Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä isovanhemmat auttavat?
27.12.2018 |
Tiedän, ettei kaikilla ole minkäänlaista apua tarjolla syystä tai toisesta. On kuitenkin alkanut tuntua, että oman äitini tarjoama "apu" on enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
Meillä on 1,5-vuotias taapero ja olen raskaana melko alkuvaiheessa. Äitini asuu samassa kaupungissa ja käy meillä omasta aloitteestaan 3-4 kertaa viikossa. Tulee aina työ- ja harrastusaikataulujen takia juuri siihen aikaan kun lapsen pitäisi olla päiväunilla ja sen takia päiväunet joko viivästyvät tai äitini metelöi tahallaan niin että lapsi herää. Jos kahvia ei ole keitetty valmiiksi kun hän tulee, voivottelee sitä kahvin puutetta niin kauan kunnes keitän sitä hänelle. Mielestäni voisi keittää kahvia ihan itse jos sitä haluaa juoda, itse en juo. Leikkii lapsen kanssa, mutta ei anna minun tehdä samalla mitään muuta. Jos yritän mennä vaikka laittamaan pyykkejä tai sulkea silmäni hetkeksi, äitini huutelee perääni kunnes kiinnitän taas täyden huomioni heihin. Äitini mielestä nämä käynnit ovat minulle hoitoapua. On siis hyvin innostunut mummi ja ehdottaa jatkuvasti, että lapsi jäisi hänen luokseen yöhoitoon. Mielestäni lapsi on siihen liian pieni, kun oikeaa tarvetta ei ole ennen sisaruksen syntymää. Myös lapsen uniongelmat hankaloittavat asiaa. Minun mielestäni paras apu olisi, jos mummi vaikka leikkisi lapsen kanssa samalla kun nukun tai teen kotihommia, mutta tätä hän ei tunnu ymmärtävän. Mitenköhän tästä voisi jotenkin keskustella, kun suorakaan puhe ei tunnu menevän perille? Ennen lapsen syntymää äitini oli ihan normaali, en tiedä mitä on tapahtunut...
Vertailukohteena on anoppini. Hän asuu kaukana ja käy töissä, joten käy meillä vain muutaman kerran vuodessa. Tullessaan hän yleensä aloittaa siivoamaan meidän asuntoa. Jos näytän väsyneeltä, hän vie lapsen ulos ja käskee minun levätä. Jättää pakastimeen ruokaa. Anopin vierailut on ihan luksusta!
Millaista apua teillä muilla on käytössä?
Kommentit (4)
Ohjasivat lapsiani uskontiellä, hellävaroen, silloin kun oma uskoni oli hutera. Siitä olen kiitollinen, kristillisten arvojen osoittamisesta ja uskon siemenestä.
Ovat myös joskus hoitaneet jos mulla on menoa, pari kertaa vuodessa. Yökylään eivät ota mielellään eivätkä siivoa meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä eivät isovanhemmat ole koskaan tulleet kotiin hoitamaan lapsia /tekemään kotitöitä.
Esikoinen on ollut miehen vanhempien luona kerran muutaman tunnin kun teimme muuttoa, tästä aikaa n. 10 vuotta.
Esikoinen 12v ja keskimmäinen 8v käyvät silloin tällöin kylässä äitini luona, esim jouluostoksiemme ajan. Joskus jompikumpi saattaa myös mennä suoraan koulusta kylään muuten vain. Nuoremmat 1,5 v ja 3kk kulkevat meidän kanssamme.
Itse en koe isovanhempien velvollisuudeksi hoitaa lapsenlapsia säännöllisesti tai tulla meille siivoamaan, vaikka ovatkin vielä ihan toimintakykyisiä 60-70v. Ennemminkin me nuorempina tarjoamme apua raskaissa pihatöissä, polttopuissa yms.
Meillä käy siivooja kerran viikossa, joten ei tarvitse isovanhempien siivota ja jos tulee sotkuja, osaa miehenikin imuroida tai käyttää luuttua, ei ole äitinsä varassa meidän kodin puhtaus.
Meillä ei ajatella isovanhempia jonkinlaisina kotiapulaisina, vaan aikuisina ihmisinä, jotka ovat omalla tavallaan lastenlasten elämässä. Kuvottaa ajatuskin meille kylään tulevasta isoäidistä ensin siivoamassa kotiamme katosta lattiaan ja sen jälkeen viemässä käytännöllisesti katsoen tuntematonta lastenlastaan ulos.
Sano äidillesi suoraa, että et kelpaa tuollaisena, haluan, että olet ihan erilainen kuin oikeasti olet. Ja muistuta, että sinua pitää totella, koska sinä määräät.