Mikä oli oivallus, joka sai sinut lopulta laihtumaan pysyvästi?

Kun ei ole rnää nälkä, loppuu syöminen. Uusi ateria kun taas nälättää, ähky ei ole kiva.

Että kannattaa jättää vähärasvaiset kevyttuotteet hyllyyn, eikä voita/kermaa kannata pelätä. Sokeri sensijaan kannattaa jättää minimiin, samoin vaaleat viljat.

Yli 20kg lähti puolessa vuodessa eikä ole takaisin tullut (10 vuodessa).

Hänkin elämääni sisältöä, joilloin ruuan merkitys elämän piristeenä pieneni. Pupelsin automaattisesti vähemmän kun olin mielenkiintoisissa harrastuksissa ja vähemmän kotisohvalla pupeltamassa.

Psykologilla (kognitiivisen suunnan) käynnit. Se mitä siellä opein on, että ruokariippuvuuteni ja tapani liittyen syömiseen ovat aivoihini syntyneitä ns. skriptejä eli automaattisia toimintamalleja, joita olin vuosi vuodelta vahvistanut toistamalla niitä aina uudestaan. Eli v*tuttaa tai väsyttä' -> suklaata, kova työpäivä -> hampurilaispaikan kautta kotiin, ei jaksa laittaa ruokaa. Joka kerta kun tätä käytöstä on toistettu, hermojälki on vahvistunut entisestään, ja on entistä vaikeampaa toimia toisin.

Se ei kuitenkaan ole mahdotonta, ja positiivinen puoli on, että joka kerta kun onnistun toimimaan toisin, ihan millä tahansa tavalla, heikennän vanhaa ylensyömisen tai "paskan" syömisen skriptiä ja ohjelmoin päähäni tilalle uutta. Konkreettisia keinoja oli 2:

1) Kiusausten vähentäminen niin pitkälle kuin mahdollista. Eli esim. ei suklaata kaapeissa.

2) Suunnitelma korvaavasta toiminnasta, kun kova mieliteko tulee. Tätä korvaavaa toimintaa pitäisi yrittää tehdä vaikkei se itsessään tuottaisi mielihyvää, ihan siksi että se kuitenkin heikentää ehdollistumista vääränlaisen ruoan syömiseen. 

Olennaista oli myös muistaa, että lankeemukset ON väistämättömiä ja prosessi hidas. Ei ole realistista olettaa että vuosia ohjelmoitu skripti tunnesyömisestä häipyy kertapäätöksestä ja sen jälkeen aina onnistuu torjumaan kiusaukset korvaavalla toiminnalla. Ei vaan niin, että jokainen onnistuminen on hieno juttu, mutta ei haittaa jos aina ei onnistu. Uudestaan vaan yrittämään seuraavalla kiusauksen hetkellä ja kyllä se siitä!

Tieto siitä, että minusta tulee mummi. Täytyyhän mummin jaksaa pelata jalkapalloa ja kiivetä ketterästi puuhun.

Jätin leivän pois. Ja lisäksi tajusin että olen riippuvainen suklaan tuomasta hyvästä olosta. Päätin että en tarvitse sitä hyvää oloa, joka lopulta pilaa terveyden

Vhh-ruokavalio. Tämä sopii mulle todella hyvin. Harrastan liikuntaa lisäksi vähintään 2krt/vko, kesällä lähes päivittäin. Luin netistä ihmisten onnistumistarinoita karppauksella, aluksi en uskonut yhtään että voisin sillä laihtua. Olen aina ollut makean ystävä, myös pasta, einekset ja pikaruoka kuuluivat entiseen elämääni. Huomasin nopeasti erittäin positiivisia muutoksia jaksamisessa ja kun paino alkoi pudota nopeasti, olin koukussa. Syön nykyään paljon kasviksia, puhdasta oikeaa ruokaa, kokkaan itse ja energiaa on. Olen laihtunut 15kg tämän vuoden aikana. Vielä on matkaa pari kiloa tavoitteeseen, mutta en ikinä aio palata takaisin entiseen epäterveelliseen ruokavaliooni, joten uskon että painon pitäminen nykyisessä on helppoa. Välillä herkuttelenkin, mutta mitään mättöjä ei enää tee mieli. Todellakin otan juhlissa palan kakkua, mutta palaan seuraavalla aterialla takaisin omaan ruokavalioon.

Se, että kun tein liikunnasta liian tavoitteellista ei tullut liikuttua. Eli siitä liikunnasta tuli liian iso asia jota piti mitata, jonnekin lähteä, jne ja sitten ei tullut lähdettyä ollenkaan josta seurasi huono omatunto ja helposti söin sitten jotain "hyvää" kotona ja ajattelin että huomenna alkaa sitten se uusi elämä.

Mulla toimii paljon paremmin se että liikun arjessa ex tempore: on helppo lähteä kävelylle kotoa eikä sitä lenkin pituutta tarvitse etukäteen päättää, lähteä jollekin ohjatulle liikuntatunnille tuntimaksulla tai uimaan  jos siltä tuntuu.

Jätin mielenterveyslääkkeet ja lohtusyömisen pois - laihduin 30 kiloa.

Perusterveellinen ruokavalio. Aluksi muutama kuukausi tarkkaa kalorien laskemista, sitten annoskoot olivat jo suurin piirtein mielessä (ja olin tavoitepainossa, jolloin syömisen tarkkailua saattoi VÄHÄN keventää). Edelleen punnitsen itseni joka ikinen aamu, ja jos huomaan muutosta ylös- tai alaspäin, muokkaan syömisiä sen mukaan. Kerran viikossa tai parissa voi herkutella kunnolla, mutta ruokavalioni sallisi jotain pientä hyvää päivittäin.

Lisäksi liikun paljon, mutta ruokavaliolla on suurempi merkitys. Minulle on tärkeää syödä säännöllisesti. Ja todella tärkeää on se, että ruoka on herkullista. Iso merkitys on motivaatiolla: tykkään siitä kun jaksan vaikka mitä, olen virkeä ja ajatus juoksee ja tykkään myös siitä miltä näytän ja miltä kroppani tuntuu. Kauhistuttaa ajatus, että joskus taas olisin iso, väsynyt ja nivelkipuinen.

En edes oikeastaan ole varma. Päässä vain jotenkin "naksahti" oikealla tavalla.

Olin yrittänyt laihtua vuosikaudet - avainsanana nimenomaan tuo "yrittänyt", eli tavoittelin nopeita tuloksia ja petyin suuresti, kun niitä ei tullut.

Yhtenä päivänä vaan ohimennen päätin, että "enpä muuten taida syödä enää roskaruokaa". Päätös yllättäen piti. Laihduin puolessa vuodessa 10 kiloa, ja sitten menin ekaa kertaa pitkästä aikaa juoksulenkille. Juokseminen tuntuikin yhtäkkiä oudon helpolta, ja jäin siihen koukkuun, ja nyt painoa on lähtenyt yhteensä 15 kg.

Näin jälkikäteen ajateltuna taisin aiemmilla laihdutuskerroilla yrittää liikaa, eli tavoitteena oli nimenomaan laihtua. Kun luovuin tavoitteista, niin paino putosikin tosi helposti.

Oman isäni huomautus asiasta, että olen lihonut. Tuossa vaiheessa mitat olivat noin 170/80

5 lisää vielä, että mitään erityistä ruokavaliota en omaksunut, koitin vaan saada tunnesyömisen ja tietyt kohtuuttomuudet (alkoholi, makeat, erilaiset valmispiirakat, pizzat, kebabit jne) kohtuullisiin määriin. Alkoholi ja karkit oli ne haastavimmat, koska niillä olin eniten säädellyt mielialojani. Mutta siitähän se vähitellen onnistui, korvaavilla toiminnoilla kuten alkoholiton olut, kävelylenkki, hyvän kirjan lukeminen jne. Loppujen lopuksi olen hitaasti laihtunut 36 kg sen jälkeen kun kävin jaksoni psykologilla ja aloin prosessin purkaa syömiseen liittyviä haitallisia ohjelmointejani.

Vierailija kirjoitti:

En edes oikeastaan ole varma. Päässä vain jotenkin "naksahti" oikealla tavalla.

Olin yrittänyt laihtua vuosikaudet - avainsanana nimenomaan tuo "yrittänyt", eli tavoittelin nopeita tuloksia ja petyin suuresti, kun niitä ei tullut.

Yhtenä päivänä vaan ohimennen päätin, että "enpä muuten taida syödä enää roskaruokaa". Päätös yllättäen piti. Laihduin puolessa vuodessa 10 kiloa, ja sitten menin ekaa kertaa pitkästä aikaa juoksulenkille. Juokseminen tuntuikin yhtäkkiä oudon helpolta, ja jäin siihen koukkuun, ja nyt painoa on lähtenyt yhteensä 15 kg.

Näin jälkikäteen ajateltuna taisin aiemmilla laihdutuskerroilla yrittää liikaa, eli tavoitteena oli nimenomaan laihtua. Kun luovuin tavoitteista, niin paino putosikin tosi helposti.

Vielä hieman jatkaakseni:

Omasta liikkumisesta/elämänmuutoksesta kannattaa olla pitämättä meteliä (esim. jättää lenkkipäivitykset tekemättä someen tai kertomatta ruokavaliosta kavereille tms.).

Itse ainakin laihduin vasta sitten, kun en kertonut yhtään kellekään ruokatapojeni muuttamisesta. Tavallaan se oman liikunnan/terveellisen elämän mainostaminen viesti omalla kohdallani aina sitä, että yritin elää terveellisemmin muita varten, enkä oman itseni takia.

Kun elämäntavat OIKEASTI muuttuivat, niin en tuntenut millään tavalla tarpeelliseksi kertoa asiasta kenellekään. Tulokset kyllä puhuvat puolestani.

Upi