Lue keskustelun säännöt.
jos on kiinnostunut fysiikasta ja kemista mutta on ihan lahjaton
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekemällä duunia!
Itse asiassa koko "lahjakkuuden" käsite on nykyään alan tutkijoiden varsin pitkälti kyseenalaistama ainakin asioissa jotka ei vaadi tiettyjä fysiologisia ominaisuuksia (esim. lyhyestä tuskin tulee koripalloilijaa tms). Ei siis väitetä, etteikö olisi geneettisiä ominaisuuksia jotka tekevät joidenkin asioiden oppimisesta helpompaa toisille ja työläämpää toisille, mutta yleisesti nykyään korostetaan lahjakkuuden sijaan työn tekemistä, sitä että tullakseen mestariksi ihan millä tahansa alalla pitää harjoitella ihan julmetusti. Vasta 10 vuotta treeniä 3 h / päivä niin on missä tahansa huippuosaaja, lahjoja tai ei.
Itsehän pidijn itseäni totaalisesti lahjattomana nimenomaan matematiikassa ja loogisessa ajattelussa, mutta kyseenalaistin koko lahjakkuushömpän jo silloin aikoinani ja päätin kokeilla, mihin asti pääsisi vaan kovalla duunilla. Valmistuin maisteriksi matemaattis-luonnontieteelliseltä alalta ja olen tehnyt alan töitä kohta 20 vuotta. Ei sillä lahjakkuudella oikein mitään tee. On totta, että minusta tuskin voisi ns. lahjattomuuteni takia tulla mitään superhuippugurua, nobel-voittajaa tms, mutta erittäin pätevä alani ammattilainen olen kyllä. Ja niin voi suunnilleen kuka tahansa edes lähes normaaliälyinen olla millä tahansa alalla jonka valitsee ja jonka eteen tekee sinnikkäästi työtä.
No enpä tiedä onko ihan näinkään...
Stephen Hawkingin opiskelijatoverit yliopistossa (kaikki siis fysiikan huippuopiskelijoita) kertoivat, että Stephen Hawking ratkaisi 10 huippuvaikeaa fysiikan tehtävää parissa tunnissa. Muilla (lahjakkailla) oli mennyt muutaman tehtävän ratkaisemiseen kokonainen päivä tai enemmän ja osa kyseisistä tehtävistä oli niin vaikeita etteivät he ymmärtäneet niistä mitään.
Olen itse opiskellut Teknillisessä korkeakoulusssa ja tehnyt aikoinani paljon töitä siellä. Silti tiesin ettei minulla olisi ikimaailmassa mahdollisuuksia tulla oikeasti hyväksi matematiikassa ja fysiikassa, vaikka toki ne tentit läpäisinkin kyllä keskivertoarvosanoilla. Näin opiskelijoita kyllä, jotka sitten olivat ihan oikeasti hyviä.
Ja joku Mozart oppi korvakuulolta jonkun pitkän ja monimutkaisen pianoteoksen ulkoa tuosta vain yhdestä kerrasta. En usko että kovalla duunilla kukaan pääsee tuollaiseen.
Niin, sanoinkin etten usko että minusta voi tulla mitään nobelistia tai vastaavaa. Ei kaikista tosiaan tule Stephen Hawkingeja eikä Einsteinejä, ei myöskään useimmista ns. lahjakkaista. Nuo ovat äärimmäisen harvinaisia huippuja. Hassu yksityiskohta Einsteinin suhteen tosin on, että hän ei itse pitänyt itseään matemaattisesti järin lahjakkaana ja antoi matemaatikko-vaimonsa hoitaa sen puolen.
Mutta jos joku haluaa vaikka kemistiksi, koodariksi, tilastotieteilijäksi tai vakuutusmatemaatikoksi, ei pidä lannistua ollenkaan siitä, että ei ole ainesta matematiikan tai fysiikan maailmanhuipuksi. Sellaisen tason, jota mikä tahansa normaali työ vaatii, pystyy saavuttamaan ilman lahjojakin, ja ansaitsemaan näin palkkansa alalla joka oikeasti kiinnostaa. Useimille meistä se riittää mainiosti, emmekä tunne jatkuvaa masennusta siitä ettemme ole jotain poikkeuslahjakkuuksia joita on muutama maailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on muotia ajatella että kuka tahansa voi olla mitä tahansa kunhan tekee tarpeeksi duunia. Tämä on erittäin lapsellinen ajatus. Hyväksymme kyllä sen, ettei kenestä tahansa voi tulla 100m:n huippujuoksijaa tai huippuluokan viulistia, mutta muissa asioissa on muotia ajatella ettei luontaisilla kyvyillä olisi mitään merkitystä. Eihän se näin ole tietenkään.
Tietyissä rajoissa omia kykyjä voi kasvattaa tietysti mutta eri ihmisten peruskapasiteetti on ihan erilainen.
Vierailija kirjoitti:
1 lisää vielä että myös älyllisiä ominaisuuksiaan voi itse kukin kehittää, eikä vaan jäädä valittamaan puutteitaan. Esim. itse olen tehnyt vuosien varrella seuraavia asioita kehittääkseni älyllisiä ominaisuuksiani:
- parantanut muistiani erilaisilla muistitekniikoilla esim. muistipalatsitekniikka ja assosiaatiotekniikka
- teen säännöllisesti erilaisia matemaattis-loogisia pähkinöitä parantaakseni päättelykykyäni
Mitäää selität: "lännsimaiseen logiikan säännnöt". Jokaaisella looogikalla on omaat sääänntöönsä ja sen havainnointiia ja ymmmärtämistä testataaan esim kuvioteestein ja nimetäään älykkkyydeksi koskaaa se on puolueetttomin tapa testata älykkkyyttä eli aivojeeen käsityystä seurataa jonkiin loooogisin toiminnoib toistuvaaan illmiön kehitttymustä.
- olen opetellut länsimaisen ajattelun perustana olevan logiikan säännöt kirjallisuudesta- olen tutustunut psykologiaan kiinnostavilta osin mikä koskee mm. oppimista, lahjakkuutta, motivaatiota, itsensä ohjauskykyä
- olen opetellut käyttämään tehokkaasti "ulkoistettua tietoisuutta" eli esim. webissä olevaa valtavaa tietomäärää, erilaisia apuvälineitä niin etten ole vain omien aivojeni kapasiteetin varassa
- olen opiskellut myös puhetaitoa ja argumentointia, sekin sekä kehittää yleisesti loogista ajattelukykyä että on hyödyllistä työelämässä itsessään
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on muotia ajatella että kuka tahansa voi olla mitä tahansa kunhan tekee tarpeeksi duunia. Tämä on erittäin lapsellinen ajatus. Hyväksymme kyllä sen, ettei kenestä tahansa voi tulla 100m:n huippujuoksijaa tai huippuluokan viulistia, mutta muissa asioissa on muotia ajatella ettei luontaisilla kyvyillä olisi mitään merkitystä. Eihän se näin ole tietenkään.
Tietyissä rajoissa omia kykyjä voi kasvattaa tietysti mutta eri ihmisten peruskapasiteetti on ihan erilainen.
Niin - puhut taas huipuista. Mutta ei useimpien tarvitsekaan tulla huipuiksi. Ero on juuri tämä: jotta elätät itsesi 100 m juoksemisella, sinun oikeasti täytyy olla aivan huippuja, koska urheilu on luonteeltaan kilpailua jossa vain parhaat voittaa ja tienaa. Viulistina sentään itsensä voi todennäköisesti elättää ilman olematta aivan huippu, ollen osa orkesteria eikä niinkään soloisti. Mutta normaalit ammattialat on paljon armollisempia, niissä pärjää erinomaisesti olematta minkään sortin huippu.
Vierailija kirjoitti:
Jos esim puhutaan aineiden olomuodon muutoksiista niin on kyettävä kuvittelemaan see prosessi visuaaliisesti.
Jotenkin minä olen onnistunut valmistumaan DI:ksi teknillisestä fysiikasta erinomaisin arvosanoin ja väittelemään tekniikan tohtoriksi ilman, että olen koskaan kuvitellut mainittua prosessia visuaalisesti. En edes ymmärrä, mitä ko. prosessin visuaalisesti kuvittelemisella tarkoitetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaiseen ongelmaan on kirja joten suosittelen lukemaan kirja ”Mindset - Carol Dweck”
Lukemalla kiinnostuksen kohteista. Kirjastosta löytyy kaikkea ihan oppikirjoista lähtien, ja yleistajuiseksi kirjoitettuja kirjoja eri tieteenaloista löytyy myös! Jos kaipaa apua matematiikan visuaaliseen hahmottamiseen, löytyy youtubesta näppäriä klippejä ja luentoja. Luulin itsekin että olen keskivertoa tyhmempi matematiikassa, kunnes lähdin opiskemaan alaa, jossa sitä vähän tarvitsee. Kappas vaan, opettaja osasi opettaa, tajusin lopulta kaiken ja nyt ollaan matikan kanssa kavereita.
Eikä kannata ajatella kaikesta että mitä hyötyä tästä muka on, mihin tätä muka tarvitsee. Utelias asenne ihan kaikkeen rakentaa yleissivistystä.
Näinpä. Itse olen sitä mieltä että ns. lahjattomuus on yleensä laiskuuden muoto. Uuden oppiminen on aina tavallaan epämukavaa, se aiheuttta epävarmuutta omista kyvyistä, ponnistelu itsessään on raskasta. Jotkut ihmiset ei millään halua sietää tällaista oloa saavuttaakseen jotain, joten he toteavat: "no niin, en oppinut, olen siis lahjaton, ja minun täytyy yrittää jotain muuta". Todennäköisesti jopa ne ns. lahjakkaat ovat kuitenkin joutuneet lahjoistaan huolimatta myös vaan sietämään ahdistaavaa oloa osaamattomuudesta ja silkalla päättäväisyydellä "grindaamaan" vaan asiaa läpi kunnes sen oppii. Ja suurempi ero tulee tästä työn tekemisestä tai tekemättömyydestä kuin lahjoista.