Onko muita, jotka tuntuvat töissä "häviävän"?

Up

Oletko nainen?

Jep. Mutta on osa niistäkin naisia, jotka juomastaan, saavat ylennyksiä, lisää palkkaa.

Mulla sama. Tuntuu olevan tällasten +30v osaavien ja tunnollisten naisten ongelma.

Mulle sanotaan jatkuvasti, että oon porukan paras, osaaminen on laajinta jne. Mutta kun on aika nostaa porukasta joku esille uudella tittelillä, toimenkuvalla ja palkalla niin se on joku nuori mies vähemmällä osaamisella ja palkalla. Mä jään hoitamaan ne samat vanhat paskajutut tunnollisesti ja huolellisesti. Koen, että mua käytetään vain hyväksi. En saa koskaan mitään palkintoa. Miten tällasesta tilanteesta pääsee pois? Pitääkö rutiinihommat ruveta tekemään huonosti, jotta pääsee parempiin titteleihin ja ansioihin käsiksi?

Paskanpuhumisella pääsee parhaiten etenemään. Tunnollisten puurtajien suuri työpanos huomataan vasta sitten, kun puurtaja on menetetty.

Mieti, mitä tarvetta sinussa palvelee pelastaa kaikki? Onko sinulla tarve saada hyväksyntää? Ei tarvi olla.

Hoida työt minimipanoksella, välttele niitä, älä anna enää kellekään mitään.

Ehkä voit ihan vitsinä heittää pomolle, että hyvistä ideoista erillinen ideapalkkio. Vaikka arvaan että ne on miehiä, jotka ei voi koko elämänsä aikana hyväksyä, että nainenkin osaa.

Ehkä vaihdat työpaikkaa kilpailijalle.

Älä pilaa lomaa näitä miettimällä.

Pari vaihtoehtoa? Joko olet liian hyvä siinä mitä teet, joten sinua ei ole varaa käyttää uuden asian opetteluun, koska kukaan ei selviä sinun nykyisestä työstäsi.

Tai sitten sinulta puuttuu ominaisuuksia, joita se toinen homma pomon mielestä vaatii. Ehkä edelleenkin valitettavasti osa näistä ominaisuuksista edelleen löytyy vetskarin takaa, vaikka ajat kai ovat muuttuneetkin.

Omaa ammattitaitoa pystyy kompensoimaan yllättävän hyvin pitämällä ääntä itsestään ja olemalla hyvää pataa muiden kanssa. Siksi työelämässä eivät automaattisesti ne ahkerimmat saa aina niitä heille perustellummin kuuluvia huomionosoituksia, palkankorotuksia tai ylennyksiä.

Itse en jaksa taistella huomiosta ja asiantuntijuudesta muiden kanssa, vaan teen omat työtehtäväni parhaiten mitä kykenen ja muiden eteen vain sen verran ekstraa mitä hekin minun eteeni. 

Parhaiten pärjää seuralliset hauskuuttajat. Työtaidoilla ei niin väliä.

Minulla on pari tuollaista 30+ naispuurtajaa tiimissä. He ovat kovan luokan osaajia ja heihin voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Etenemisen kannalta ongelmaksi näen sen että he ovat liian syvällä omassa osaamisessaan ja eivät välttämättä pysty hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia tai toimimaan tehokkaasti matriisissa.

Vinkkinä kehityskeskusteluissa olen yrittänyt tarjota sitä että tullaan sieltä omalta ydinosaamisalueelta hieman ulos, avataan silmät kokonaisuuksille avoimin mielin ja verkostoidutaan ankarasti talon sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Pari vaihtoehtoa? Joko olet liian hyvä siinä mitä teet, joten sinua ei ole varaa käyttää uuden asian opetteluun, koska kukaan ei selviä sinun nykyisestä työstäsi.

Tai sitten sinulta puuttuu ominaisuuksia, joita se toinen homma pomon mielestä vaatii. Ehkä edelleenkin valitettavasti osa näistä ominaisuuksista edelleen löytyy vetskarin takaa, vaikka ajat kai ovat muuttuneetkin.

Provoat, mutta tämähän on ongelma myös naisten välillä. Hiljaisemmat ja enemmän tekemiseen kuin sosiaaliseen ulosantiin omasta erinomaisuudestaan keskittyvät naiset jäävät aina helpommin syrjään. Nykyajan työelämässä arvostetaan sosiaalisesti purskahtelevaa dynaamista asiantuntijaa, joka on multitalentti ja karismaattinen. Joskus tuo arvostus ja verkostot ajavat todellisen osaamisen edelle.

Osa kertoo kaiken jokaisesta hiirenklikkauksesta lähtien ja heistä saa varmaan aikaansaavamman kuvan.

-m33

Sama täällä. 

En tunne saavani töissä mitään arvostusta. Olen kiltti ja tunnollinen, mutta aika hiljainen ja huomaamaton. Työpaikoilla minusta pidetään ja työkaverit ovat puolellani. Esimiehille olen silti kuin ilmaa. En ole saanut vakituista paikkaa, vaikka olen ollut töissä useita vuosia. Monia muita on vakinaistettu. Minulla on jatkuva pelko töiden loppumisesta ja stressaan koko ajan tulevaisuuteni puolesta. Esimiehiltä ei saa mitään kiitosta. Olen heille pelkkä nolla. Osa esimiehistä kohtelee törkeästi ja huomaan kiltteyteni hyväksikäyttöä. En enää jaksa tällaista. Työkaverini ovat mukavia ja itse työstäni tykkään ja töihin meno ei ahdista. Alan silti olla aika ahdistunut ja väsynyt tähän tilanteeseen ja esimiesten kohteluun. Tunnen olevani alinta roskaa heidän silmissään ja se on johtamassa burn outiin. Olen menossa lääkäriin joulun jälkeen. 

Sinulle sanoisin, että vaihda työpaikkaa. Ei tuollaisesta tarvitse kärsiä. Löydät varmasti paremman työpaikan. Kenenkään ei tarvitse olla kynnysmatto töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Provoat, mutta tämähän on ongelma myös naisten välillä. Hiljaisemmat ja enemmän tekemiseen kuin sosiaaliseen ulosantiin omasta erinomaisuudestaan keskittyvät naiset jäävät aina helpommin syrjään. Nykyajan työelämässä arvostetaan sosiaalisesti purskahtelevaa dynaamista asiantuntijaa, joka on multitalentti ja karismaattinen. Joskus tuo arvostus ja verkostot ajavat todellisen osaamisen edelle.

Tämä. Substanssiosaajat myös usein unohtavat että mitä ylemmäs organisaatiossa mennään sen vähemmän substanssiosaamisella mitään tekee. Siellä arvossa on se verkostoitumisen kautta saavutettu kokonaisymmärrys, sosiaalisuus, dynaamisuus ja visiointi. Talouspuoli on ehkä se poikkeus jossa joissain tapauksissa puurtaja voi nousta talousjohtajaksi asti.

Tuttu tunne. Viimeksi kun ohitettiin ( hakemani esimiespaikan sai minua kokemattomampi mutta kieltämättä supliikimpi tyyppi) sain tarpeekseni. Totesin että ura ei tuu lähtemään lentoon joten vaihdan suunnitelmaan b. Hakeuduin taidealan koulutukseen. :)

Parasta oli että se tyyppi joka sai paikan jatkoi matkaa puolen vuoden päästä. Ihan hauskaa oli kun ex-pomo soitti ja pyyteli takaisin. Sanoin että sorry, en taideproggiksilta ehdi ja ainoat alan työt joita enää teen on satunnaiset duunit toisessa firmassa.

Minä löysin paikkani pienestä insinööritoimistosta. Ei tule tittelin ylennyksiä koskaan, koska se vaatisi firman oston. Mutta vaativuus ja palkka on lisääntynyt pyytämättä. Olen ainoa ulkopuolinen työntekijä osakkeen omistajien, 2  henkilöä, lisäksi. 

Fkl kirjoitti:

Minulla on pari tuollaista 30+ naispuurtajaa tiimissä. He ovat kovan luokan osaajia ja heihin voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Etenemisen kannalta ongelmaksi näen sen että he ovat liian syvällä omassa osaamisessaan ja eivät välttämättä pysty hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia tai toimimaan tehokkaasti matriisissa.

Vinkkinä kehityskeskusteluissa olen yrittänyt tarjota sitä että tullaan sieltä omalta ydinosaamisalueelta hieman ulos, avataan silmät kokonaisuuksille avoimin mielin ja verkostoidutaan ankarasti talon sisällä.

Kertokaa nyt joku mitä alapeukutettavaa tässä on? Kehuin naispuurtajia ja heidän potentiaaliaan. Kerroin myös miten pyrin saamaan heitä eteenpäin.

Mulla on täysin sama fiilis. Yritän omaksua uutta asennetta, viisas pääsee vähemmällä. Ainakaan sitten ei vituttaisi niin paljoa. En halua, että minua käytetään vain hyväksi.

Kznn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provoat, mutta tämähän on ongelma myös naisten välillä. Hiljaisemmat ja enemmän tekemiseen kuin sosiaaliseen ulosantiin omasta erinomaisuudestaan keskittyvät naiset jäävät aina helpommin syrjään. Nykyajan työelämässä arvostetaan sosiaalisesti purskahtelevaa dynaamista asiantuntijaa, joka on multitalentti ja karismaattinen. Joskus tuo arvostus ja verkostot ajavat todellisen osaamisen edelle.

Tämä. Substanssiosaajat myös usein unohtavat että mitä ylemmäs organisaatiossa mennään sen vähemmän substanssiosaamisella mitään tekee. Siellä arvossa on se verkostoitumisen kautta saavutettu kokonaisymmärrys, sosiaalisuus, dynaamisuus ja visiointi. Talouspuoli on ehkä se poikkeus jossa joissain tapauksissa puurtaja voi nousta talousjohtajaksi asti.

Tuskin kukaan kieltää sitä etteikö verkostoitumisesta olisi hyötyä. Kuitenkin; jonkun pitää tehdä myös ne ihan oikeat työt. Jos ne TYÖNTEKIJÄT eivät saa arvostusta, tulee firmalle kalliiksi kouluttaa uusia ihmisiä tilalle.

Työnantajan/esimiehen kannalta on aika lailla tärkeintä se, että työntekijä näkee työnantajan/firman puolesta keskeisen edun. Että jos tuhtaa yhdentekevän asian kanssa vuoden ja tekee sen eteen paljon työtä, ja siitä voi työkavereilta tulla kiitosta (tyhy-päivän sisältö!), niin ei se oikeastaan sen firman tuotteen kannalta ehkä kuitenkaan ole se olennaisin asia.