Milloinkahan sitä uskoisi, ettei miesystävä rakasta minua?

Miesystävä kyllästyi seuraani tänään.

Ehkä haluaa taas joskus nähdä. En tiedä. Luulisin. Sitten olen taas onnellinen - jonkun aikaa.

Kylmä totuus on, että suhteessa toinen välittää aina enemmän.

En muuten saanut joululahjaa häneltä, itse ostin kyllä. Arvasin sen jo etukäteen. Toivoin ihan pientä ja halpaa mutta että jotain.

Hän päättää, milloin on seksiä. Jos pyydän häntä suutelemaan minua, hän ei tee niin. Hän tekee mitä haluaa milloin haluaa. Joskus on todella hienoa mutta koskaan ei voi tietää. En voi tai saa toivoa mitään sängyssä enkä tehdä aloitetta seksiin.

Olen moneen kertaan tajunnut, ettei hän rakasta minua tai ainakaan ole rakastunut. Sitten taas painan sen mieleni pohjalle ja torjun sen.

Välillä olen todella onnellinen hänen kanssaan. Kai se on kuin leikkisin rakkautta. Yritän olla huomaamatta, ettei hän sano minua rakkaaksi tms.

Hirveän surullista. Olin luullut, että juhlimme vuoden vaihtumista yhdessä.

Yritän olla ottamatta yhteyttä. Jospa hän miettisi, merkitsenkö hänelle jotain ja mitä hän haluaa.

Ja minä? Varmaan juoksen takaisin jos hän sormeaan koukistaa.

Kun luen tätä tekstiäni tulee mieleen, ettei hän hirveästi edes välitä minusta.

Uusi vuosi vaihtuu kohta, minua itkettää ja kirjoitan vauvapalstalle. Ankeaa.