Lue keskustelun säännöt.
Miten jatkaa perheenä kun luottamus on mennyt puolisoon
28.12.2018 |
Puoliso ei ole ollut vuosien aikana rehellinen uhkapelaamisestaan. Se on aiheuttanut luottamuspulaa ja tietysti valtavaa pettymystä. Mainittu peliongelma on vanha taustalla kalvava asia, mutta nyt ennen joulua selvisi että puoliso on alkanut pitää yhteyttä menneisyyden henkilöön, minkä hän on luvannut jättää historiaan. Ilmeisesti tätä on jatkunut jo jonkun aikaa ja puoliso on tämän myöntänyt.
Noh, nyt tuntuu että en ole ollenkaan perillä mitä puolisoni on touhunnut jo pidemmän aikaa. Hänellä on ilmeisesti mielestään oikeus valehteluun ja salaelämään sellaisissa asioissa, joiden tietää loukkaavan minua.
Meillä on kaksi pientä lasta. Minua ahdisti koko joulun esittää onnellista ettei lapset huomaa mitään. Nyt kun joulu on ohi, huomaan että ahdistukseni vain kasvaa.
Mistä ihmeen ajatuksesta tai tavasta suhtautua asiaan saisin voimia ja mahdollisuuden sivuuttaa sen etten voi enää luottaa toiseen? En voi erota pienten lasten vuoksi, vaan lasten takia mun on pakko laittaa oma huono-oloni ja pettymykseni taka-alalle. Tiedän etten tule suhtautumaan häneen koskaan kuten ennen ja oma turvallisuuden tunne on poissa. Hän on lastemme vanhempi ja siksi haluan kohdella häntä aina lasten silmissä arvokkaana.
Tiedän ettei hän halua erota. Lisäksi koko perheen ja myös hänen taloutensa on minun varassani.
Kommentit (34)
Ei siitä pääse eteenpäin kuin eroamalla. Itselläni mies petti. Sovittiin asia ja mies lupasi ettei enää koskaan. Rakensin vuosia luottamusta takaisin ja onnistuin. Sitten taas luotin täydellisesti. Ja sitten kävikin ilmi, että kaikkien noiden luottamuksenrakentamisvuosien aikana mies oli vain jatkanut pettämistä lukuisten eri naisten kanssa, mutta vain salannut sen hyvin huolellisesti.
Eli salailevaan mieheen ei voi luottaa enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, epäilemättä myös se voisi olla mahdollista. On tässä vuosien aikana tullut vaikka mitä vastaan tuon rahan suhteenkin. Ja olen oppinut virheistäni.
Sun on fiksumpaa erota. Jo ihan lasten takia.
Kuulostaa siltä että tuosta pääsee eteenpäin vain eroamalla.
Kulissiliitto ei ole helppo. Ei edes kahdessa huushollissa asuen. Elän itse niin joten tiedän asian.
En ole eronnut taloudellisista syistä, olemme jo ikäihmisiä joilla on nuoret aikuiset lapset.
En halua hävittää eroamalla lasten perinnöistä isoa siivua ja siksi olen ratkaissut asian näin.
Ahdistus ja pettymys ovat silti kovin isossa roolissa elämässäni ja jos olisin hiukankaan nuorempi hoitaisin eron loppuun saakka voidakseni elää kaikilta osin kuten itse haluan.
Älä jää toimimattomaan liittoon. Älä varsinkaan siinä uskossa että se olisi jotenkin lapsille eduksi.
Annat kummallisen parisuhteen mallin riutumalla ja kasvattamalla ahdistustasi ja katkeruutta.
Tehtyäsi eropäätöksen on elämäsi kaaosta ja kaikin puolin rankkaa, sen jälkeen kun siitä pääset uuteen alkuun voit tehdä elämästäsi juuri sellaista kuin itse haluat, uuden alun kautta.
Onnea matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka muuten samalla perheellä mutta korvaa mies uudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota noin.... vähän paha ottaa kantaa, koska et kerro asioita selvästi. Eli nyt en ihan saanut selville kahta asiaa.
1) Pelaako miehesi siis yhä? Sanot, että se on "vanha taustalla vaikuttava ongelma" - mitä se tarkoittaa? Miehesi uhkapelasi aiemmin, mutta on lopettanut? Vai aloitti uudelleen?
2) Ja kuka se henkilö on, johon miehesi ei saisi mielestäsi pitää yhteyttä? Joku vanha roisto kaveri? Entinen rakastajatar, johon aloitti suhteen uudelleen?
Jos miehesi ei ole alkanut pelata uudelleen eikä ole uskoton, niin minusta asioista voisi nyt keskustella ja alleviivata, että rehellisyys on tärkeää sinulle.
Toisaalta sinunkin olisi ehkä syytä kuulla hänen selityksensä ja miettiä, onko oikein vaatia häntä katkaisemaan välit johonkin itselleen tärkeään nuoruudenystävän, jos siis tällaisesta oli kyse.
Parisuhdeterapia voisi olla nyt hyvinkin toimiva apu. Sitä voi hakea seurakunnalta tai kotikuntanne perheneuvolan kautta. Se on ilmaista. Kun soitat, he ensin kyselevät puhelimessa tilanteestanne, jotta voivat määritellä, miten akuutti avun tarve on ja sijoittavat sitten teidät terapiajonoon. Voi viedä kuukausia, ennen kuin terapiaan pääsee, mutta kannattaa jonottaa. Ulkopuolinen parisuhdeammattilainen osaa sivusta esittää erinomaisia kysymyksiä ja huomioita, ja saa ehkä teidät molemmat huomaamaan luutumia ja vääriä rooleja ja tapoja parisuhteessanne.
Suosittelen lämpimästi, aina kannattaa tehdä töitä suhteen eteen, kun teillä on kumminkin ne kaksi pientä lastakin.
Pelaa edelleen aina kun on rahaa.
Ja minusta sillä historiasta nousseella tyypillä tai syyllä ei ole tarkoitusta, kun ottaa huomioon että puolisoni oli silloin samaa mieltä ja niin lupasi. Vai onko se muidenkin kuin puolisoni mielestä ok, että voi salassa ja selän takana tehdä kuten itse parhaaksi näkee? Mitä ne selittelyt auttaa kun luottamus on mennyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun luottamus on mennyt, se on silloin mennyt. Eroa ennen kuin tuhoat itsesi ja mielenterveytesi.
Mitä hittoa nainen! Jos miestä et tarvitse elatukseen, niin pihalle vaan! Vähän itsekunnioitusta kehiin! Voittehan esittää täydellistä perhettä eri osoitteissa, niin että kaikilla on hyvä mieli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi käytät lapsiasi tekosyynä ettet voi erota? Mun mielestä heidän niskaansa ei tule noin suurta taakkaa laittaa kannettavaksi. Otahan vastuu elämästäsi ja lastesi elämästä, äläkä toimi kuten luuseri puolisosi.
Jos erotaan, lapset ei tule enää kokemaan yhtään sellaista jolloin ei ole ikävä. Aina ikävä toista rakasta vanhempaansa.
Ja koska ne on niin pieniä vielä, se tuntuu todella rankalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on lasten takii tärkee ainaki yrittää. Omaa kokemusta tollasesta ei oo, nii en osaa yhtää neuvoo.
Mut tsemii.
Vierailija kirjoitti:
Jos erotaan, lapset ei tule enää kokemaan yhtään sellaista jolloin ei ole ikävä. Aina ikävä toista rakasta vanhempaansa.
Ja koska ne on niin pieniä vielä, se tuntuu todella rankalta.
Sit jatkatte kuin mitään ei olis tapahtunut, ihan vaan niiden lasten vuoksi, ettei niillä ole koskaan ikävä ketään...
Eli kaikki näyttää olevan sitä mieltä, että minä ensin?
Minä olen saanut kasvaa molempien vanhempien kanssa ja jos toinen vanhemmista ei ollut kotona, minulla ainakin oli tosi kova ikävä poissaolevaa kohtaan.
Eikö kukaan ole samaa mieltä että koittaa jatkaa lasten kanssa?
Kiitos vastauksista ja neuvoista.
Oikeastaan yksikään ei vastannut kysymykseen. Tuli vain "eroa!" - neuvoja. Pyysin apuja asenteeseen ja ajatteluun sen suhteen, että saan turvattua lapsille ehjän perheen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista ja neuvoista.
Oikeastaan yksikään ei vastannut kysymykseen. Tuli vain "eroa!" - neuvoja. Pyysin apuja asenteeseen ja ajatteluun sen suhteen, että saan turvattua lapsille ehjän perheen.
Eihän me täällä voida oikeestaan sua auttaa, kirjoitellaan mitä vaan. Ei me sua tunneta.
Kaikki päätökset on sun kuitenkin itse tehtävä.
Luulempa, että vielä vuodenkin kuluttua kirjoittelet tänne ja kyselet, mitähän tässä pitäisi tehdä....
Ex eukolla oli aikoinaan paha peli ongelma. Erottiin kun mikään ei auttanut ja salaili kaiken. Ei ole parantunut siitä vieläkään. Menetti duuninsakin kun kavalti rahoja pelaamiseen äskettän. En osaa neuvoa mutta älä opettele liikaa luottamaan koska puolisosi ei hallitse himonaan. Ainakin rahat ja omaisuus visusti erilleen
Kun lapsille tehdään omat tilit, pidä huoli, ettei hänellä ole pääsyä niihin. Eräässä tuttava perheessä isä pelasi myös lastensa rahat.