Apua, menin rajan yli, tukistin

Naisten tekemä lähisuhdeväkivalta on maailman suurin. Varsinkin lapsiin kohdistuva

Vierailija kirjoitti:

Naisten tekemä lähisuhdeväkivalta on maailman suurin. Varsinkin lapsiin kohdistuva

Siis SUOMALAISTENnaisten.

Vierailija kirjoitti:

Naisten tekemä lähisuhdeväkivalta on maailman suurin. Varsinkin lapsiin kohdistuva

Maailman suurin väkivalta.

Pelottaa lukea tällaisia ketjuja. Itsellä rankka lapsuus ja vuosien terapiat ja pelkään hulluna, että jossain konfliktitilanteessa väsyneenä se lapsena annettu mallia toimia aktivoituukin :( Ihan nyt siis ap mitenkään muuten ottamatta kantaa tilanteeseesi. 

Moni näyttää hyväksyvän lapsen fyysisen kurittamisen (=tukistaminen) ja lohduttelee, että noin voi käydä kenelle tahansa ja, että tästä ei vain puhuta ääneen. 

Hyväksyisitkö, jos mies kävisi samalla tavalla sinuun käsiksi ja tukistaisi? Olisiko se normaalia ja ok?

Miksi ihmeessä pientä avutonta lasta, joka luottaa vanhempaansa, muka saisi satuttaa millään tavalla?

Kaikki lapset ovat yksilöitä. Vaikka sinä et ole traumatisoitunut ja sinusta kasvoi normaali, lämmin, ihana, veroja maksava ihminen, mistä voit tietää, että lapsesi pärjää elämässä mainiosti eikä traumatisoidu ja joudu käymään vuosia terapiassa takiasi?

Minua on kohdeltu lapsena kaltoin. Koen, että vanhempani toimivat väärin enkä ikinä tule hyväksymään heidän tekojaan. Fyysinen kurittaminen ei ole rakkautta!

Hae itsellesi apua esim. perheneuvolasta tms.!

Vierailija kirjoitti:

Olen aina tuominnut ehdottomasti kuritusväkivallan kasvatuksessa. Minua itseäni on kuritettu. Eilen olin sairaana ja väsynyt. Töissä yt:t. Lapsi oli koko päivän uhmakas, haastoi rajoja. Yleensä koen pärjääväni ihan hyvin, mutta viime päivinä uhmaa ja vänkkäämistä on ollut voimakkaasti, ruokien tiputtamista mielenosoituksellisesti pöydästä, kun ei saa lempiruokaa, heittäytymistä maahan täysin vastahankaiseksi ym. Yritän pitää kiinni siitä, että asiat viedään loppuun. Yritän kannustaa ja kasvattaa positiivisen kautta. Lapsi haastaessaan puhuu "tuhmuus on hauskaa" -tyylisesti. Käytös on helvetin ärsyttävää, vaikka ymmärrän, että on hyvä, että lapsi saa tahtoa ja tämä kuuluu kehitykseen. Illalla lapsi hyöri ja pyöri hiuksia kammatessa ja juoksi karkuun. Olin laittamassa lapsen hiuksia, kun hän lähti pyöriskelemään. Monta kertaa ennen olin sanonut "pysy paikallasi", fyysisesti asettumiseen ohjaten ja yrittänyt olla ystävällisen jämäkkä. Siinä illalla kammatessa ja lapsen lähtiessä pyörimään minulla sumeni täysin. Reaktio tulisi täysin selkäytimestä ja salamannopeasti mitään miettimättä. Nykäisin hiuksista jämäkästi kiinni pitääkseni lapsen paikallaan. Lapsi alkoi itkeä. Sitten syliteltiin ja pyysin anteeksi, että koskin niin, että sattui ja kukaan ei saa tehdä näin. Hirveä syyllisyys siitä, että tällainen raja rikkoutui. Olen huono äiti, enkä pysty elämään omien periaatteiden mukaan. En meinaa jaksaa tuota vänkkäämistä ja kymmeniä kertoja päivässä keskustelua, miten lapsi ei saa jotakin asiaa, mitä on keksinyt mankua. Reagoin siihen usein jankkaamaalla "nyt harmittaa, nyt et saa sitä", "jankuttamalla et saa tahtoasi läpi" tai "kiitos mielipiteestäsi, olet kertonut sen jo, tuo valittaminen ei tunnu muista kivalta". Lopulta jätän vänkkäämisen huomiotta.

Lasta pitää ja voi kurittaa jos lapsi tekee väärin eikä tottele.

Lapsen täytyy oppia jo varhain, että kun tekee väärin niin siitä tulee seurauksia, jotka ovat tuskallisia. 

Kurittaminen ei ole pahoinpitelyä.

Ne ovat kaksi täysin eri asiaa. 

Tukistaminen kuuluu jokaiseen tavalliseen perheeseen viimeisenä rangaistusmuotona. Jos aloitat pyytelemään anteeksi alistat itsesi lapselle. Tuloksen näet kaduilla, ostareilla yms. 

Kurittamista tapahtuu myös kehittyneiden eläinten parissa. Se on keino, josta on hyötyä jälkikasvulle myöhemmin.  

Kurituksen kautta opitaan, että kun tekee väärin niin siitä tulee seuraamuksia, jotka eivät ole miellyttäviä.

Jos lasta ei kuriteta, niin tämä feedback mekanismi ei kehity ja lapsi tekee sitten elämässään jatkuvasti väärin, koska "on oppinut" ettei väärintekemisestä tule mitään seuraamuksia, joten väärin voi tehdä. 

Kurittamisessa oleellista on se, että kuritetaan oikeista asioista eikä vääristä. 

Kurittaminen on aivan eri asia kuin pahoinpitely.

Vierailija kirjoitti:

Kurittamista tapahtuu myös kehittyneiden eläinten parissa. Se on keino, josta on hyötyä jälkikasvulle myöhemmin.  

Kurituksen kautta opitaan, että kun tekee väärin niin siitä tulee seuraamuksia, jotka eivät ole miellyttäviä.

Jos lasta ei kuriteta, niin tämä feedback mekanismi ei kehity ja lapsi tekee sitten elämässään jatkuvasti väärin, koska "on oppinut" ettei väärintekemisestä tule mitään seuraamuksia, joten väärin voi tehdä. 

Kurittamisessa oleellista on se, että kuritetaan oikeista asioista eikä vääristä. 

Kurittaminen on aivan eri asia kuin pahoinpitely.

Pari esimerkkiä kurittamisesta eläinkunnan suunnalta:

Kuritus auttaa jälkikasvua selviytymään paremmin maailmassa.

Ruumiillinen kuritus on väkivaltaa.

Ei-ruumiillisen kurituksen puolella taas mm. tavaroiden takavarikoiminen lapselta on varastamista ja arestiin/jäähylle laittaminen on vapaudenriistoa.

Parasta on vaan sietää lapsen huonoa käytöstä koska kaikki kurittaminen on julmaa ja haitallista.

Ette voi olla tosissanne! Lähes kaikki täällä puolustelee kurittamista ja väkivaltaa. Eipä ole ihme, että lapset voivat huonosti ja oireilee, kun tällaista tapahtuu salassa neljän seinän sisällä! Seurailkaa paraneeko lapsen käytös tuollaisella kohtelulla. Enpä usko. Joko hän oppii alistumaan ja pelkäämään tai käyttäytyy entistä huonommin & kapinoi. 

Itse en tee lapsilleni mitään sellaista mitä minulle ei saa tehdä.  

Jos en hyväksy, että ystäväni / mieheni tukistaa tai muulla tavoin satuttaa minua ollessaan vihainen tai erimieltä kanssani, en tee näin myöskään lapselleni! Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää. Minä haluan, että minua halataan ja kanssani keskustellaan, kun minua harmittaa tai kiukuttaa.