Raudanpuutteessa ja ahdistuneisuushäiriössä samat oireet

Myös toiminnalliset häiriöt ovat yksi selittäjä, kun oireilu jatkuu, vaikkei raudanpuutetta enää ole tai ole ollutkaan.

Diagnoosi

Toiminnan muutokset tai puutokset eivät noudata neurofysiologisia tai -anatomisia periaatteita vaan pikemminkin potilaan käsityksiä niistä. Väsymys ja kipuoireilu ovat myös tavallisia toiminnallisten oireiden yhteydessä, ja ne saattavat olla toimintakykyä eniten haittaavat oireet. ICD-10-luokituksessa konversiohäiriö on osa dissosiaatiohäiriöitä (dissociation, erottaminen, poisleikkautuminen), joita ovat myös esimerkiksi muistin ja tietoisuuden häiriöt. Tulossa olevassa DSM-V:ssä käytetään termiä toiminnallinen neurologinen häiriö. Siihen sisältyvät tahdonalaiset motoriset ja sensoriset oireet, kohtaustyyppiset oireet ja myös kognitiiviset oireet (Stone ym. 2010, APA 2000). Selvä parannus aikaisempiin luokituksiin verrattuna on, että DSM-V ei edellytä teoreettiseen psykodynaamiseen malliin viittaavaa psykologisen trauman tai stressin osoittamista osana kriteereitä, sillä suurella osalla potilaista sellaista ei voida todeta. Uusissa kriteereissä ei myöskään edellytetä sen osoittamista, ettei häiriö ole tarkoituksellisesti tuotettu tai teeskennelty.

Tavallisia toiminnallisia häiriöitä

Tavallisia toiminnallisia oireita on esitelty. Oireet alkavat usein äkisti ja dramaattisesti. Harvinaista ei myöskään ole, että oire katoaa nopeasti tai muuttuu toisenlaiseksi. Toiminnalliset oireet voivat kuitenkin olla myös epämääräisempiä (muistiongelmat, väsymys) ja siten vaikeammin tunnistettavia.

Toiminnallisten häiriöiden hoitaminen

Toiminnallisten neurologisten oireiden hoidossa lääkärin oikea asennoituminen ja suhtautuminen potilaaseen sekä jo varhain potilaalle antama perustieto häiriöstä ovat varsinaisen hoidon onnistumisen edellytyksiä (Saloheimo ja Huttunen 2008, Leppävuori 2011). Oikea tapa kertoa konversiodiagnoosista vaihtelee potilaskohtaisesti. Potilaalle kerrotaan tutkimustulokset ja se, miten elimellisten sairauksien osuus oireistossa on suljettu pois. Jotkut potilaat saattavat kokea psykologisoinnin leimaavaksi ja hyväksyvät paremmin oireilunsa nimittämistä toiminnalliseksi. Toisilla taas on ollut oireiston alkamisesta lähtien itselläänkin tunne psyykkisten tekijöiden vahvasta mukanaolosta. Nykytietoa konversiohäiriön biologisista ja edellä kuvatuista neurotieteellisistä ulottuvuuksista voidaan käyttää keskusteltaessa niiden potilaiden kanssa, jotka kokevat psykologiset tulkinnat vaikeina tai loukkaavina. Potilaalle annetaan realistista toivoa toipumisesta ja tietoa hoitokeinoista.

Mikäli oireet ovat toistuvia, pitkittyneitä tai vaikeita, lääkärin tulee seurannassa motivoida potilasta psykiatriseen konsultaatioon. 

Psykoterapeuttiset hoidot. Kognitiivis-behavioraaliset interventiot ovat tehokkaita elimellisoireisten (somatoformisten) häiriöiden hoidossa (Allen ja Woolfolk 2010). Konversiohäiriön osalta näyttö hoitomuodon tehosta on kuitenkin vielä vähäinen. Kognitiivis-behavioraalisessa terapiassa keskitytään tunnistamaan potilaalle tyypillisiä ajatusmalleja oireiston syistä sekä niiden vaikutuksia hänen käyttäytymiseensä ja tunnekokemuksiinsa. Psykoterapeuttisessa työskentelyssä potilas pyrkii löytämään uusia tapoja ajatella ja käyttäytyä stressitilanteissa tai oireiden vaikeutuessa.

Kaikki ahdistuneisuushäiriötä ja toiminnallisia häiriöitä koskevat tiedot ovat Duodecim-lehdestä.

Mutta jos henkilöllä on todettu verikokein raudanpuute, eikö se raudanpuute pidä ensin hoitaa pois ja katsoa helpottuuko ahdistuneisuus samalla?

Pelkässä terapiassa juoksemisesta kun ei ole hyötyä rauta-arvojen nostoon.

Vai yrittääkö ap tässä nyt julistaa, että kaikki ne, jotka epäilevät itsellään raudanpuutetta (jota ei ole vielä verikokein todistettu), ovatkin ahdistuneisuushäiriöstä kärsiviä?!?

Ei, vaan niillä, joita korkeakaan ferritiiniarvo ei auta, voi olla syynä psyykkinen oireilu.