Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Iäkäs äiti ja joulukiukuttelu: Antakaa vinkkejä kuinka selviän illasta!
24.12.2018 |
Äitini on eläkkeellä olevan leskirouva, joka ehdoin tahdoin haluaa laittaa joulun meille aikuisille lapsilleen joka vuosi. Olemme jo kauan sanoneet hänelle, että meitä varten ei tarvitse kokata kaikkea alusta alkaen itse, vaan voimme tehdä elämästämme helpompaa ja hankkia ruoat valmiina. Ei käy, koska hän nyt vain on päättänyt että vanhalla kaavalla mennään hautaan saakka. Tämä johtaa siihen, että jouluaattona äitini on väsynyt ja kiukkuinen. Hän lukee merkityksiä sisareni ja minun sanoihin, joita niissä ei ole, ja tulkitsee kaiken kritiikkinä häntä kohtaan. Esimerkiksi vaikkapa se, jos ihan hyväntahtoisesti totean, että pöydässä on uusi pöytäliina ("Ai, sinulla on tällainen valkoinenkin pöytäliina.") johtaa viiden minuutin purkaukseen siitä, kuinka hän ei ehtinyt pestä punaista pöytäliina ennen joulua, koska on juossut kaupoilla ja laittanut laatikoita ja tilannut kinkkua ja liottanut silakoita ja silpunnut sipulia ja ja ja ja jalkojakin särkee, kun hän on niin vanha ihminen ja yksin laittaa joulua aikuisille lapsilleen. Jos taas olen tietoisesti hiljaa ja yritän olla ärsyttämättä häntä millään tavalla, ei sekään kelpaa, sillä silloin alkaa tivaus, että mikä nyt vaivaa, eikö hänen laittamansa joulu kelpaa kun ollaan niin vaiti?!
Auttakaaaaaaa...
Kommentit (30)
Seuraavana jouluna kutsutte hänet kotiinne, eikä hän saa laittaa itse mitään. Näin minä oon tehnyt jo monta vuotta ja kiukuttelu on loppunut siihen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seuraavana jouluna kutsutte hänet kotiinne, eikä hän saa laittaa itse mitään. Näin minä oon tehnyt jo monta vuotta ja kiukuttelu on loppunut siihen!
Yritetty on, ei suostu. ap
Joopa, tuommoisia marttyyreja on ahdistava kattella, ja olla varsinkin joulu niiden seurassa. En mä osaa oikein sanoa muutakuin että minä olisin ihan normi oma itteni, juttelisin tavallisia ja jos äiti alkaa valittamisen niin en noteeraisi sitä ollenkaan.
Toimittele siskosi kanssa mukavia ja antakaa äitinne valittaa siinä sivussa. Jos se kysyy jossain vaiheessa miksi ette puhu enää sille niin sitte vaan ihan suoraan, topakasti ja asiallisesti sanotte että ette nyt jaksa kuunnella sen urputusta. Itsepä halusi joulun laittaa, te ette sitä vaatineet. Jos vetää itkut sädekehänsä kanssa, ette noteeraa sitäkään. Vähän pikkuisen kokemuksesta nyt puhun. Tuo toiminta on auttanut meitä aikalaillakin.
Hyvää Joulua!
No sitten varaatte matkan jonnekin koko poppoolle, eli ei voi olla kotona. Edullisemmasta päästä laivajoulu, joka ei oo huono ollenkaan. Tai ilmoitusasiana vain, että hänet haetaan siihen ja siihen aikaan teille. Ei vaihtoehtoja.
Minäkin olen vanhempieni luona ja äitini jo veti herneen nenään ja mököttää tuolla loppu joulun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
okei, kuulostaa hankalalta tapaukselta. Koittakaa ottaa semmoinen tulokulma, että vastavuoroisesti "hemmottelette" äitiänne tyyliin 'kun sä laitoit meille näin herkullisen jouluaterian, niin me kyllä nyt tästä siistitään jäljet ja hoidetaan tiskit ja ruoat kaapiin takaisin, lepää sä nyt vaan' jne. jne. Eli osoittelette kiitollisuuttanne ja sitä miten paljon arvostatte äitinne vaivannäköä, niin jos se vähän tasoittelis tilannetta. Jotkut (vanhat) ihmiset on tuommoisia, että ne tarvii kiitoksia ja kehuja vähän joka käänteessä.
Vierailija kirjoitti:
okei, kuulostaa hankalalta tapaukselta. Koittakaa ottaa semmoinen tulokulma, että vastavuoroisesti "hemmottelette" äitiänne tyyliin 'kun sä laitoit meille näin herkullisen jouluaterian, niin me kyllä nyt tästä siistitään jäljet ja hoidetaan tiskit ja ruoat kaapiin takaisin, lepää sä nyt vaan' jne. jne. Eli osoittelette kiitollisuuttanne ja sitä miten paljon arvostatte äitinne vaivannäköä, niin jos se vähän tasoittelis tilannetta. Jotkut (vanhat) ihmiset on tuommoisia, että ne tarvii kiitoksia ja kehuja vähän joka käänteessä.
Tätäkin on yritetty. Äiti tuli väen vängällä meidän perässä keittiöön, katsoi hetken toimintaamme ja tiuskaisi, että menkää nyt vaan olohuoneeseen istumaan, että hän voi laittaa astiat koneeseen ja ruoat jääkaappiin, koska eihän me tietenkään tiedetä, missä hänen keittiössään säilytetään puulastoja tai että mistä löytyy muovikelmurulla. Ja astianpesukonekin täytettiin ihan väärin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aaah, luojan kiitos ei enää ikinä yhtään joulua ex-anoppilassa.
Joulu vedettiin läpi aina käsikirjoituksen mukaan minuuttiaikataululla, ja jos kukaan lipesi hetkeksikään istumaan väärään aikaan, anoppi veti kunnon kilarit ja painui ovet paukkuen murjottamaan. Sieltä sitten joku onnekas sai hänet houkutella pois kuunnellen puoli tuntia listaa siitä mitä hän oli tehnyt meidän joulumme eteen. Tuo onnekas olin useimmiten minä...
Koko sirkus huipentui siihen että ohjelman loputtua anoppi veti perinteiset joulukännit yksikseen keittiön pöydän ääressä. Joulupäivänä anoppi nousi vasta joskus iltapäivällä, ja silloin olikin ihanan rauhallista.
Vierailija kirjoitti:
Aaah, luojan kiitos ei enää ikinä yhtään joulua ex-anoppilassa.
Joulu vedettiin läpi aina käsikirjoituksen mukaan minuuttiaikataululla, ja jos kukaan lipesi hetkeksikään istumaan väärään aikaan, anoppi veti kunnon kilarit ja painui ovet paukkuen murjottamaan. Sieltä sitten joku onnekas sai hänet houkutella pois kuunnellen puoli tuntia listaa siitä mitä hän oli tehnyt meidän joulumme eteen. Tuo onnekas olin useimmiten minä...
Koko sirkus huipentui siihen että ohjelman loputtua anoppi veti perinteiset joulukännit yksikseen keittiön pöydän ääressä. Joulupäivänä anoppi nousi vasta joskus iltapäivällä, ja silloin olikin ihanan rauhallista.
Niin, ja sehän ei tietenkään tullut kysymykseenkään että kukaan olisi viettänyt joulun jossain muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en mene äidilleni tänä jouluna. Ei jaksa enää just tollasta touhua.
Mun äiti stressaa jouluksi ihan liikaa. Asuu yksin ja käytiin eilen viemässä joulutervehdykset, niin sanoi ettei joulu taida tänä vuonna tulla kun on niin paljon vielä tekemättä (talo oli sisältä koristeltu ja kaunis) . Ei millään ymmärrä että ei ole pakko kaikkea tehdä niinkuin on tehnyt viimeiset 50 vuotta. Usein on joulun meillä ja se hillitsee hiukan, mutta säätää ja touhottaa silti.
Monta vuotta on "kinattu" siitä, että haluan hänet meille jouluksi ja hän taas haluaisi olla yksin kotona. Nauttii joulusta meillä, tiedän sen, mutta aina pitää olla päinvastaista mieltä kuin minä. Nyt sitten en kinannut, sattuneesta syystä jota en tässä tarkemmin erittele, vaan olin että ok vietetään joulu erillään. Hän voi olla aaton yksin (ei kylläkään kokonaan, siskoni käyttää häntä haudoilla kuten joka vuosi) ja me ollaan oman perheen kesken.
Arvatkaas onko nyt sitten kuulunut vihjailuja josko tehdäänkin hänelle yllätysvierailu aattona kun onkin tylsää omalla porukalla. Tai kuinka hänellä ei ole nyt riemua tänä jouluna. Huoh, rakas ihminen, mutta raskasta kun koskaan, ikinä ei ole tyytyväinen mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti valitti että väsyttää kun paistoi laatikoita yöllä. Leski, yksinasuva, eläkkeellä. Sanottiin että tuodaan _kaikki_ ruuat mutta itse halusi tehdä laatikot. En viitsinyt kysyä miksi piti yöllä paistaa🙄🙄🙄
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti valitti että väsyttää kun paistoi laatikoita yöllä. Leski, yksinasuva, eläkkeellä. Sanottiin että tuodaan _kaikki_ ruuat mutta itse halusi tehdä laatikot. En viitsinyt kysyä miksi piti yöllä paistaa🙄🙄🙄
Niin tuttua! Mullekin äiti selitti eilen kuinka on selkä ja polvi kipeä kun piti tehdä sitä ja tätä. Minun mielestä ne asiat eivät olleet mitenkään must, mutta kun on saanut päähänsä, että pitää ne tehdä, niin sitä päätä ei käännä mikään.
Yritin selittää että kun olet yksin, niin kuka katsoo onko joku tekemättä vai ei. Eikä kuulu kenellekään millaisen joulun viettää. Kinkku oli uunissa (sekään ei varmasti onnistu), laatikot tehty (ei niistä hyviä tullut). Jatkuvaa negaa vaikka tekee äärimmäisen hyvää ruokaa. Moittii varulta, ettei kukaan muu pääse huomauttamaan.
Suututtaa kun ei osaa nauttia vaan aina pitäisi olla jotenkin toisin... mutta miten, se ei ole ihan auennut mulle vielä.
12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi otti ja loukkaantui, kun emme tänä vuonna halunneet ravata parikuisen vauvan kanssa pitkin kyliä, vaan olemme ihan kotosalla. Muutenkin elämä niin rytmitöntä vielä, että anopin viimeisen päälle aikataulutettu ja käsikirjoitettu jouluaatto olisi ollut pienen vauvan kanssa ihan tuskaa. Ilmoitimme asiasta jo marraskuussa, ja siitä lähtien hän joka puhelussa on höpissyt miten sitten jouluaattona sitä ja jouluaattona tätä kun tulette. Joka kerta on sanottu, että ei tulla, ja mökötys on alkanut. Odottaa varmaan meitä sinne parhaillaan nytkin, ja illalla soittaa miksette ole vielä tulleet.
Taidetaan viettää tästä lähtien joka joulu vaan oman perheen kesken. Tulkoot meille kylään jos kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti valitti että väsyttää kun paistoi laatikoita yöllä. Leski, yksinasuva, eläkkeellä. Sanottiin että tuodaan _kaikki_ ruuat mutta itse halusi tehdä laatikot. En viitsinyt kysyä miksi piti yöllä paistaa🙄🙄🙄
Olisit kysynyt vaan. Ei tuohon mitään tolkkua tule, jos ei kyseenalaista vsnhoja tapoja. Ennen ei ehkä ehtinyt kuin yöllä, mutta nyt eläkkeellä, huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti valitti että väsyttää kun paistoi laatikoita yöllä. Leski, yksinasuva, eläkkeellä. Sanottiin että tuodaan _kaikki_ ruuat mutta itse halusi tehdä laatikot. En viitsinyt kysyä miksi piti yöllä paistaa🙄🙄🙄
Olisit kysynyt vaan. Ei tuohon mitään tolkkua tule, jos ei kyseenalaista vsnhoja tapoja. Ennen ei ehkä ehtinyt kuin yöllä, mutta nyt eläkkeellä, huh.
Tää on ihan jokavuotinen juttu. Ei siihen sen touhuun saa järkeä enää millään puhumisella tai kyseenalaistamisella. Helpommalla pääsen jos en ala kyselemään.
No meillä jo vedettiin kilarit (siis eläkkeellä oleva äiti) kun 1.5 lapsi ei halunnut syödä puuroa.Muut siis söi..."Tämän takiako kaksi tuntia keitin kun ei kellekään kelpaa..."
Niin tuttua. Vanhemmiten sitä taitaa yksi jos toinenkin höpsähtää.
Äitini sisko on jo vuosikausia haukkunut kaikki joulut sitä, miten häntä inhottaa katsella jouluisin sitä syömistä ja ruokamäärää ja lahjavuoria. Tuntuu, ettei meidän joulussamme ole mikään oikein (ruokaa ja lahjoja on paljon, kun parisenkymmentä ihmistä kokoontuu yhteen ja näistä puolet ovat lapsia). Nyt sitten lähti miehensä kanssa kylpylään pakoon kauheaa kotijoulua ja juuri kertoi puhelimessa, etteivät viitsi mennä illalla aterialle, kun tulee vain syötyä liikaa, ovat varanneet hotellihuoneeseen pari voileipää, ja lähes itkua tuhersi, kun joulu ei tunnu joululta ja miten ensi vuonna kyllä tulevat taas meille...
Oma äitini ei onnesi ole tullut siskoonsa tuossa, on oikea jouluihminen, mutta on ammattimainen loukkaantuja siinä, jos emme käy joulupäivänä tai tapaninpäivänä heillä syömässä. Joulu vietetään meillä, joten luulisi, ettei tarvitsisi enää kotiin mitään kuuden kilon kinkkua väsätä mutta niin vain väsää kaikki ruoat ja itkee sitten, jos ei tulla niitä syömään. Joka hemmetin joulu!
Anopissani on muuten paljon vikaa, mutta joulun hän ottaa taivaan kiitos mutkattomasti vastaan istumalla kiltisti joulupöydässämme ja kehumalla ruokia eikä vaivaa meitä seuraaviin päiviin kyläilyvaatimuksilla. Miksi ihmeessä tuo on liikaa vaadittua joiltakin muilta? Meidän kutsusta nimittäin saa ja voi kieltäytyäkin enkä todellakaan soittele perään itkien. Jokainen saa viettää joulunsa minun puolestani ihan miten haluavat, kunhan eivät kitise siitä jälkeenpäin.
Joskus tuntuu, että jotkut naiset suorastaan kilpailevat sillä, kuka vetää itsensä enemmän piippuun jouluvalmisteluissa, kun ne raukat kuvittelevat edelleen, että kaikki on tehtävä itse. Sitten pyhien jälkeen voi eläkeläiskerhossa kehuskella, miten uupunut sitä oli, kun piti laittaa lapsille ja niiden perheille oikea perinteinen joulu. Huoh!
Mikä onni, että olen moiselta säästynyt. Jos äiti olisi saanut elää pidempään, niin ehkä tuollaiseenkin olisi törmätty. Tosin meidän perhe oli pieni eikä koskaan edes juuri kasvanut, vaan pikemminkin kutistui, joten ainakaan tarvetta raatamiselle ei olisi ollut. Nyt olen jo itse mummoiässä, mutta onneksi olen sen verran luonnostaan laiska, että en ole koskaan pahemmin raatanut joulun eteen. Kaupan laatikot kelpaavat minulle ihan hyvin ja komeroita en siivoa, sillä en aio viettää pyhiä komerossa. Vuosi vuodelta levittelen joulukoristeitakin aina vaan vähemmän. Ulkonainen ei merkitse mitään.
Alue: Aihe vapaa
Otan osaa. Onneksi mun vanha äitini tajusi jo luovuttaa joulun suhteen ja nostaa nykyisin tyytyväisenä jalat pöydälle nauttien rauhasta.