Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Eronneiden naisten kokemuksia seuranhausta? Millaisia miehiä on "tarjolla"?
31.12.2018 |
Itselläni seuranhaku ei vielä tunnu ajankohtaiselta muuten kuin välillä ajatuksissa, mutta olen miettinyt millaisia miehiä on liikkeellä esim. deittipalstoilla. Olen eronnut, ja minulla on yksi pieni lapsi. En etsisi lapselle mitään uutta isää, koska hänellä on jo isä, enkä laskujen maksajaa, koska minulla on ihan hyvä palkka ja muutakin varallisuutta. Jossain vaiheessa kaipaisin kuitenkin varmaan elämänkumppania, jonka kanssa jakaa kokemuksia ja vanheta yhdessä. Nyt ainakaan ei tunnu, että yhteenmuutto olisi koskaan pakollinen, mutta toisaalta ei ehkä poissuljettukaan. Lisää omia lapsia en enää halua, mutta koska minullakin on lapsi niin tietenkin miehelläkin saa olla. Olen 40-vuotias, korkeasti koulutettu, asun pk-seudulla ja harrastukset on enemmän kulttuurijuttuja kuin esim. jääkiekon katsomista. Onko kellään suunnilleen samassa elämäntilanteessa olevalla tai olleella naisella täällä kokemuksia seuranhausta? Millaisia miehiä on ns. "tarjolla" eli etsimässä seuraa sanotaan nyt ikähaarukassa 35-48 vuotta?
Kommentit (47)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehiä on tarjolla laidasta laitaan, oletan että sama tilanne on naisten suhteen. Pienistä muuttujistahan se on kiinni, että tapaatko sinä sellaisen, joka sinua kiinnostaa, ja joka kiinnostuu sinusta, ja vielä haluaa samoja asioita. Ei ole helppoa.
Itse erosin 5 vuotta sitten. Kaksi vuotta erosta tapasin minua nuoremman, lapsettoman miehen, joka jäi elämääni kolmeksi vuodeksi. Se loppui, koska tiellämme oli liikaa vastuksia. Elämäntilanteet, urat, kaikki.
Silloin muutama vuosi sitten miehiä oli tarjolla mulle tosi paljon. Kivoja, fiksuja, tavallisia miehiä. Nyt olen vanhempi ja veikkaan että vientiä ei enää kovin paljon ole. Miehille ikä tuntuu olevan niin kovin tärkeä kriteeri - vaikka he itse toistelevat sitä, että ikä on vain numero.
Juuri nyt en etsi. Keskityn itseeni ja omaan hyvinvointiini. Ehkä joku päivä vielä elämä yllättää mut. En pidätä hengitystä kuitenkaan.
Kyllä se on, että pääsääntöisesti parhaat yksilöt ovat parisuhteissa. Jäljellä olevista puolisoehdokkista nyt voi olla montaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on, että pääsääntöisesti parhaat yksilöt ovat parisuhteissa. Jäljellä olevista puolisoehdokkista nyt voi olla montaa mieltä.
Miksi ihmeessä olisivat huonompia, ei mene ymmärrykseen.
Parisuhde on kahden kauppa, jos on eronnut voi syynä olla se että juuri nämä kaksi eivät vain ole toisilleen sopineet...
Eri asia tietysti jos on ollut koko elämänsä vailla minkäänlaisia suhteita - silloin voi ehkä miettiä mitä ”vikaa” ihmisessä on, pariutumisnäkökulmasta siis.
Tämän kirjoittaja on ilmeisti itse parisuhteessa ja hiukan halveksuva asenne eronneeseen/sinkkuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on, että pääsääntöisesti parhaat yksilöt ovat parisuhteissa. Jäljellä olevista puolisoehdokkista nyt voi olla montaa mieltä.
Miksi ihmeessä olisivat huonompia, ei mene ymmärrykseen.
Parisuhde on kahden kauppa, jos on eronnut voi syynä olla se että juuri nämä kaksi eivät vain ole toisilleen sopineet...
Eri asia tietysti jos on ollut koko elämänsä vailla minkäänlaisia suhteita - silloin voi ehkä miettiä mitä ”vikaa” ihmisessä on, pariutumisnäkökulmasta siis.
Tämän kirjoittaja on ilmeisti itse parisuhteessa ja hiukan halveksuva asenne eronneeseen/sinkkuun?
Nyt kun päätit mennä henkilökohtaisuuksiin, niin voin kertoa olevani eronnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman kokemukseni mukaan kaikenlaista on tarjolla. Hyvää ja huonoa. Olen tavannut useamman mukavan, fiksun, kivannäköisen, työssäkäyvän +40 miehen. Kemiat eivät ole osuneet sen kummemmin kohdilleen että näistä.olksi mitään vakavampaa kehkeytynyt. Sitten olen tavannut niitä, joiden kanssa on kerran pari tanssittu vaakamambaa.. Ongelma "sen oikean ja sopivan" löytämisessä on, ettei enää jaksa liikkua samalla tavalla"ihmisten ilmoilla" kuin nuorempana. Nuorempana potentiaalisia tapasi tuon tuosta, nyt aika ja energia menee oikeasti työhön, lapsiin ja omien kavereiden tapaamiseen. Ei tule hilluttua baareissa, uusissa harrastuksissa, tapahtumissa... Joissa näitä potentiaalisia kumppaneita tapaisi. Mutta en ole menettänyt toivoani. Uskon, että joku tulee kohdalle jossain vaiheessa.
Alue: Aihe vapaa
Tavallinen nelikymppinen mies on alle 180 cm, pötsiä on tullut, työssä joku vähäinen käskytettävä riviheebo, varallisuutta lähinnä melkein maksettu asunto, kulttuurista ymmärtää sen verran, että osaa laittaa huonosti istuvan kauluspaidan Musiikkitaloon mennessään. Kyllä sinä sellaisen löydät.