Uhri jätetään oman onnen nojaan

https://www.iltalehti.fi/kolumnistit/a/2010011310917932

Tässä on oikeen suvait se vaisen kirjoitus. 

Oksettaa lukiessa. En voi kuvitella kirjoittavani edes elävästä ihmisestä näin, saati vainajasta. Tämä on ilkein kirjoitus jonka olen ikinä lukenut.

Tarkoitatko 13.1.2010 eihän sellaista voi julkaista. Meitä viistetään yhdestä väärästä sanasta.

Miten se on joutunut il palstalle?

Nyt pitää varoa, ettei ketju, joka on sydämestä aloitettu avuksi uhreille keskeydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vain osittain samaa mieltä. Tekijöitä paapotaan liikaa, ehdottomasti.

Uhrien kanssa työskennelleenä tiedän kuitenkin myös sen, että läheskään kaikki (erityisesti väki-vallan) uhrit eivät HALUA tai PYSTY ottamaan vastaan apua, vaan pyrkivät vain unohtamaan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Kokemus on niin traumaattinen, ettei sitä haluta ajatella.

Erityisesti seks.väkivallan hoitotyöstä iso osa on sitä, että yritetään tavoittaa uhrit ja saada heidät avun piiriin.

Mielestäni on hyvä, että rikollisille tarjotaan psykiatrista apua, koulutusmahdollisuuksia ym., koska HEISTÄHÄN se on kiinni, tekevätkö he enää rikoksia. Parempi näin päin kuin että vastuu heitettäisiin uhreille: "Mitäs ajoit autoa, olisit hankkinut turvallisemmat varusteet, älä jatkossa kulje yöllä yksin, kannattaisi valita kumppaniksi sellainen joka ei lyö" jne.

Ei voi traumatisoitua väkivallasta jos on jo valmiiksi diagnoosi. Silloin väkivalta on kokemus, joka on koettu, koska henkilöllä "viiraa päässä jo valmiiksi". Väkivalta on siis uhrin tulkinta tilanteesta.

Totta tuokin.

Avun hankkiminen jää useimmiten uhrin kontolle ja se on väärin. Mutta se, käyttääkö uhri aikansa itsensä hoitamiseen vai epäkohtien miettimiseen, on jokaisen oma valinta. Katkeroitumiseen on aihetta ja niin moni asia on Suomessa väärin, että vihaksi pistää, mutta sen tiedon kanssa on myös mahdollista elää. Kokemuksesta tiedän.

Mihin ihmeeseen tuo perustuu, että avun hankkiminen jää uhrin kontolle? Poliisi nykyään lähestulkoon kädestä pitäen ohjaa avun piiriin. Tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan ja toisinaan kriisiapukin tuodaan paikalle. Mitä ihmettä pitäisi tehdä toisin??

Niin, JOS menet poliisin puheille. Esimerkiksi rais-kauksissa valtaosa uhreista ei tee rikosilmoitusta (enkä sen läpikäyneenä enää lainkaan ihmettele) eikä muutenkaan välttämättä puhu halaistua sanaa aiheesta kenellekään. Eipä kukaan tajua tulla kotoa hakemaan terapiaan.

Toisekseen, seks.väkivallan uhrien auttamiseen perehtyneitä yksiköitä on vain muutamassa isoimmassa kaupungissa. Muilla paikkakunnilla hoito järjestetään käsittääkseni mielenterveyspoliklinikoiden, työterveyden tms. kautta, ja niissä ei välttämättä ole ketään traumatyöskentelyyn erikoistunutta ihmistä, vaikka tällaisen kokemuksen hoitamiseen sellaista ehdottomasti tarvittaisiin. Ajattelepa kuinka paljon suomalaisia asuu pikkupaikkukunnilla - he jäävät pahimmillaan kokonaan avun ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Sitku tällaset Helena Eroset kirjottaa blogia ja sanoo, että aikuinen nainen toipuu rrraiskauksesta nopeasti ja siis tarkottaa tolla läpällä vielä näiden mmmaaahanmuutto tyyppien tekemien. Hieno suomalainen nainen. Oikein lietsoo tota touhua.

Tunnekylmiin rskaus ei kuulemma vaikuta. He eivät välttämättä edes joudu rikoksen kohteeksi kun tekijät ei saa kiksejä kaltaisensa hätistelystä, vaan pyrkivät tuhoamaan parempia eli tuntevia ihmisiä.

Oletetaan, että on tapahtunut rikos, syytön on saanut vammoja. Mitä kautta ja mihin uhrin tulee ottaa yhteyttä, entä saako heti apua ja kuinka kauan aikaa tapahtumasta?

Entä kun on perheestä kyse, jossa lapsi on vammautunut rikoksen yhrina? Miten paljon ja mitä teitä tässä kuljetaan. Ajallisesti kauanko pitkäaikaisapua annetaan.

Monelta on mennyt omanarvontunto ja ovat sairastuneet siitä  että on syytetty syytöntä. Sellainen uhriksi joutuminen on todella hirveää. Esim. avioeroissa käytetään hirveitä keinoja toisen loukkaamisessa.

Talousrikollisen uhriksi joutuminen vie myös hermot. Raha meni vaan ei tullut.