Taidan alitajuisesti vihata/pelätä miehiä

Tällainen aloitus, koska uskon löytäväni täältä kohtalontovereita.

Tarinani lyhyesti: Olen avioperheen lapsi, ja suhteeni isään on jäänyt hyvin etäiseksi. Niin etäiseksi, että välillä minun on vaikea muistaa, että minulla edes on isää.

Kun olin lapsi, vanhempani riitelivät paljon (toisinaan melko aggressiivisesti) ja isäni oli paljon poissa kotoa. Äidiltä kuulin, että isäni oli valehdellut hänelle, käyttänyt häntä taloudellisesti hyväkseen sekä tapaillut muita naisia avioliittovuosien aikana. En kuitenkaan tiedä sataprosenttisen varmasti, onko kaikki äidin kertoma totta. Äitini nimittäin puhuu negatiiviseen sävyyn lähes kaikista ihmisistä, myös nykyisestä miesystävästään ja meistä lapsista, joten olen alkanut suhtautua hänen puheisiinsa kriittisemmin (mitä en lapsena tehnyt).

Kriittisyydestä huolimatta olen nyt aikuisiällä huomannut, että koen epäluottamusta ja epävarmuutta melkeinpä kaikkia miehiä kohtaan. Heteroseksuaalisena naisena olen väistämättä ajautunut romanttisiin suhteisiin miesten kanssa, mutta niistä ei tahdo tulla mitään. Parin kuukauden hauskanpidon jälkeen alan epäilemään, että mies yrittää käyttää minua hyväkseen, että hänellä on joku toinen, että seurustelu hänen kanssaan tuhoaisi elämäni jne. Olen yleensä ottaen ihan rauhallinen ja harkitseva ihminen mutta seurustelusuhteissa minusta kuoriutuu melko sekopäinen ja jopa pirullinen ihminen.

Nykyään tiedostan tämän puolen itsessäni paremmin mutta se ei tahdo auttaa. Syvä ihastuminen/rakastuminen mieheen tuntuu itsestäni vieläkin uhalta. Syke nousee korkeammaksi, öisin on vaikea saada unta, tunnen ahdistusta lähes joka päivä, mielialat heittelevät enemmän kuin yleensä jne.

Ihastuin nyt tänä syksynä sydänjuuriani myöten erääseen mieheen, joka on kaiken puolin kiltti ja ihana. Olen kuitenkin omalla epäluuloisuudellani ja "ei tästä tule mitään, on parempi erota" -uhkauksilla ajanut suhteen tilaan, jossa molemmilla on huono olla. Haluaisin kovasti rakentaa toimivan parisuhteen, erityisesti tämän miehen kanssa, mutta luottamuksen löytäminen on vaikeaa. Olen jo heittänyt miehelle pettämis- ja hyväksikäyttöepäilyksiä yms., ja hän ei tunnu ollenkaan ymmärtävän, mistä puhun.

Pitäisi kai mennä terapiaan, mutta hiukan mietityttää, voiko edes terapia auttaa tällaisessa tilanteessa...

Kiitos jos jaksoit lukea pitkän viestini ja hyvää uuden vuoden aloitusta.