Ajatteletko yhtään sotaveteraaneja kun syöt joulupäivän lounasta?
Mätät sitä harmaata kinkkua ja lapsenruokaa muistuttavaa lanttumössöä naamaan, vaikka meidän isoisät makasivat korsuissa itärintamalla jouluna 1939. Häpeä!
Kommentit (15)
Itse asiassa mietin että sodan jälkeisellä sukupolvella meni paremmin kuin nykyisillä menee: oli töitä vaikkei olisi ollut koulutustakaan ja kaikki pystyi hankkimaan esim omakotitalon ja perheen.
Vein ennen jouluateriaa kynttilät karjalaan jääneiden vainajien sekä sankarihautojen muistopatsaille.
Notta kaada vaan ittelles, typerä trollottelija.
Kyllä niitä on jo muisteltu aivan tarpeeksi, joten ei joulupöydässä tarvitse pohtia.
Kyllä minä isääni ajattelen ja muistelen, totta kai. Ja apen kuulumisia mies soitteli juuri eilen, aattona. Appi on nyt 94-vuotias ja vielä vetreä. Asuu kotonaan kerrostaloasunnossa ja viettää joulun naisystävänsä pojan luona samassa kaupungissa.
Mun isoisät oli jo liian vanhoja talvisotaan, mutta isäni ja veljensä oli aiellä kyllä. Kuinkas paljon sinä olet auttanut sotaveteraaneja?
Vierailija kirjoitti:
Itse asiassa mietin että sodan jälkeisellä sukupolvella meni paremmin kuin nykyisillä menee: oli töitä vaikkei olisi ollut koulutustakaan ja kaikki pystyi hankkimaan esim omakotitalon ja perheen.
No ei todellakaan pystynyt. Moni asui ahtaissa hellahuoneissa, iso perhe yhdessä huoneessa, ja lähiöit kolmioineen 60-luvulla oli suurta luksusta.
Naimisiin sodan jälkeen ei monikaan nainen päässyt, koska miehiä oli kuollut paljon. Eikä elämä suurilla ikäluokillakaan mitään luksusta ollut, moni lähti kurjaa elämää pakoon Ruotsiin.
En ajatellut syödessä, mutta kävin eilen viemässä kynttilän isoisäni haudalle, joka kuoli jatkosodassa. Samoin kävin tänään katsomassa hautaa. Entä sinä, ap?
Ei ole tuollaista(kaan) pakkomiellettä.
Eikä olis aapeelläkään kun söisit lääkkeesi.
Toinen maailmansota oli aivan mahtava tapahtuma, kun niin paljon miehiä kuoli! T: Alba
Vaikea minun on käydä sitä kinkkua viemässä vuoden 1939 rintamamiehille. Aikakoneesta puhkesi rengas.
Vein kyllä kyttilän haudalle ennen ruokaa.