Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kerran vuodessa läheistä palvelutalossa katsovat järkyttyjät...
23.12.2018 |
Teettekö mitään muuta kuin käytte katsomassa (yleensä velvollisuudesta ja kelloa vilkuillen)? Otatteko autoon ja käytättekö jossain kivassa paikassa, mihin liikkumiselta pääsee, tai missä jaksaa olla? Otatteko viikonlopuksi tai lomilla luoksenne, edes muutamaksi tunniksi?. Jos ette, mikä on tekosyynne?
Miksi siitä, että joskus syöttää läheistään, pitää uhriutua kuin hyvän teon tekijä? Ettekö tee sitä mielellänne. Oma viimeinen muisto äidistä on se, että syötin hänelle kiisseliä ja hän hymyili. Tai no seuraava muisto on kylmiöstä, mutta haluan vaalia tuota viimeistä kaunista muistoa, vaikka äiti ei voinut enää puhua eikä liikkua lainkaan. En tehnyt sitä uhriutuakseni, vaan siksi, että sekä omasta että hoitajien mielestä se oli tärkeää, että saa tuntea, että läheiset välittävät, vaikka ainoa sana oli "joo". Haluatko, että tytär syöttää, "joo". Se on äitini viimeinen sana minkä kuulin.
Kun isäni, joka eli vuosia äitiä pitempään., oli palvelutalossa, huomattiin, että osa on hänelle ja muutamalle muulle papalle ja mummolle kateellisia, kun otettiin kotiin aina kun meitä sukua oli vähän enemmän paikalla ja isää veli ja muut lähipiirin ihmiset kuljettivat tapahtumiin. Niitä muita ei voinut ottaa kyytiin, koska ei koko talon väkeä voinut ja isä vaati aika ison tilan etupenkiltä, että pystyi siinä istumaan.
Tekosyyni siihen, etten hoitanut isää itse, oli samalla paikkakunnalla asuvat muut läheiset, joista onneksi oli enemmän apua, isän huono liikkuminen, joka olisi vaatinut rintamamiestalosta mittavan remontin ja jostain piti saada tuloja itsekin, joten asuin siellä, mistä sain töitä, 400 km päässä. Palvelutalossa isällä oli myös kavereita, samanhenkisiä pappoja, joiden kanssa jutella ja näistä osa oli vanhoja tuttuja. Mielellään isä olisi kotona ollut, mutta se olisi vaatinut isot remontit ja joka tapauksessa apua, koska melkein 100 kg painavaa isää ei jaksanut kukaan yksin nostaa.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Hoitajan on jaksettava nostaa yksin se 100kg. Muuten jää hommat tekemättä.
Mutta hoitajan ei tarvitse jaksaa nostaa sitä hoidettavaa citymaasturin etupenkille! Riittää sellainen 45 asteen pyörähdys vuoteelta pyörätuoliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hoitajan on jaksettava nostaa yksin se 100kg. Muuten jää hommat tekemättä.
Mutta harvoin hoitokodit on jyrkkäportaisessa rintamamiestalossa. Sekä kyllä hoitaja pyytää toista apuun, jos vain mahdollista. Olen nähnyt ja olen itsekin auttanut, kun olen paikalla - juuri silloin kun haetaan kotiin esimerkiksi ja muulloinkin. Toiset istuvat narisemassa vieressä ja katsovat, että väärin tehty. Minä autoin, kyse oli kuitenkin minun läheisestäni ja hänen auttamisestaan, ei hoitajien auttamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Hoitajan on jaksettava nostaa yksin se 100kg. Muuten jää hommat tekemättä.
Höpö höpö. Tätä varten on apuvälineet, jotka helpottaa sitä nostamista vai onko napin painaminen liian raskas ponnistus nykyhoitajalle?
Jaahas, tästä tehdään taas hoitajien haukkumisketju, vaikka halusin syyllistää näitä, jotka käyvät arvostelemassa hoitajia, mutta eivät halua läheistensä eteen itse tehdä mitään muuta kuin odottaa perintöä.
Tosiaan kummastuttaa ainainen valitus hoidon tasosta. Tottakai se voisi olla parempaa. Silti itse ei laiteta tikkua ristiin. Suomessa on ihan helvetisti omaishoitajia, joille kunnia kuuluu. Ilman heitä näilläkin normeilla Suomi menisi konkurssiin. Heille osoittaisin mielelläni maksamistani veroista reilusti enemmän. Kuten kaikille veteraaneille myös. Kummallisia uuselättejä en ymmärrä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä me käytiin isän kanssa kävelyllä, kahvilassa ja otettin juhlapyhiksi meille, kun hän vielä oli sellaisessa kunnossa että pystyi lähtemään. Nyt kun on täysin vuoteessa ja autettava, ei enää voida. Hoitajat tuolla ovat ihania, ja hoito hyvää - turvallisin mielin ollaan isän viimeiset hetket (tuskin on enää pitkää aikaa jäljellä). Äiti viettää tämän joulun sisareni luona, viime joulun oli meillä. sisko käy äidin luona pari kertaa viikossa, minä joka viikonloppu, koska sisko asuu parin kiometrin päässä ja mulla matkaa hieman yli 100 km. Kokoaikaisesti meistä ei kumpikaan voi vanhempia ottaa hoidettavaksi, ollaan molemmat itsekin huonokuntoisia kroonisten sairauksien vuoksi.
Alue: Aihe vapaa
Hoitajan on jaksettava nostaa yksin se 100kg. Muuten jää hommat tekemättä.