Haittaako suuresti, jos Steiner-kouluun menevä käy tavallisen esikoulun?
Kommentit (17)
että jos vaan voi, niin kannattaa laittaa eskariin steineriin.
hassua että ne jotka tunnen steiner-koulun käyneistä eivät missään nimessä ole halunneet omia lapsiaan steineriin...
Samoin steirer eskarin käynyt lapsi voi hyvin mennä tavalliseen kouluun.
Eilen just puhuin yhden Steiner-koulun opettajan kanssa. Hänen ensimmäiset oppilaat ovat nyt parikymppisiä. Heillä oli ollut luokkatapaaminen ja jopa se kaikkein kriittisin poika oli sanonut, että kyllä hän omat lapsensa pistäis Steiner-kouluun.
Olethan käynyt tutustumassa koululla? Olenko jo tavannut tulevan opettajan?
Itse pähkäilen päinvastaista. Laittaako steinerpäiväkodissa oleva lapsemme lähi kouluun...Matka lähikouluun on paljon lyhyempi!
Päiväkotiin olemme kyllä olleet enemmän kuin tyytyväisiä!
keskiverron mukaan. Että mentäisiin enemmistön ehdoilla opetuksen nopeudessa. Mitäs jos lapseni haluavat edetä nopeammin tai sitten jokin asia vaatiikin pidempää opettelua? Jos ei opikaan lukemaan ekalla, vaan vasta tokalla, niin tavallisessa peruskoulussa koko muun opetuksen seuraaminen kärsisi tästä yhdestä aihealueesta.
En sano, että lapseni ovat taiteellisesti lahjakkaita, koska en kykene sitä arvioimaan, mutta he pitävät taiteista ja liikkeestä. Steiner-koulu panostaa enemmin tähän osa-alueeseen. Enemmän mielikuvitusta, vähemmän atk:ta.
Että vaikka olisit tyytyväinen päiväkotiin sinun kannattaa silti oikeasti tutustua myös siihen kouluun.
Kaikkien kohdalla ei vain ole toiminut se " lapsen tahtiin" opettaminen. Minusta on ollut järkyttävää huomata, että esimerkiksi steineria käyvän 15-vuotiaan yleistieto esim. Suomen historiasta on suppeampaa kuin monien tavallisen koulun oppilaiden, jotka ovat lukeneet historiaa vuoden. Myös kielet ja matematiikka ovat tuottaneet monille suuria vaikeuksia, kun eivät ole saaneet riittävää erityisopetusta. Moni 15-16-vuotias ei osaa ihan peruslaskuja jotka pitäisi oppia jo ala-asteella. Monet tuntemani lapset ovat siis pudonneet steinerissa kärryiltä juuri siksi, etteivät ole pysyneet muiden tahdissa ja saaneet erityisopetusta senkään vertaa kuin mitä sitä olisi saanut normaalissa peruskoulussa.
Mutta tätä ei tietenkään voi yleistää vaan on oma kokemukseni. Steiner-pedagogiikassa on toki paljon hyvääkin ja monia juttuja josta peruskoulujärjestelmämme saisi ottaa oppia.
Koulujen talous on yleensä todella tiukalla. Mutta kouluhan on tarkoitettu normaalaille oppilaille. Eli jos on tiedossa, että lapsi tarvii erityisopetusta niin steinerkoulu ei ole oikea paikka. Vaan se erityiskoulu, jonne pitäis mennä jos menis peruskouluun.
Monilla tuen tarve on lievää ja tulee esille vasta koulun myötä, mutta tarve on silti kuitenkin tärkeää, jotta oppisivat sen mitä oppimäärään kuuluu.
Varmasti vielä ekallekin voi tulla mukaan mikäli tilaa on/on ilmoittanut lapsensa tarpeeksi ajoissa kouluun. Ainakin Helsingissä on myös Steineroppien mukaista erityisopetusta tarjolla koulussa, siis jos on esim. lukivaikeutta tai muuta ' ' lievähköä' ' erityisopetuksen tarvetta.
mutta onko kenenkään etu jos lapsi ei kolmasluokkalaisena osaa lukea ja vanhemmat päätyvät vaihtamaan tavalliseen kouluun jossa sitten ehkä diagnosoidaan luki-vaikeus. Tarkoitan että rajansa sillä omaan tahtiin kypsymiselläkin...
Yksi varhaisimmista ja varmaankin parhaiten tunnistetuista
pedagogisista vaihtoehdoista Suomessa on steinerpedagogiikka. Usein
steinerpedagogiikka mielletään opetusmenetelmäksi, jossa otetaan
huomioon lapsen luovuus, yksilöllisyys ja eri kehitysvaiheet. Se,
mitä ei laajasti tunneta, on steinerkoulujen taustafilosofiana oleva
antroposofia. Antroposofia tulee kouluissa esiin
läpäisyperiaatteella. Sitä ei kaikille varsinaisesti opeteta, mutta
sen mukaan toimitaan käytännössä, esimerkiksi ruokarukouksissa
saatetaan kiittää Jumalan sijaan Äiti-Maata pöydän antimista.
Antroposofisia ajatuksia ilmentävän Kristiyhteisön uskonnonopetusta
steinerkouluissa ja muissakin kouluissa voi saada, mikäli vanhemmat
tätä vaativat ja opetukseen osallistuvia oppilaita on vähintään
kolme. Mitä sitten on antroposofia ja miten se vaikuttaa
steinerkouluissa?
Rudolf Steinerin (1861-1925) perustama antroposofia ei ole
varsinaisesti uskonto: sillä ei ole uskonnollisia rituaaleja tai
kirkkoja. Kuitenkin antroposofialla on monia sellaisia käsityksiä,
jotka voidaan luokitella uskonnollisiksi ja jotka eroavat
kristillisistä käsityksistä. Steinerin ajatuksiin on vaikuttanut
teosofia. Steiner toimi Teosofisessa seurassa ja oli jopa sen
johtajana, mutta huomasi pian liikkeessä epäilyttäviä piirteitä.
Esimerkiksi teosofian tiettyjen suuntausten nojautuminen tiukasti
buddhalaiseen ja hindulaiseen oppiin häiritsi häntä. Steiner erosi
Teosofisesta seurasta ja perusti Antroposofisen seuran vuonna 1913.
Antroposofiaan ovat teosofian lisäksi vaikuttaneet romantiikan ajan
ajattelijat, esimerkiksi Goethe ja Hegel, joiden ajatuksia Steiner
piti tärkeinä ja joita vieläkin lainataan antroposofisissa
julkaisuissa. Etenkin Goethen ajatukset kokonaisvaltaisesta tieteestä
ja väriopista kiehtoivat Steineria ja niitä sovelletaan
steinerkouluissa.
Antroposofia
Antroposofiassa tärkeää on hengellisen olemisen korostaminen.
Okkultismista, esoteerisista teosofisista opeista ja länsimaisesta
henkisestä perinteestä vaikutteita saaneen uuden opin avulla oli
tarkoitus yhdistää jälleen uskonto ja tiede yhdeksi. Maailma kehittyy
Steinerin mukaan kausittain kohti henkisempää tilaa ja täten
evoluutio koskee koko maailmankaikkeutta ja jatkuu yhä.
Antroposofiassa ihminen ja universumi vastaavat olemukseltaan
toisiaan; ihminen on mikrokosmos, jota vastaa universumin
makrokosmos. Ihminen on myös samaa olemusta Jumalan kanssa. Aivan kuin pisara vettä on samaa ainetta kuin meri mutta ei yhtäläinen,
samoin ihminen ja Jumala suhtautuvat toisiinsa. Syntiinlankeemuksessa
ihminen ei joutunut eroon Jumalasta vaan omasta henkisestä itsestään.
Tämä syntiinlankeemus oli materialismi. Jumala ei ole varsinainen
persoona vaan Steinerin mukaan Jumala, jumalallinen ja henkinen ovat
samaa asiaa. Ihminen kehittyy kohti jumalallisempaa olemassaoloa
jälleensyntymisten ketjussa karman lain (syyn ja seurauksen laki)
alaisuudessa.
Steinerin käsitykset Kristuksen eri minuuksista eroavat
kristillisestä kannasta. Hänen mukaansa aluksi maailmassa oli kaksi
Jeesusta. Raamatussa kerrotaan Jeesuksen käyneen 12 -vuotiaana
Jerusalemin temppelissä. Steinerin mukaan tällöin beetlehemiläinen ja
nasaretilainen Jeesus yhdistyivät ja Jeesuksen minuuteen yhtyi
Zarathustran minuus. Jordanin kasteessa Jeesukseen liittyi Kristus -
minuus, jota ei hänessä tätä ennen ollut. Ristillä kuoli vain
Jeesuksen fyysinen minuus, hänen Kristus-henkensä poistui jo
Getsemanessa Jeesuksen ruumiista.
Steinerin mukaan Jeesuksen ristiinnaulitseminen oli tärkeä tapahtuma,
sillä tällöin Kristus sovitti maailman objektiivisesta synnistä.
Kuitenkin henkilön itsensä tekemät synnit jäävät jälleensyntymisen
kautta sovitettaviksi. Tällaisen opin Steiner katsoi löytyvän
Raamatusta, kunhan sitä osaa tulkita oikein ja ymmärtää sen syvemmän merkityksen. Tämä on mahdollista Akasha -kronikan avulla. Akasha -kronikka on jonkinlainen kosminen muisti, jonka voi lukea vain
henkisin silmin. Steiner kirjoittikin oman tulkintansa Jeesuksen
elämästä, ns. Viidennen evankeliumin vuonna 1913, missä hän kuvaa
Jeesuksen elämää 12-vuotiaasta 30-vuotiaaksi. Steinerin opetuksiin
siis liittyy okkultismia ja esoteerisia salatieteitä.
Lapsen kehityksestä
Steiner toimi opiskeluaikanaan erään kehitysvammaisen pojan
opettajana. Tänä aikana hän kehitteli käsityksensä lapsen
kasvatuksesta ja kehittymisestä. Ensimmäinen steinerpedagoginen
koulu, Waldorf -koulu, perustettiin vuonna 1919 Stuttgartiin Waldorf-
Astorian tehtaan työntekijöiden lapsille.
Steinerin ajatukset jälleensyntymisestä ja ihmisen kehittymisestä
kohti henkisempää vaikuttivat myös hänen pedagogiseen
suuntautumiseensa. Ihmisessä erilaiset ruumiit yhtyvät toisiinsa.
Fyysinen ruumis on kiveen verrattavissa. Elämänruumis eli
eetteriruumis on kasvikuntaan verrattavissa ja kasveilla on sekä
fyysinen että eetteriruumis. läinkuntaan voi verrata sieluruumista
eli astraaliruumista, jollainen on myös eläimillä. Astraaliruumista
hallitsevat energiakeskukset, chakrat. Seuraava taso on minuus eli
kokonaispersoonallisuus. Vain ihmisillä on minuus. Ihmiset kehittyvät
vielä tästä ylöspäinkin eri aikakausina. Tätä eri ruumiiden
kehittymistä pyritään steinerkouluissa tukemaan erilaisin
menetelmin.
Jälleensyntyminen vaikuttaa kasvatukseen niin, että vanhempien ja
muiden kasvattajien tulisi kohdella lasta sen mukaisesti, että tämä
on vanha sielu. Ennen kouluikää kehittyy lapsen fyysinen ruumis
eniten. Tällöin ei pidä liikaa yrittää kehittää muuta kuin fyysistä
ruumista. Ensimmäisen ikäkauden aikana eli alle kouluikäisenä lapsi
vasta irrottautuu henkisestä olemisesta ja orientoituu tässä
maailmassa vaeltamiseen fyysiseen ruumiiseen kiinnittymällä. Tätä
sieluruumiin kiinnittymistä edesauttavat esimerkiksi lastentaudit,
minkä vuoksi antroposofit eivät mielellään rokota lapsiaan. Lapsi
sovittaa tautiensa kautta myös edellisen elämänsä huonoa karmaa ja
mikäli tähän puututtaisiin, lapsen jälleensyntymäkierto voisi
häiriintyä.
Koulussa ensimmäinen kausi on 7-14 -vuotiaana, jolloin kehitys
kohdistuu lapsen elämänvoimaruumiiseen ja tunne-elämä on tärkeällä
sijalla. Tiedollisen opetuksen tahti on hitaampi alemmilla luokilla
kuin peruskoulussa. Sama opettaja opettaa luokkaa koko tämän ajan.
Goethen värioppi tulee esille esimerkiksi niin, että tiettyinä
ikäkausina käytetään vain tiettyjä värejä, joiden katsotaan tukevan
lapsen henkistä kasvua. Erilaisten tarinoiden ja myyttien asema tällä
ikäkaudella on voimakas ja niitä käsitellään eri aineissa. Opetus
etenee yleensä niin, että tiettyä keskusaihetta käsitellään
esimerkiksi viikon ajan ja sitten siirrytään toiseen aiheeseen.
Itsenäinen ajattelu alkaa Steinerin mukaan kehittyä n. 14-vuotiaana.
Toinen kausi 15-21 -vuotiaana keskittyy sieluruumiin eli
astraaliruumiin kehittämiseen. Tänä aikana opettajan tehtävänä on
innostaa oppilasta muodostamaan oma elämänkäsityksensä.
Steinerkoulujen yläaste kestää 15:stä 18:aan ikävuoteen, yläasteella
opetus siirtyy aineenopettajien hartioille. Viimeisen luokan jälkeen
oppilas voi mennä ylimääräiselle 13. luokalle, jossa keskitytään
ylioppilaskirjoituksiin.
Kolmantena kautena eli 21. ikävuodesta alkaen ihmisestä tulee oma
persoonallisuutensa. Koulun tarkoitus on tukea koko tätä henkisen
kehityksen prosessia. Steinerkouluissa ei annetakaan numeroarvostelua
vaan oppilas arvostellaan sanallisesti ja kehitystä verrataan hänen
omaan tasoonsa, ei muiden oppilaiden tasoon. Henkisen kehityksen
tukemisessa yhtenä keinona käytetään eurytmiaa. Eurytmia on Steinerin
kehittämä meditatiivisen tanssin muoto. Siinä on tarkoitus ottaa ääni
ja tila huomioon liikkeessä ja se korostaa ruumiin ja hengen
tasapainon löytämistä liikkeen avulla. Käytännössä oppilaat liikkuvat
intuitiivisesti joko musiikin tai opettajan puheen mukana.
Peruskoulussa tätä kuuluu opetukseen yksi tunti viikossa.
Steinerin ajatukset eroavat kristillisestä käsityksestä huomattavasti
etenkin jälleensyntymisopin ja Jumala -käsitysten osalta.
Steinerkouluissa uskontoa opetetaan normaalin opetussuunnitelman
mukaan yläasteella ja oppilaan on mahdollista saada Kristiyhteisön
mukaista opetusta. Vaikkei antroposofiaa steinerkouluissa opetetakaan
kaikille, sen ajatukset tulevat opettajien kautta esille monissa
aineissa ja koulun juhlissa.
Kun puhutaan vaihtoehtokouluista, on syytä muistaa, että myös
nykyisessä peruskoulussa tapahtuu muutoksia. Esimerkiksi arvostelussa pyritään huomioimaan oppilas yksilönä ja antamaan oppilaille vaikutusmahdollisuuksia koulunkäyntinsä suhteen. Peruskoulu ottaa huomioon lapsen ikäkaudet ja kehittymisen. Erilaisten erikoiskoulujen myötä valinnanmahdollisuudet kasvavat entisestään. Ehkä vanhempien pitäisikin miettiä enemmän sitä, millaisen arvopohjan
kasvatuksessaan haluavat lapselleen antaa. Koulun tulisi tukea tätä
kasvatustavoitetta, ei sotia sitä vastaan.
oletko lukenut myös muita tekstejä kuin minkä tuohon kopsasit?
Suuri osa kirjoista on kyllä tosi huonosti käännettyjä, että jos haluat lukea mitä steiner on oikeati kirjoitellut niin sinun pitäis lukea niitä saksan kielisiä. Entä oletko käynyt kuuntelemassa luentoja? Kirjat ovat kuitenkin viime vuosisadan alusta ja maailma on muuttunut sen jälkeen. Esimerkiksi vasenkätisyyttä ei enää pidetä minään poikkeavuutena, tuskin Steinerkaan pitäisi enää nykyään jos eläis.
SofterSin:
keskiverron mukaan. Että mentäisiin enemmistön ehdoilla opetuksen nopeudessa. Mitäs jos lapseni haluavat edetä nopeammin tai sitten jokin asia vaatiikin pidempää opettelua? Jos ei opikaan lukemaan ekalla, vaan vasta tokalla, niin tavallisessa peruskoulussa koko muun opetuksen seuraaminen kärsisi tästä yhdestä aihealueesta.
Asiat ehkä opitaan/opetellaan niin, ettei se ole tylsää vaikka jo osaisi. Tai ettei siitä tule paineita vaikka ei olisikaan niin taitava. Se että on aktiivinen on tuossa koulussa tärkeää. Mutta sitähän lapset ovat luonnostaan. En siis tarkoita sitä, että pitäisi omatoimisesti kotosalla opetella laskemaan vaan että osallistuu vaan siihen hommaan siellä koulussa. Niinhän koululaiset kyllä tekevät joka paikassa.
Heillä ei juurikan käytetä oppikirjoja. Esim. vieraissa kielissä tehdään oma vihko, siis kopioidaan omat sanastot ja tekstit. Kuitenkin sellaisen oppilaan, jolla on lukivaikeutta ei suositella opettelevan kieltä omasta tekstistään, puhumattakaan siitä, kuinka työlästä ja aikaa vievää kopioiminen tällaiselle oppilaalle on.
Jos arvelet,että omasi edistyy nopeammin kuin muut, kuten suurin osa vanhemmista taitaa arvella, ei kai Steinerista voi haittaakaan olla. Mutta jos oikeasti luotat, että mahdollisiin opimisvaikeuksiin saa sieltä apua paremmin, enpä tiedä.
Lukemaan oppimisen hitaus ei toki ole vain yksi osa-alue vaan melkoisen perustava juttu kaikessa akateemisessa oppimisessa eikä siihen suta vain se, että saa edetä omaan tahtiin.
Ilmeisesti Helsingin Steiner-koulussa opettaja hyväksikäyttänyt oppilastaan!