Saan pakkeja introverteiltä

Ei kestä kiitellä. Kiitos itsellesi mielenkiintoisesta tekstistä.

Oin samanlainen,paitsietten ihastu hiljasiin tiukkiksiin:DDDja en oo hiljanen kenenkaan miehen vierella,eika mun miehet edes haluais semmosta.ja mustaki yleensa kiinnostuu sellaset miehekkaat miehetxD

Kiitos hyvästä kuvailustasi. Jos haluaisit päästä tavoitteeseesi, niin yksi keino olisi yrittää muokata itsestäsi vähän sirompi ja hillitä omaa käytöstäsi niiden introverttien kanssa. Ei välttämättä helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Oin samanlainen,paitsietten ihastu hiljasiin tiukkiksiin:DDDja en oo hiljanen kenenkaan miehen vierella,eika mun miehet edes haluais semmosta.ja mustaki yleensa kiinnostuu sellaset miehekkaat miehetxD

Olit samanlainen paitsi että ihan erilainen.

Mä oon aina tykännyt nuoremmista miehistä, mutta ei ne musta (en ole hottis puuma, vaan tämmönen tavallinen suominainen vaan). Sitten vanhoja ukkoja olis jonossa, mutta ne ällöttää. Helkkari.

No, itse olen ollut tuon yhtälön toisella puolella. En nyt voi sanoa itseäni älyköksi tällä palstalla, mutta usein mua pidetään älykkäänä. Annan siis itsestäni sellaisen vaikutelman tuolla ulkona.

Tutustuin joskus kivaan iloiseen naiseen. Pieneen ja pyöreään, jos niin voi sanoa. Oikesti syyni kieltäytyä läheisemmistä jutuista oli vaan säikähdys ja se, etten ole tottunut semmoiseen. Edellinen parisuhde oli kauan sitten ja sen jälkeen olen asettunut elämään ikään kuin olisin joku munkki kaiketi.

En voi puhua kaikkien puolesta, mutta mä haluaisin edetä aika hitaasti. Se nainen vaan oli tosi intensiivinen, vaikkei edes koskenut muhun. Siinä ei ollut aikaa miettiä. En siis välttämättä mieti, haluanko, vaan kestää aikansa prosessoida koko juttu.

Sekin kävi mielessä, ettei se nainen ikinä ymmärtäisi tapojani ja ahdistuisi mun kanssani. Huono itsetuntokin kysyy, että miksi tuo kiva nainen haluaisi mut.

Ehkä se oikea vielä tulee vastaan! Älä luovuta, jos jotain haluat.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos hyvästä kuvailustasi. Jos haluaisit päästä tavoitteeseesi, niin yksi keino olisi yrittää muokata itsestäsi vähän sirompi ja hillitä omaa käytöstäsi niiden introverttien kanssa. Ei välttämättä helppoa.

Luulenma, että jos siromman ruumiinrakenteen haluaisin, pitäisi poistattaa muutama luu ja kuolettaa merkittävästi lihasmassaa. En tiedä, haluanko muokata itseäni tai rajoittaa persoonaani sopiakseni jollekin miehelle. Ehkä joudun vain elämään tämän asian kanssa. Tai sitten jostain löytyy sellainen mukava, joka antaa minulle anteeksi sosiaalisen luonteeni.

Vierailija kirjoitti:

No, itse olen ollut tuon yhtälön toisella puolella. En nyt voi sanoa itseäni älyköksi tällä palstalla, mutta usein mua pidetään älykkäänä. Annan siis itsestäni sellaisen vaikutelman tuolla ulkona.

Tutustuin joskus kivaan iloiseen naiseen. Pieneen ja pyöreään, jos niin voi sanoa. Oikesti syyni kieltäytyä läheisemmistä jutuista oli vaan säikähdys ja se, etten ole tottunut semmoiseen. Edellinen parisuhde oli kauan sitten ja sen jälkeen olen asettunut elämään ikään kuin olisin joku munkki kaiketi.

En voi puhua kaikkien puolesta, mutta mä haluaisin edetä aika hitaasti. Se nainen vaan oli tosi intensiivinen, vaikkei edes koskenut muhun. Siinä ei ollut aikaa miettiä. En siis välttämättä mieti, haluanko, vaan kestää aikansa prosessoida koko juttu.

Sekin kävi mielessä, ettei se nainen ikinä ymmärtäisi tapojani ja ahdistuisi mun kanssani. Huono itsetuntokin kysyy, että miksi tuo kiva nainen haluaisi mut.

Ehkä se oikea vielä tulee vastaan! Älä luovuta, jos jotain haluat.

Tuo intensiivinen on toistunut usein saamissani pakkiviesteissä. Olen kyllä oikeasti aika impulsiivinen, nopeasti rakastuva ja koskettelevainen luonne. Ehkä myös huonolla tavalla vähän rajaton. Mäkin kyllä mielelläni etenisin hitaasti, mutta useimmiten asiat tuppaavat vain liikkumaan vauhdikkaammin kuin alunperin suunnittelin.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos hyvästä kuvailustasi. Jos haluaisit päästä tavoitteeseesi, niin yksi keino olisi yrittää muokata itsestäsi vähän sirompi ja hillitä omaa käytöstäsi niiden introverttien kanssa. Ei välttämättä helppoa.

Tuskinpa on mitään suoraa aloitetta tehnyt ap, vaikka äänekkään kuvan itsestään antaakin niin kyllä nekin naiset vaan monesti mielestään viestittelee niitä selviä merkkejä ja odottelee mieheltä sitten vastauksena sitä peliliikettä niinkuin niiltä liiveihin uivilta extroverteiltäkin. Useimmiten vaan ei taida sellaista tulla, mikä tulkitaan sitten pakeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos hyvästä kuvailustasi. Jos haluaisit päästä tavoitteeseesi, niin yksi keino olisi yrittää muokata itsestäsi vähän sirompi ja hillitä omaa käytöstäsi niiden introverttien kanssa. Ei välttämättä helppoa.

Tuskinpa on mitään suoraa aloitetta tehnyt ap, vaikka äänekkään kuvan itsestään antaakin niin kyllä nekin naiset vaan monesti mielestään viestittelee niitä selviä merkkejä ja odottelee mieheltä sitten vastauksena sitä peliliikettä niinkuin niiltä liiveihin uivilta extroverteiltäkin. Useimmiten vaan ei taida sellaista tulla, mikä tulkitaan sitten pakeiksi.

No en itseasiassa olekaan tehnyt aloitetta. Asiat ovat aika luontaisesti edenneet vaiheesta toiseen, ilman, että siinä on kummankaan tarvinnut hirveästi pelimieheillä. Ja siitä mä olen juuri pitänyt näissä miehissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos hyvästä kuvailustasi. Jos haluaisit päästä tavoitteeseesi, niin yksi keino olisi yrittää muokata itsestäsi vähän sirompi ja hillitä omaa käytöstäsi niiden introverttien kanssa. Ei välttämättä helppoa.

Tuskinpa on mitään suoraa aloitetta tehnyt ap, vaikka äänekkään kuvan itsestään antaakin niin kyllä nekin naiset vaan monesti mielestään viestittelee niitä selviä merkkejä ja odottelee mieheltä sitten vastauksena sitä peliliikettä niinkuin niiltä liiveihin uivilta extroverteiltäkin. Useimmiten vaan ei taida sellaista tulla, mikä tulkitaan sitten pakeiksi.

No en itseasiassa olekaan tehnyt aloitetta. Asiat ovat aika luontaisesti edenneet vaiheesta toiseen, ilman, että siinä on kummankaan tarvinnut hirveästi pelimieheillä. Ja siitä mä olen juuri pitänyt näissä miehissä. 

Niin. Olet tyypillinen passiivinen naikkonen. Sellaisia te naiset olette, se on teille luontaista. Turha kuitenkaan sitten itkeä kun ekstrovertti pelimies vie teitä kuin laskiämpäriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, itse olen ollut tuon yhtälön toisella puolella. En nyt voi sanoa itseäni älyköksi tällä palstalla, mutta usein mua pidetään älykkäänä. Annan siis itsestäni sellaisen vaikutelman tuolla ulkona.

Tutustuin joskus kivaan iloiseen naiseen. Pieneen ja pyöreään, jos niin voi sanoa. Oikesti syyni kieltäytyä läheisemmistä jutuista oli vaan säikähdys ja se, etten ole tottunut semmoiseen. Edellinen parisuhde oli kauan sitten ja sen jälkeen olen asettunut elämään ikään kuin olisin joku munkki kaiketi.

En voi puhua kaikkien puolesta, mutta mä haluaisin edetä aika hitaasti. Se nainen vaan oli tosi intensiivinen, vaikkei edes koskenut muhun. Siinä ei ollut aikaa miettiä. En siis välttämättä mieti, haluanko, vaan kestää aikansa prosessoida koko juttu.

Sekin kävi mielessä, ettei se nainen ikinä ymmärtäisi tapojani ja ahdistuisi mun kanssani. Huono itsetuntokin kysyy, että miksi tuo kiva nainen haluaisi mut.

Ehkä se oikea vielä tulee vastaan! Älä luovuta, jos jotain haluat.

Tuo intensiivinen on toistunut usein saamissani pakkiviesteissä. Olen kyllä oikeasti aika impulsiivinen, nopeasti rakastuva ja koskettelevainen luonne. Ehkä myös huonolla tavalla vähän rajaton. Mäkin kyllä mielelläni etenisin hitaasti, mutta useimmiten asiat tuppaavat vain liikkumaan vauhdikkaammin kuin alunperin suunnittelin.

Ehkä tunnut vaativat liikaa liian nopeasti. Ehkä sun pitäisi vaan sanoa, että olet vaan eläväinen luonne, mutta sulle on ok edetä hitaasti. Yleensä suora kommunikaatio on paras vaihtoehto. Älä vaadi vastauksia heti. Vastaukset ei aina muodostu nopeasti.

Anna tilaa ja aikaa vastata. Esim. mun on vaikea vastata viesteihin nopesti. Saattaa mennä parikin päivää oikeasti, mutta ei se tarkoita, ettenkö välittäisi.

Mäkin saatan hetken hurmassa vaikuttaa tosi menevältä, mutta myöhemmin iskee paniikki.

Varmaan kun löydät oikean tyypin, niin olet ihan oikea hänellekin. Vai onko tämä vaan unelmaa?

Vierailija kirjoitti:

Oivalsin tässä äsken erään asian. Nimittäin sellaisen, että miesmakuni ja minusta kiinnostuvat miehet eivät kohtaa ollenkaan. Olen aina pitänyt intuitiivisista introverteistä, ja olen huomannut, että tässä "miestyypissä" on ehkä enemmän sellaisia sirohkoja, jäyhiä ja omalla tavallaan tiukkapipoisia luonteita. Jostain syystä ihastun tällaisiin miehiin aina tulenpalavasti ja päätäpahkaa, saadakseni kiitokseksi pakit ja pahan mielen.

Puoleeni vedän sen sijaan sitten ihan päinvastaisia tapauksia. Minusta kiinnostuvat sellaiset kohtuullisen jykevähköt, ekstrovertit miehet, jotka eivät sitten ole kovin intuitiivisia. Olen itsekin ulospäinsuuntaunut, joten tulen näiden tyyppien kanssa melko saumattomasti toimeen, eikä minua haittaa sellainen yletön meno, johon näiden kanssa usein sortuu. En kuitenkaan koskaan pääse ihastumaan asti, koska minulla on tämä päähänpinttymä näistä toisenlaisista miehistä.

Olen ulkomuodoltani sellainen pympyränmuotoinen, eli lyhyt, mutta muodokas. Olen tullut nyt siihen lopputulokseen, että nämä sirot älykkömiehet pitävät minua itselleen sopimattomana, koska en ole itse hiljainen ja siro, tai ainakin heille liian "iso ja äänekäs". Nämä toiset miehet sitten varmaan pitävät minua itselleen sopivana, koska he ovat rotevia ja pitkiä ja minä äänekkyydestäni huolimatta heidän rinnallaan siron ja hiljaisen oloinen. En tosiaan ole mikään neontukkainen jännänainen, vaan hyväkäytöksinen ja koulutettu ihminen. Usein toki tunnen itseni kouvolatukkaiseksi määkijäksi näiden unelmamiesteni rinnalla, ja sekös harmittaa.

Kiitos tästä mahdollisuudesta avautua.

Jos huomaan jotakiin typerää käytöstä niinjoku venälääinen saattaa ottaa yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, itse olen ollut tuon yhtälön toisella puolella. En nyt voi sanoa itseäni älyköksi tällä palstalla, mutta usein mua pidetään älykkäänä. Annan siis itsestäni sellaisen vaikutelman tuolla ulkona.

Tutustuin joskus kivaan iloiseen naiseen. Pieneen ja pyöreään, jos niin voi sanoa. Oikesti syyni kieltäytyä läheisemmistä jutuista oli vaan säikähdys ja se, etten ole tottunut semmoiseen. Edellinen parisuhde oli kauan sitten ja sen jälkeen olen asettunut elämään ikään kuin olisin joku munkki kaiketi.

En voi puhua kaikkien puolesta, mutta mä haluaisin edetä aika hitaasti. Se nainen vaan oli tosi intensiivinen, vaikkei edes koskenut muhun. Siinä ei ollut aikaa miettiä. En siis välttämättä mieti, haluanko, vaan kestää aikansa prosessoida koko juttu.

Sekin kävi mielessä, ettei se nainen ikinä ymmärtäisi tapojani ja ahdistuisi mun kanssani. Huono itsetuntokin kysyy, että miksi tuo kiva nainen haluaisi mut.

Ehkä se oikea vielä tulee vastaan! Älä luovuta, jos jotain haluat.

Tuo intensiivinen on toistunut usein saamissani pakkiviesteissä. Olen kyllä oikeasti aika impulsiivinen, nopeasti rakastuva ja koskettelevainen luonne. Ehkä myös huonolla tavalla vähän rajaton. Mäkin kyllä mielelläni etenisin hitaasti, mutta useimmiten asiat tuppaavat vain liikkumaan vauhdikkaammin kuin alunperin suunnittelin.

Ehkä tunnut vaativat liikaa liian nopeasti. Ehkä sun pitäisi vaan sanoa, että olet vaan eläväinen luonne, mutta sulle on ok edetä hitaasti. Yleensä suora kommunikaatio on paras vaihtoehto. Älä vaadi vastauksia heti. Vastaukset ei aina muodostu nopeasti.

Anna tilaa ja aikaa vastata. Esim. mun on vaikea vastata viesteihin nopesti. Saattaa mennä parikin päivää oikeasti, mutta ei se tarkoita, ettenkö välittäisi.

Mäkin saatan hetken hurmassa vaikuttaa tosi menevältä, mutta myöhemmin iskee paniikki.

Varmaan kun löydät oikean tyypin, niin olet ihan oikea hänellekin. Vai onko tämä vaan unelmaa?

Osuit tässäkin naulan kantaan. Jos tämä ei olisi vauvapalsta niin olisin varmaan jo vonkaamassa sulta yhteystietoja. :D 

Mutta niin. Musta varmaan saa vähän herkemmät sellaisen kuvan, että olen heti suunnittelemassa häitä ja lastenhankintaa, mutta oikeasti haluan kyllä edetä ihan yhtä hitaasti, kuin nämäkin tyypit. Olen varmaan oikeasti aika pelottavaa treffiseuraa. Tarkastelen itseäni nyt ihan erilaisten lasien kautta. Olen mä tän jossain määrin tiedostanutkin aiemmin, mutta olen lähinnä keskittynyt löytämään itsestäni muita huonoja puolia, ne perinteiset kun on yleensä helpommin peilistä nähtävissä.

En lukenut ketjua vaan ryntäsin heti vastaamaan.

Miettisin ekana, mikä sinussa on, että ihastut tuollaisiin miehiin. Oliko isäsi sellainen? Kaipaatko toisintoa lapsuudesta, missä et kelvannut vanhemmallesi? yritätkö uudelleenluoda tai uudelleenkirjoittaa historiaa? Kerrot, että tunnet itsesi kouvolatukkaiseksi kimittäjäksi. Miksi haluaisit parisuhteeseen, missä tunnet niin? Vai odotatko, että olo muuttuu, kun mies huomaa miten ihana oikeasti olet?

Minulla muuten on päinvastainen ongelma; minusta kiinnostuu herkät, pitkäsormiset, hiljaiset ja epävarmat miehet, jotka ovat hyviä kuuntelijoita. Haluan kuitenkin itse olla suhteen salaperäinen tyyppi ja ihastun pelkästään ekstrovertteihin, jotka tuovat elämääni vauhtia ja enemmän sosiaalisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oivalsin tässä äsken erään asian. Nimittäin sellaisen, että miesmakuni ja minusta kiinnostuvat miehet eivät kohtaa ollenkaan. Olen aina pitänyt intuitiivisista introverteistä, ja olen huomannut, että tässä "miestyypissä" on ehkä enemmän sellaisia sirohkoja, jäyhiä ja omalla tavallaan tiukkapipoisia luonteita. Jostain syystä ihastun tällaisiin miehiin aina tulenpalavasti ja päätäpahkaa, saadakseni kiitokseksi pakit ja pahan mielen.

Puoleeni vedän sen sijaan sitten ihan päinvastaisia tapauksia. Minusta kiinnostuvat sellaiset kohtuullisen jykevähköt, ekstrovertit miehet, jotka eivät sitten ole kovin intuitiivisia. Olen itsekin ulospäinsuuntaunut, joten tulen näiden tyyppien kanssa melko saumattomasti toimeen, eikä minua haittaa sellainen yletön meno, johon näiden kanssa usein sortuu. En kuitenkaan koskaan pääse ihastumaan asti, koska minulla on tämä päähänpinttymä näistä toisenlaisista miehistä.

Olen ulkomuodoltani sellainen pympyränmuotoinen, eli lyhyt, mutta muodokas. Olen tullut nyt siihen lopputulokseen, että nämä sirot älykkömiehet pitävät minua itselleen sopimattomana, koska en ole itse hiljainen ja siro, tai ainakin heille liian "iso ja äänekäs". Nämä toiset miehet sitten varmaan pitävät minua itselleen sopivana, koska he ovat rotevia ja pitkiä ja minä äänekkyydestäni huolimatta heidän rinnallaan siron ja hiljaisen oloinen. En tosiaan ole mikään neontukkainen jännänainen, vaan hyväkäytöksinen ja koulutettu ihminen. Usein toki tunnen itseni kouvolatukkaiseksi määkijäksi näiden unelmamiesteni rinnalla, ja sekös harmittaa.

Kiitos tästä mahdollisuudesta avautua.

Jos huomaan jotakiin typerää käytöstä niinjoku venälääinen saattaa ottaa yhteyttä.

En oikeesti sitä tarkottanut. Vtuttaa vaan se että kuub joku yrittää ollla luottamuksen arvoineen niin selllaiset ammutaaan heti alas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oivalsin tässä äsken erään asian. Nimittäin sellaisen, että miesmakuni ja minusta kiinnostuvat miehet eivät kohtaa ollenkaan. Olen aina pitänyt intuitiivisista introverteistä, ja olen huomannut, että tässä "miestyypissä" on ehkä enemmän sellaisia sirohkoja, jäyhiä ja omalla tavallaan tiukkapipoisia luonteita. Jostain syystä ihastun tällaisiin miehiin aina tulenpalavasti ja päätäpahkaa, saadakseni kiitokseksi pakit ja pahan mielen.

Puoleeni vedän sen sijaan sitten ihan päinvastaisia tapauksia. Minusta kiinnostuvat sellaiset kohtuullisen jykevähköt, ekstrovertit miehet, jotka eivät sitten ole kovin intuitiivisia. Olen itsekin ulospäinsuuntaunut, joten tulen näiden tyyppien kanssa melko saumattomasti toimeen, eikä minua haittaa sellainen yletön meno, johon näiden kanssa usein sortuu. En kuitenkaan koskaan pääse ihastumaan asti, koska minulla on tämä päähänpinttymä näistä toisenlaisista miehistä.

Olen ulkomuodoltani sellainen pympyränmuotoinen, eli lyhyt, mutta muodokas. Olen tullut nyt siihen lopputulokseen, että nämä sirot älykkömiehet pitävät minua itselleen sopimattomana, koska en ole itse hiljainen ja siro, tai ainakin heille liian "iso ja äänekäs". Nämä toiset miehet sitten varmaan pitävät minua itselleen sopivana, koska he ovat rotevia ja pitkiä ja minä äänekkyydestäni huolimatta heidän rinnallaan siron ja hiljaisen oloinen. En tosiaan ole mikään neontukkainen jännänainen, vaan hyväkäytöksinen ja koulutettu ihminen. Usein toki tunnen itseni kouvolatukkaiseksi määkijäksi näiden unelmamiesteni rinnalla, ja sekös harmittaa.

Kiitos tästä mahdollisuudesta avautua.

Jos huomaan jotakiin typerää käytöstä niinjoku venälääinen saattaa ottaa yhteyttä.

En oikeesti sitä tarkottanut. Vtuttaa vaan se että kuub joku yrittää ollla luottamuksen arvoineen niin selllaiset ammutaaan heti alas.

Tälllä tavalla kun yrittää olla liian tosissaaan niin ihmiineen teekeee vain itsestään naurunalaiiseeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oivalsin tässä äsken erään asian. Nimittäin sellaisen, että miesmakuni ja minusta kiinnostuvat miehet eivät kohtaa ollenkaan. Olen aina pitänyt intuitiivisista introverteistä, ja olen huomannut, että tässä "miestyypissä" on ehkä enemmän sellaisia sirohkoja, jäyhiä ja omalla tavallaan tiukkapipoisia luonteita. Jostain syystä ihastun tällaisiin miehiin aina tulenpalavasti ja päätäpahkaa, saadakseni kiitokseksi pakit ja pahan mielen.

Puoleeni vedän sen sijaan sitten ihan päinvastaisia tapauksia. Minusta kiinnostuvat sellaiset kohtuullisen jykevähköt, ekstrovertit miehet, jotka eivät sitten ole kovin intuitiivisia. Olen itsekin ulospäinsuuntaunut, joten tulen näiden tyyppien kanssa melko saumattomasti toimeen, eikä minua haittaa sellainen yletön meno, johon näiden kanssa usein sortuu. En kuitenkaan koskaan pääse ihastumaan asti, koska minulla on tämä päähänpinttymä näistä toisenlaisista miehistä.

Olen ulkomuodoltani sellainen pympyränmuotoinen, eli lyhyt, mutta muodokas. Olen tullut nyt siihen lopputulokseen, että nämä sirot älykkömiehet pitävät minua itselleen sopimattomana, koska en ole itse hiljainen ja siro, tai ainakin heille liian "iso ja äänekäs". Nämä toiset miehet sitten varmaan pitävät minua itselleen sopivana, koska he ovat rotevia ja pitkiä ja minä äänekkyydestäni huolimatta heidän rinnallaan siron ja hiljaisen oloinen. En tosiaan ole mikään neontukkainen jännänainen, vaan hyväkäytöksinen ja koulutettu ihminen. Usein toki tunnen itseni kouvolatukkaiseksi määkijäksi näiden unelmamiesteni rinnalla, ja sekös harmittaa.

Kiitos tästä mahdollisuudesta avautua.

Jos huomaan jotakiin typerää käytöstä niinjoku venälääinen saattaa ottaa yhteyttä.

En oikeesti sitä tarkottanut. Vtuttaa vaan se että kuub joku yrittää ollla luottamuksen arvoineen niin selllaiset ammutaaan heti alas.

Tälllä tavalla kun yrittää olla liian tosissaaan niin ihmiineen teekeee vain itsestään naurunalaiiseeen.

Mua on alkaanut vtuttaa nämä iänikuiset ihmissudekoukerot jotka vain on koko yhä mutkikkaimpiaaa.

Huoh, ei kaikessa ole aina kyse isäsuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oivalsin tässä äsken erään asian. Nimittäin sellaisen, että miesmakuni ja minusta kiinnostuvat miehet eivät kohtaa ollenkaan. Olen aina pitänyt intuitiivisista introverteistä, ja olen huomannut, että tässä "miestyypissä" on ehkä enemmän sellaisia sirohkoja, jäyhiä ja omalla tavallaan tiukkapipoisia luonteita. Jostain syystä ihastun tällaisiin miehiin aina tulenpalavasti ja päätäpahkaa, saadakseni kiitokseksi pakit ja pahan mielen.

Puoleeni vedän sen sijaan sitten ihan päinvastaisia tapauksia. Minusta kiinnostuvat sellaiset kohtuullisen jykevähköt, ekstrovertit miehet, jotka eivät sitten ole kovin intuitiivisia. Olen itsekin ulospäinsuuntaunut, joten tulen näiden tyyppien kanssa melko saumattomasti toimeen, eikä minua haittaa sellainen yletön meno, johon näiden kanssa usein sortuu. En kuitenkaan koskaan pääse ihastumaan asti, koska minulla on tämä päähänpinttymä näistä toisenlaisista miehistä.

Olen ulkomuodoltani sellainen pympyränmuotoinen, eli lyhyt, mutta muodokas. Olen tullut nyt siihen lopputulokseen, että nämä sirot älykkömiehet pitävät minua itselleen sopimattomana, koska en ole itse hiljainen ja siro, tai ainakin heille liian "iso ja äänekäs". Nämä toiset miehet sitten varmaan pitävät minua itselleen sopivana, koska he ovat rotevia ja pitkiä ja minä äänekkyydestäni huolimatta heidän rinnallaan siron ja hiljaisen oloinen. En tosiaan ole mikään neontukkainen jännänainen, vaan hyväkäytöksinen ja koulutettu ihminen. Usein toki tunnen itseni kouvolatukkaiseksi määkijäksi näiden unelmamiesteni rinnalla, ja sekös harmittaa.

Kiitos tästä mahdollisuudesta avautua.

Jos huomaan jotakiin typerää käytöstä niinjoku venälääinen saattaa ottaa yhteyttä.

En oikeesti sitä tarkottanut. Vtuttaa vaan se että kuub joku yrittää ollla luottamuksen arvoineen niin selllaiset ammutaaan heti alas.

Tälllä tavalla kun yrittää olla liian tosissaaan niin ihmiineen teekeee vain itsestään naurunalaiiseeen.

Mua on alkaanut vtuttaa nämä iänikuiset ihmissudekoukerot jotka vain on koko yhä mutkikkaimpiaaa.

Länsimaistaa saippuasarjaa jossa järjelllä ole mitäään tekemistä.