oletko koskaan peruuttanut häitä, kummiutta tms. " isoa" ? ja mitä siitä sitten seurasi?

itse eväsin aikoinaan jo luvatun kummiuden kun tuleva kummitäti rupesi ahdistavalla tavalla omimaan minun raskauttani ja lasta. ei siis normaalia osallistumista, vaan älytöntä määräilyä ja älyvapaita suunnitelmia. sanoin että me päätettiin luopua koko kummi-ajatuksesta, kun lasta ei kerran kastettu. vielä seurasi aikamoista inttämistä ja tahtojen taistelua. tämä syrjäytetty kummi soittikin minulle topakkana että " kuule, ihan sama mitä sä sanot mutta musta tulee sun lapselle kummi" . aika tiukasti sain sanoa, eikä sitten tullut.



soimasin kyllä' itseäni että pitikö aikoinaan mennä lupailemaan mitään kummiuksia (joo joo kyl mä tiedän ettei se oo " oikeeta" kummiutta muuten kuin kirkollisen kasteen kanssa, mutta jonkinmoinen kunniatehtävä kuitenkin) kenellekään. toisaalta oli ekaa kertaa asialla, enkä todellakaan olisi osannut ajatella että kukaan sillä lailla hyökkäisi toisen ihmisen raskauden kimppuun.



mitäs te olette peruneet ja tuliko helpotus vai paha mieli?