivat ehtineet viilentyä. Suhtautuisin ainakin itse kirjan väittämiin hieman varauksella, koska mulle jäi sellainen kuva, että nainen oli aika katkeroitunut erosta.

Mielestäni kirjassa oli ihan hyviä pointteja ja jotenkin on helppo kuvitella monen moku-perheen elävän juuri tuollaista arkea. Tietenkin kyseessä oli vain muutaman perheen tarina ja selvästikin kirjailija halusi aika kärkkäästi tuoda kulttuurieroja esille. Provosoida lukijaa mutta herättää myös ajatuksia.



Se, että tällaisia kirjoja kirjoitetaan ei tietenkään tarkoita etteikö onnistuneita moku-liittoja voisi olla olemassa. Mutta jotkut ehkä saavat jonkinlaista vertaistukea ja selkoa ajatuksiinsa lukemalla muiden ongelmista. Muistaakseni (luin kirjan n. 3 vuotta sitten) kirjan naiset myös aika lailla juoksivat ulkomaalaisten miesten perässä eli eivät mitenkään aivan sattumalta rakastuneet ulkomaalaiseen mieheen...