jos on kiinnostunut fysiikasta ja kemista mutta on ihan lahjaton

Tekemällä duunia! 

Itse asiassa koko "lahjakkuuden" käsite on nykyään alan tutkijoiden varsin pitkälti kyseenalaistama ainakin asioissa jotka ei vaadi tiettyjä fysiologisia ominaisuuksia (esim. lyhyestä tuskin tulee koripalloilijaa tms). Ei siis väitetä, etteikö olisi geneettisiä ominaisuuksia jotka tekevät joidenkin asioiden oppimisesta helpompaa toisille ja työläämpää toisille, mutta yleisesti nykyään korostetaan lahjakkuuden sijaan työn tekemistä, sitä että tullakseen mestariksi ihan millä tahansa alalla pitää harjoitella ihan julmetusti. Vasta 10 vuotta treeniä 3 h / päivä niin on missä tahansa huippuosaaja, lahjoja tai ei.

Itsehän pidijn itseäni totaalisesti lahjattomana nimenomaan matematiikassa ja loogisessa ajattelussa, mutta kyseenalaistin koko lahjakkuushömpän jo silloin aikoinani ja päätin kokeilla, mihin asti pääsisi vaan kovalla duunilla. Valmistuin maisteriksi matemaattis-luonnontieteelliseltä alalta ja olen tehnyt alan töitä kohta 20 vuotta. Ei sillä lahjakkuudella oikein mitään tee. On totta, että minusta tuskin voisi ns. lahjattomuuteni takia tulla mitään superhuippugurua, nobel-voittajaa tms, mutta erittäin pätevä alani ammattilainen olen kyllä. Ja niin voi suunnilleen kuka tahansa edes lähes normaaliälyinen olla millä tahansa alalla jonka valitsee ja jonka eteen tekee sinnikkäästi työtä.

Jos esim puhutaan aineiden olomuodon muutoksiista niin on kyettävä kuvittelemaan see prosessi visuaaliisesti.

Matematiikka ja siihen perustuvat tieteet eivät vaadi erityistä lahjakkuutta tai älykkyyttä. Vain raakaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Jos esim puhutaan aineiden olomuodon muutoksiista niin on kyettävä kuvittelemaan see prosessi visuaaliisesti.

Ei tarvitse. Ihmisillä on hyvin erilaisia tapoja ajatella tehokkaasti, kaikki eivät ole ollenkaan visualisoijia. Jotkut muut ajattelevat ikään kuin sisäisellä puheella, jotkut muut kuten minä käytännössä alitajunnalla, eli tutustumalla asiaan liittyviin faktoihin, sen jälkeen antamalla asian muhia mielessä ja sitten vaan olemalla hiljaa ja odottamalla, että valmis ratkaisu putkahtaa pintatietoisuuteen.

Osaatko noin yleisesti ratkoa yhtälöitä?

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka ja siihen perustuvat tieteet eivät vaadi erityistä lahjakkuutta tai älykkyyttä. Vain raakaa työtä.

Auttaa kuitenkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos esim puhutaan aineiden olomuodon muutoksiista niin on kyettävä kuvittelemaan see prosessi visuaaliisesti.

Ei tarvitse. Ihmisillä on hyvin erilaisia tapoja ajatella tehokkaasti, kaikki eivät ole ollenkaan visualisoijia. Jotkut muut ajattelevat ikään kuin sisäisellä puheella, jotkut muut kuten minä käytännössä alitajunnalla, eli tutustumalla asiaan liittyviin faktoihin, sen jälkeen antamalla asian muhia mielessä ja sitten vaan olemalla hiljaa ja odottamalla, että valmis ratkaisu putkahtaa pintatietoisuuteen.

Puhuin itsestäni. "Tehokasta ajatteluaa". Tarkoitin käsittyskykyä.

Vierailija kirjoitti:

Osaatko noin yleisesti ratkoa yhtälöitä?

Mä enn ole hyvää numeeroiiden pyörittelyssä jos ne ei olee hahmotettavissa ja selitttäen ymmärrettävissä. Kyllä nyt vaikka jon toisenasteen yhtälön ratkasukaava menee:miinusb b neliönjuuurin vastalukun miinus neljäkertaaakertaacjaettuns 2 kertaaceellä.

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka ja siihen perustuvat tieteet eivät vaadi erityistä lahjakkuutta tai älykkyyttä. Vain raakaa työtä.

Näin juuri. Valitettavasti sitkeä usko lahjakkuusteoriaan on vienyt monelta mahdollisuuden heitä oikeasti kiinnostaville aloille, koska heillä on jossain vaiheessa koulutietä tullut vaikeuksia matematiikan kanssa, ja he ovat alkaneet uskoa, todennäköisesti vanhempien ja opettajien tukemana, että he eivät ole lahjakkaita matematiikassa. Siinä vaiheessa panostaminen on todennäköisesti myös vähentynyt ja matematiikasta on tullut entistä tuskaisempi pakkopulla, joka alkaa tuntua aina vain vaikeammalta ja vaikeammalta, jolloin lahjattomuususko syvenee.

Toinen juttu on monen ihmisen sisäinen laiskuus, eli varsinkaan kouluiässä ei määrätietoisesti jakseta tehdä sinnikästä työtä jotta matematiikan perusteet opitaan, varsinkaan jos vanhemmat ei asiaan kannusta tai patista, vaan kuten minulle, toteavat, että "ei meidän suvussa ole koskaan ollut matikkapäätä, ei voi mitään". Siinä sitä sitten alkaa vältellä epämiellyttävää raakaa työtä vaikeilta tuntuvien asioiden edessä, kun on aina hyvä syy, eli "en minä kumminkaan opi, kun olen lahjaton". 

Mutta ihan opittavissa on tosiaan, kunhan jaksaa selvittää ne kaikki perusteet joille asiat rakentuu. Esim. minä olin lyönyt matematiikan lahjattomuususkoni takia laimin ehkä jostain 3. luokalta asti peruskoulussa jo, joten kun menin yliopistoon, minä käytännössä jouduin opettelemaan perusteet sieltä asti että pystyin ymmärtämään edistyneempiä asioita. Mutta se onnistui aikuisenakin, ilman mitään ongelmia, kun oli päättänyt että minähän tämän opin, ja olen valmis tekemään jokusen vuoden paljon työtä että otan kiinni ne jotka on lapsena ja nuorena ymmärtäneet tosissaan opiskella jo perusteita. Matematiikassa ei ole mitään mystiikkaa, ei mitään mikä olisi erityisen vaikeaa tajuta, mutta työtä se vaatii, paljon.

- 1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatko noin yleisesti ratkoa yhtälöitä?

Mä enn ole hyvää numeeroiiden pyörittelyssä jos ne ei olee hahmotettavissa ja selitttäen ymmärrettävissä. Kyllä nyt vaikka jon toisenasteen yhtälön ratkasukaava menee:miinusb b neliönjuuurin vastalukun miinus neljäkertaaakertaacjaettuns 2 kertaaceellä.

Bvastaluuku plusmiinus vaii en muuista. Tätä justiiin tarkoitaan. Kun eiii ymmärrä mitää tekee niin see mebee ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatko noin yleisesti ratkoa yhtälöitä?

Mä enn ole hyvää numeeroiiden pyörittelyssä jos ne ei olee hahmotettavissa ja selitttäen ymmärrettävissä. Kyllä nyt vaikka jon toisenasteen yhtälön ratkasukaava menee:miinusb b neliönjuuurin vastalukun miinus neljäkertaaakertaacjaettuns 2 kertaaceellä.

Opettele siis hahmottamaan yhtälöt ja funktiot. Kymmenen tuhannen toiston periaate pätee tässäkin. Kaavoja ei tarvitse muistaa ulkoa, sitä varten on Beta. 

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka ja siihen perustuvat tieteet eivät vaadi erityistä lahjakkuutta tai älykkyyttä. Vain raakaa työtä.

Täyttä puppua. Joillekin menee asiat kerrasta jakeluun, toinen ei rajua vaikka pänttäisi kuinka. Matematiikka nimenomaan vaatii loogista ajattelukykyä ja älykkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka ja siihen perustuvat tieteet eivät vaadi erityistä lahjakkuutta tai älykkyyttä. Vain raakaa työtä.

Täyttä puppua. Joillekin menee asiat kerrasta jakeluun, toinen ei rajua vaikka pänttäisi kuinka. Matematiikka nimenomaan vaatii loogista ajattelukykyä ja älykkyyttä.

Jos ei ole suoranaista oppimisvaikeutta, niin hyvin pitkälle pääsee ihan töitä tekemällä. Kolmesta lapsestani yksi ei ole matemaattisesti lahjakas (toisin kuin muu perhe). Sitkeästi töitä tekemällä hän kuitenkin kirjoitti pitkästä matematiikasta eximian. Kyllä hän varmaan teki sen eteen enemmän töitä kuin me neljä muuta yhteensä laudatureimme eteen, mutta saipa sitten työnteolleen palkinnon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka ja siihen perustuvat tieteet eivät vaadi erityistä lahjakkuutta tai älykkyyttä. Vain raakaa työtä.

Täyttä puppua. Joillekin menee asiat kerrasta jakeluun, toinen ei rajua vaikka pänttäisi kuinka. Matematiikka nimenomaan vaatii loogista ajattelukykyä ja älykkyyttä.

Siinä mielessä totta, että todennäköisesti joku ihan heikkolahjaiseksi määriteltävä tms huomattavasti älykkyysosamäärältään keskivertoa alempi ei todennäköisesti voi oppia kovin edistynyttä matematiikkaa.

Mutta keskiverto älykkyys riittää ihan taatusti mihin tahansa matematiikkaan, mitä tarvitaan missä vaan normaalissa ammatissa ja työssä. Useimmiten nämä "ei tajua vaikka pänttäisi kuinka" ei johdu älyn puutteesta vaan joko motivaation ja/tai opittavan asian pohjaksi jo aiemmin opituksi oletetun matemaattisen perustan puutteesta. E

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka ja siihen perustuvat tieteet eivät vaadi erityistä lahjakkuutta tai älykkyyttä. Vain raakaa työtä.

Täyttä puppua. Joillekin menee asiat kerrasta jakeluun, toinen ei rajua vaikka pänttäisi kuinka. Matematiikka nimenomaan vaatii loogista ajattelukykyä ja älykkyyttä.

Logiikkka perustuuu ennalta pääteltäviissä olevaaan toimiintojen sarjoooihin tieeeettyjen elementtien nimisssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka ja siihen perustuvat tieteet eivät vaadi erityistä lahjakkuutta tai älykkyyttä. Vain raakaa työtä.

Täyttä puppua. Joillekin menee asiat kerrasta jakeluun, toinen ei rajua vaikka pänttäisi kuinka. Matematiikka nimenomaan vaatii loogista ajattelukykyä ja älykkyyttä.

Logiikkka perustuuu ennalta pääteltäviissä olevaaan toimiintojen sarjoooihin tieeeettyjen elementtien nimisssä.

Jotta logiiikkaa voii käyttää niin sillon se edellytttää hahmotusta ja toiiminnaliisuuden ymmörrrystä.

1 lisää vielä että myös älyllisiä ominaisuuksiaan voi itse kukin kehittää, eikä vaan jäädä valittamaan puutteitaan. Esim. itse olen tehnyt vuosien varrella seuraavia asioita kehittääkseni älyllisiä ominaisuuksiani:

- parantanut muistiani erilaisilla muistitekniikoilla esim. muistipalatsitekniikka ja assosiaatiotekniikka

- teen säännöllisesti erilaisia matemaattis-loogisia pähkinöitä parantaakseni päättelykykyäni

- olen opetellut länsimaisen ajattelun perustana olevan logiikan säännöt kirjallisuudesta

- olen tutustunut psykologiaan kiinnostavilta osin mikä koskee mm. oppimista, lahjakkuutta, motivaatiota, itsensä ohjauskykyä

- olen opetellut käyttämään tehokkaasti "ulkoistettua tietoisuutta" eli esim. webissä olevaa valtavaa tietomäärää, erilaisia apuvälineitä niin etten ole vain omien aivojeni kapasiteetin varassa

- olen opiskellut myös puhetaitoa ja argumentointia, sekin sekä kehittää yleisesti loogista ajattelukykyä että on hyödyllistä työelämässä itsessään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka ja siihen perustuvat tieteet eivät vaadi erityistä lahjakkuutta tai älykkyyttä. Vain raakaa työtä.

Täyttä puppua. Joillekin menee asiat kerrasta jakeluun, toinen ei rajua vaikka pänttäisi kuinka. Matematiikka nimenomaan vaatii loogista ajattelukykyä ja älykkyyttä.

Logiikkka perustuuu ennalta pääteltäviissä olevaaan toimiintojen sarjoooihin tieeeettyjen elementtien nimisssä.

Jotta logiiikkaa voii käyttää niin sillon se edellytttää hahmotusta ja toiiminnaliisuuden ymmörrrystä.

Ja se ymmärrys ei tule itsestään ilmaiseksi jonkin geenien määräämän lahjakkuuden ansiosta, vaan tekemisen ja toistojen kautta. 

Fysiikasta ei selviä jos matematiikka on ylivoimaista.

Orgasmisessa kemiassa matematiikka on vähäisessä roolissa.

Vierailija kirjoitti:

Tekemällä duunia! 

Itse asiassa koko "lahjakkuuden" käsite on nykyään alan tutkijoiden varsin pitkälti kyseenalaistama ainakin asioissa jotka ei vaadi tiettyjä fysiologisia ominaisuuksia (esim. lyhyestä tuskin tulee koripalloilijaa tms). Ei siis väitetä, etteikö olisi geneettisiä ominaisuuksia jotka tekevät joidenkin asioiden oppimisesta helpompaa toisille ja työläämpää toisille, mutta yleisesti nykyään korostetaan lahjakkuuden sijaan työn tekemistä, sitä että tullakseen mestariksi ihan millä tahansa alalla pitää harjoitella ihan julmetusti. Vasta 10 vuotta treeniä 3 h / päivä niin on missä tahansa huippuosaaja, lahjoja tai ei.

Itsehän pidijn itseäni totaalisesti lahjattomana nimenomaan matematiikassa ja loogisessa ajattelussa, mutta kyseenalaistin koko lahjakkuushömpän jo silloin aikoinani ja päätin kokeilla, mihin asti pääsisi vaan kovalla duunilla. Valmistuin maisteriksi matemaattis-luonnontieteelliseltä alalta ja olen tehnyt alan töitä kohta 20 vuotta. Ei sillä lahjakkuudella oikein mitään tee. On totta, että minusta tuskin voisi ns. lahjattomuuteni takia tulla mitään superhuippugurua, nobel-voittajaa tms, mutta erittäin pätevä alani ammattilainen olen kyllä. Ja niin voi suunnilleen kuka tahansa edes lähes normaaliälyinen olla millä tahansa alalla jonka valitsee ja jonka eteen tekee sinnikkäästi työtä.

No enpä tiedä onko ihan näinkään...

Stephen Hawkingin opiskelijatoverit yliopistossa (kaikki siis fysiikan huippuopiskelijoita) kertoivat, että Stephen Hawking ratkaisi 10 huippuvaikeaa fysiikan tehtävää parissa tunnissa. Muilla (lahjakkailla) oli mennyt muutaman tehtävän ratkaisemiseen kokonainen päivä tai enemmän ja osa kyseisistä tehtävistä oli niin vaikeita etteivät he ymmärtäneet niistä mitään.

Olen itse opiskellut Teknillisessä korkeakoulusssa ja tehnyt aikoinani paljon töitä siellä. Silti tiesin ettei minulla olisi ikimaailmassa mahdollisuuksia tulla oikeasti hyväksi matematiikassa ja fysiikassa, vaikka toki ne tentit läpäisinkin kyllä keskivertoarvosanoilla. Näin opiskelijoita kyllä, jotka sitten olivat ihan oikeasti hyviä.

Ja joku Mozart oppi korvakuulolta jonkun pitkän ja monimutkaisen pianoteoksen ulkoa tuosta vain yhdestä kerrasta. En usko että kovalla duunilla kukaan pääsee tuollaiseen.