Vakavaako?
Meillä kaksivuotias tyttö on aiheuttanut äidilleen harmaita hiuksia jo jonkin aikaa, kun ei suostu nukkumaan päiväunia ollenkaan. Isän kanssa kyllä suostuu, jopa satunnaisten lapsenvahtienkin kera. Levottomien öiden takia siirryttiin pari kuukautta sitten kaikissa unissa yhteiseen sänkyyn, eli siihen saakka tyttö nukkui omassa huoneessaan ja vuoteessaan. Toissapäivänä äiti yritti pitkään ja turhaan lastaan jälleeen päiväunille ja raivostuneena soitti mulle töihin, että " kohta mä varmaan vedän sitä(lasta) turpaan" . Tulin salamana töistä ja rauhoitin äidin sekä lapsen, molemmat päiväunilleen. Kerta oli ensimmäinen vakavuudessaan, eikä mulla aina ole mahdollista lähteä töistäkään. Sovimme, että koitan kuitenkin tulla aina kun mahdollista nukuttamaan lapsemme päiväunille. Yöunille nukutankin enimmäkseen. Molemmat käymme töissä, usein eri aikaan samana päivänä. Ja silloin se toinen hoitaa lasta, jollei lapsenvahtia ole tilattu/saatu. Helpottaakohan tilanne, kun kuukauden päästä lapsemme menee vuoropäiväkotiin? Pitäisikö harkita paluuta omaan sänkyyn ja huoneeseen? Vapaa-aikaa meillä molemmilla vanhemmilla on mielestäni kohtuu mukavasti, samoin kahdenkeskistäkin aikaa. Ja yöt menee nykyisin pääsääntöisesti oikein hyvin, ettei tarvitse juurikaan heräillä.
Hyvää kesän tuloa ja kiitokset mahdollisista vinkeistä/vertaistuesa!
meillä lapsi lopetti päiväunien nukkumisen jo alle 2-vuotiaana. Ainoastaan autoon nukkuu päivällä, jos olemme jonnekin menossa. Minuakin otti välillä pattiin se, ettei lapsi nukahtanut, mutta kun se alkoi tapahtua yhä useammin ja useammin, niin se alkoi olla luonnollista. Niinpä kysyisinkin nyt, että entäs jos äiti antaisi lapsen valvoa päivällä, jos uni ei suosiolla tule? Meillä nukutaan myös yöunet perhepedissä, mutta ongelmana alkaa olla ahtaus ja se, että miten lapsen saa omaan sänkyyn ylipäätään. Siinä mielessä kehottaisin yrittämään pikaisesti omaa sänkyä uudelleen. Hoitoon meno varmasti selkeyttää tilannetta: siellä lapset laitetaan nukkumaan päiväunensa (meillä sekin on vähän huolta herättävä asia, kun hoitoon mennään syksyllä eikä lapsi ole puoleentoistavuoteen päiväuniaan nukkunut, että mitenkäs mahtaa tottua tähän systeemiin...)
Tästä äidin hermostumisesta sanoisin vielä, että lapsi on herkkä vaistoamaan vanhempiensa mielialat, ja jos äiti on usein vihainen kun uni ei heti tule, lapsi voi ruveta jännittämään tilannetta ja saattaa siksi vastustaa äidin kanssa päiväunille menoa. Neuvoisin siis äitiä rauhoittamaan mielensä ja hyväksymään sen tosiseikan, että jos lapsi ei nuku, nousisivat ylös sängystä ja tekisivät jotakin muuta. Jos lapsi on todella väsynyt, voi hetken päästä yrittää uudelleen.