Työskentelen vanhusten parissa. Kysyttävää?

Miten jaksat kammottavia omaisia jotka vaativat kaikkea, vaikkeivät mistään mitään tiedä?

Onko lääkkeissä paljon vaarallisia virheitä?

Saatteli hommattua vanhuksen lääkäriin vaikka yöllä?

Vierailija kirjoitti:

Onko lääkkeissä paljon vaarallisia virheitä?

Saatteli hommattua vanhuksen lääkäriin vaikka yöllä?

Monilla omaisilla ei ole selkeää kuvaa siitä, että esim. näissä palvelukeskuksissa jos vanhus saa viikonloppuna lääkärihoitoa vaativan sairauskohtauksen tmv. lääkäriä ei ole talossa. Sitten riippuu onko DNR-päätös aletaanko ihmistä kuskaamaan lääkäripäivystykseen.Usein on sellainen tilanne, että ihminen on niin loppuvaiheessa, että lääkäri on tehnyt saattohoitopäätöksen ja omainen on siitä tietoinen. Siltikin halutaan yhtäkkiä että vanhusta aletaan viemään lääkäripäivystykseen. Toisaalta ymmärrettävää, mutta järjellä ajatellen enää ei ole mitään juuri tehtävissä. Sairas vanhus kärrätään sairaalaan ja sieltä muutaman tunnin päästä kuolemaan takaisin osastolle.

HALOO

Jos on dnr päätös se ei todellakaan tarkoita hoitamatta jättämistä. On iso ero.

Kiitos sulle että teet tätä työtä.

Isäni asuu dementia osastolla ympärillään mukavia hoitajia. Ei ole ollut meillä lapsilla valittamista.Käydään siskon kanssa katsomassa pari kertaa viikossa ja soitot päälle.Isä kehuu ruokaa ja henkilökuntaa.Mutta valittaa lukituista ovista, tuntee olevansa vankilassa. Muistisairaus edennyt niin pitkälle ettei tajuaa enää tilaansa. Suurin toivomus päästä kotiin,hoitaa itsensä.Ei tule tapahtumaan, tarvitsee hoitoa 24/7.

Olettaisin että vanhusten hoitaminen on ihan ok,vaativat ja tietämättömät sukulaiset ovat se rasitus. Olen siskoni kanssa nuorena tehnyt töitä vanhainkodissa ehkäpä tästä johtuu asenteemme.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos sulle että teet tätä työtä.

Isäni asuu dementia osastolla ympärillään mukavia hoitajia. Ei ole ollut meillä lapsilla valittamista.Käydään siskon kanssa katsomassa pari kertaa viikossa ja soitot päälle.Isä kehuu ruokaa ja henkilökuntaa.Mutta valittaa lukituista ovista, tuntee olevansa vankilassa. Muistisairaus edennyt niin pitkälle ettei tajuaa enää tilaansa. Suurin toivomus päästä kotiin,hoitaa itsensä.Ei tule tapahtumaan, tarvitsee hoitoa 24/7.

Olettaisin että vanhusten hoitaminen on ihan ok,vaativat ja tietämättömät sukulaiset ovat se rasitus. Olen siskoni kanssa nuorena tehnyt töitä vanhainkodissa ehkäpä tästä johtuu asenteemme.

Jotkut paikat ovat erittäin huonoja. Henkilökuntaa on liian vähän ja siellä kierrätetään koko ajan kokemattomia sijaisia.

Ja sitten on noita parempia paikkoja. Niitä, jossa hoidetaan parhaansa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lääkkeissä paljon vaarallisia virheitä?

Saatteli hommattua vanhuksen lääkäriin vaikka yöllä?

Monilla omaisilla ei ole selkeää kuvaa siitä, että esim. näissä palvelukeskuksissa jos vanhus saa viikonloppuna lääkärihoitoa vaativan sairauskohtauksen tmv. lääkäriä ei ole talossa. Sitten riippuu onko DNR-päätös aletaanko ihmistä kuskaamaan lääkäripäivystykseen.Usein on sellainen tilanne, että ihminen on niin loppuvaiheessa, että lääkäri on tehnyt saattohoitopäätöksen ja omainen on siitä tietoinen. Siltikin halutaan yhtäkkiä että vanhusta aletaan viemään lääkäripäivystykseen. Toisaalta ymmärrettävää, mutta järjellä ajatellen enää ei ole mitään juuri tehtävissä. Sairas vanhus kärrätään sairaalaan ja sieltä muutaman tunnin päästä kuolemaan takaisin osastolle.

Miksi hänet kuskataan takaisin kuolemaan. Miksi ei ansaitse kuolla sairaalassa parhaassa mahdollisessa hoidossa. (siellä olisi aina paikalla lääkäri esim kivunlievitykseen ym)

Kyllähän tuo jo avaustekstissäsi näkyy, ettet välitä vanhuksista.

Vierailija kirjoitti:

HALOO

Jos on dnr päätös se ei todellakaan tarkoita hoitamatta jättämistä. On iso ero.

Periaatteessa ei mutta käytännössä kyllä joskus niinkin. Vanhusten palveluadumisessa sitä lääkäri ei juurikaan saada silloin kun joku sairastuu tai jos jonkun kunto huononee nopeasti. Silloin soitetaan kyllä usein paikalle ambulanssi tai sitten konsultoidaan lääkäriä puhelimessa. Usein näisdä tilsnteissa kysytään tai katsotaan papereista onko dnr päätöstä ja päätetään hoidosta sen perusteella.

Muitakin hoidonrajauksia vanhukdilla saattaa olla tehtynä, joku on voinut esim. toivoa että loppuvaiheessa ei enää lähdetä siirtämään sairaalaan tms.

Mitä lääkkeitä yleisimmin pöllit vanhuksilta ja kuinka suuria määriä?

Osaisitko kertoa keinoja, miten käsitellä muistisairasta, itsepäistä, pakkomielteistä vanhusta? Miten pitää reagoida, kun vanhus viiden minuutin välein tahtoo päästä kotiin tai istuttamaan perunaa tai etsimään kissaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lääkkeissä paljon vaarallisia virheitä?

Saatteli hommattua vanhuksen lääkäriin vaikka yöllä?

Monilla omaisilla ei ole selkeää kuvaa siitä, että esim. näissä palvelukeskuksissa jos vanhus saa viikonloppuna lääkärihoitoa vaativan sairauskohtauksen tmv. lääkäriä ei ole talossa. Sitten riippuu onko DNR-päätös aletaanko ihmistä kuskaamaan lääkäripäivystykseen.Usein on sellainen tilanne, että ihminen on niin loppuvaiheessa, että lääkäri on tehnyt saattohoitopäätöksen ja omainen on siitä tietoinen. Siltikin halutaan yhtäkkiä että vanhusta aletaan viemään lääkäripäivystykseen. Toisaalta ymmärrettävää, mutta järjellä ajatellen enää ei ole mitään juuri tehtävissä. Sairas vanhus kärrätään sairaalaan ja sieltä muutaman tunnin päästä kuolemaan takaisin osastolle.

Miksi hänet kuskataan takaisin kuolemaan. Miksi ei ansaitse kuolla sairaalassa parhaassa mahdollisessa hoidossa. (siellä olisi aina paikalla lääkäri esim kivunlievitykseen ym)

Käytännössä lääkäri esim. tk päivystyksessä lääkäri tekee päätöksen siirretäänkö vai ei. Syotä voi olla monia. Kivunhoito pystytään lähes aina hoitamaan palvelutalossakin (tai vaikka kotihoidossa). Eikä lääkäri aina ole psikalla esim. terveyskeskuksessakaan.

Olin nuorena vanhustyössä hetken ja rakastin sitä.

Onko järkeä kouluttautua nyt aikuisiällä vanhuspuolelle? Se on yksi haaveistani.

Jos hoivakoti on 18 paikkainen, niin miten paljon henkilökuntaa siellä pitää / tai saa olla?

Entä viikonloppuina, juhlapyhinä, illalla ja yöllä?

Mielestäni hoitajat juttelevat hoitotilanteessa pääasiassa keskenään omia juttujaan, onko hoitajia, jotka ottavat huonokuntoisenkin hoidettavan huomioon?

Miten pyörätuolivanhus saisi olla enemmän toisten seurassa?

Onko hoitopaikoissa ns. ryhmäjuttuja ja kuinka paljon on normit?

Sellainen asia kiinnostaa erityisesti, että onko ja kuinka usein tai paljon vapaaehtoisia hoivakodeissa?

Yksityishoivakodin toimintaa haluaisin myös kuulla, kuinka siellä yksityinen henkilö otetaan huomioon?

Tässä odottelen, että kehittyisi uusia kysymyksiä.

Miten suhtaudut omaan tulevaan vanhuuteesi? Pelottaako joku asia, vai oletko levollisin mielin?

Jutteleletko vanhusten kanssa? He tykkäävät siitä.

Vierailija kirjoitti:

Miten jaksat kammottavia omaisia jotka vaativat kaikkea, vaikkeivät mistään mitään tiedä?

Kaikki omaiset eivät ole haastavia, ja usein haastavan käytöksen taustalla on huolta ja tietämättömyyttä. On myös ennen alalla tai jopa samassa talossa työskenneitä, jotka tietävät työn luonteen ja siihen liittyvän kiireen ja siksi reagoivat voimakkaasti perusteltuihinkin asioihin.

Hyvähän se on, että omaiset välittää vanhuksistaan!

Ap

Miten suhtaudut omaan tulevaan vanhuuteesi? Pelottaako joku asia, vai oletko levollisin mielin?

-No oon ite saanu melko hyvän kuvan vanhustentaloista, ku oon niissä ollut (en tosin pitkäaikaispaikoissa..). Et siinä mielessä ihan ok. On kuitenkin lääkäreitä, sun muita koulutettuja ihmisiä lähistöllä enemmän kun koti-oloissa, on säännöllistä arkea ja apua (ei tosin joka sekunnille). Jotkut vanhukset on söpöjä, jos ne on yhdessä puolisonsa kanssa vanhustentalolla ja asuu esim samassa huoneessa. :)

En oo miettiny tollasia vielä omalle kohalleni. Ainaki ois kiva saada sellanen säännöllinen paikka, missä ei henkilökunta vaihdu jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Jos hoivakoti on 18 paikkainen, niin miten paljon henkilökuntaa siellä pitää / tai saa olla?

Entä viikonloppuina, juhlapyhinä, illalla ja yöllä?

Mielestäni hoitajat juttelevat hoitotilanteessa pääasiassa keskenään omia juttujaan, onko hoitajia, jotka ottavat huonokuntoisenkin hoidettavan huomioon?

Miten pyörätuolivanhus saisi olla enemmän toisten seurassa?

Onko hoitopaikoissa ns. ryhmäjuttuja ja kuinka paljon on normit?

Sellainen asia kiinnostaa erityisesti, että onko ja kuinka usein tai paljon vapaaehtoisia hoivakodeissa?

Yksityishoivakodin toimintaa haluaisin myös kuulla, kuinka siellä yksityinen henkilö otetaan huomioon?

Tässä odottelen, että kehittyisi uusia kysymyksiä.

Hoitajien enimmäismäärälle ei varmasti ole mitää yleistä ylärjaa riippuu paikasta yms. Minimi taitaa nykyisin olla 0,5 hoitajaa/vanhusta kohden. 15 paikaisella osastolla on ollut aamussa 3 tai 4 hoitajaa (viikonloppuna 3), kaksi tai kolme iltavuorossa, yövuorossa 1/ kaksi viistoista paikkaista osastoa.

Pyörätuolilla vanhuksia kuljetetaan päiväsaliin ym jos eivät kävele edes autettuna.

Ryhmäjutut vaihtelee. Jossakin on ollut päivittäin toisessa muutaman kerran viikossa.

Vapaaehtoisia käy jonkin verran, sekin vähän vaihtelee.

Vierailija kirjoitti:

Onko lääkkeissä paljon vaarallisia virheitä?

Saatteli hommattua vanhuksen lääkäriin vaikka yöllä?

Meillä ei yleensä ole. Välillä löytyy poikkeamia. Lääkkeissä on kaksoistarkistus ja esim. itse teen niin, että kun jaan lääkkeitä, käyn läpi omat jakoni vielä uudelleen. Näin ei periaatteessa tarvisi tehdä, koska lääkkeet tarkistaa aina jakajan lisäksi myös toinen henkilö.

Saadaan hommattua.

Ap