Lue keskustelun säännöt.
Onko synnytyksessä vain kestettävä ponnistusvaiheen kipu?
12.05.2006 |
En tiedä synnyttämisestä juurikaan mitään yksityiskohtia. Käsitykseni on, että epiduraalin saa avautumisvaiheessa, mutta ei mielellään enää saiis vaikuttaa kun ponnistaa, koska synnyttäjä ei osaa silloin säädellä voimiaan?
Onko se helvetti sitten vaan kestettävä? Monet kun kuvaavat repeämistä aiva kauheaksi??
Pelottaa hitosti ja ahdistaa, jos sietämättömiin kipuihin ei saa apua. Enkä haaveile kivuttomasta synnytyksestä... mutta toivoisin ettei minun tarvitsisi kestää pitkää ponnistusvaihetta ilman apuja.
Kommentit (38)
" Ei kukaan voi luvata sinulle kivutonta synnytystä. "
En kyllä ymmärrä miten tämä taas yhteen vastaukseen livahti VAIKKA avauksessa nimenomaan kerroin etten haaveile kivuttomasta synnytyksestä vaan mua kiinnostaa voiko kipua lievittää ponnistusvaiheessa koska useampi ihminen on kuvannut sitä kipua sietämättömäksi. Avautumista en pelkää niin kovin siksi koska siihen yleensä saa puudutetta.
Kyllä mä pelkään etukäteen vaikka joku viisaasti neuvoo että älä pelkää (oletteko kuulleet jostakusta joka on päässyt pelosta siten että joku sanoo älä pelkää?). Koska pelkään, haluan tietoa. Kiitos että sain sitä täältä, aion kyllä käydä asioita läpi vielä kätilön kanssa kunhan tämä raskaus etenee pidemälle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekassa synnytyksessä myös ponnistusvaihe oli (ehkä epiduraalin ansiosta) suht kivuton. Toisessa synnytyksessä taas ponnistusvaihe oli mieletöntä kipua ja paniikkia. Tarvittiin kolme kätilöä ja mies pitelemään minua aloillaan :)
K-HKS saa ponnistuikipuun puudutetta eli pudendaalin, mitä ei muissa sairaaloissa saa. siitä tehdään parhaillaan tutkimusta auttaako se.
Minulla oli toisessa synnytyksessä kivuton ponnistus, vaikka ekassa synnytyksessä oli se edellä mainittu voimakas venymisen tunne. Toisessa synnytyksessä sain minispinaalipuudutteen, joka vaikutti vielä ponnistusvaiheessa. Ensimmäisen synnytyksen epiduraali ei tainnut enää ponnistusvaiheessa tehota.
Kätilö seurasi käyriä ja kertoi, koska ponnistaa. Hyvin meni ja kivutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
no huh huh!ja ap:lle sanoisin, että, kyllä. se on vain kestettävä, mutta kyllä siitä hengissä selviää!
Itse sain epiduraalin, joka suljettiin vasta kuin sain luvan alkaa ponnistamaan. Vähän sitä ennen sain kohdunkaulan puudutuksen molemmille puolille
Joten kyllä kipulääkitystä saa kun vain osaa pyytää!
Vierailija:
Ihan suora totuus on, että joskus se on vaan syystä tai toisesta kestettävä. Ei kukaan voi luvata sinulle kivutonta synnytystä.Ponnistusvaihe on lyhyt hetki elämässä. Se sattuu, mutta minusta kyllä kahden luomusynnytyksen kokeneena ei ollenkaan niin kivuliasta kuin avautumis- ja ponnistusvaiheen välissä oleva ns. siirtymävaihe. Se on kivuliain, ja kun se kipu loppuu ponnistukseen niin tunnelma on sitten taas aivan eri.
Älä pelkää! Synnyttäminen on ihanaa. Sinä olet nainen, synnyttämään luotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä tuntenut minkäänlaista kipua ponnistaessa. Tokan kohdalla en ehtinyt saada mitään kivunlievitystä, ja ponnistaminen tuntui juuri siltä, kuin repeäisi kahtia alapäästä (avautumisvaiheen supistukset ei olleet mitään em. kipuun verrattuna). Ehkä sekin tosin vaikutti, että ponnistusvaihe kesti vain kolme minuuttia?
Ekassa synnytyksessä ei enää annettu kipulääkettä kahta tuntia ennen ponistusvaihetta ja ponnistus kesti yli tunnin. Toisella kertaa en ottanut mitään ja ponnistus kesti 5 min. Se sattuu ihan helvetisti, mutta on todella pientä verrattuna siihen mennessä kestettyyn kipuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuon takia minä en aio synnyttää alateitse. En jumakauta anna toiselle ihmiselle valtaa päättää sitä, kuinka paljon minä kestän kipua.
t. odottaja
Sitten sain epiduraalin ja synnytys muuttui mukavaksi tapahtumaksi. Ei sattunut yhtään ja ammattitaitoinen kätilö osasi lisäannostella oikeaan aikaan oikeat määrät niin ettei se ponnistusvaihe tuntunut missään!!! No, tietoisuus siitä ettei epiduraalia enää olisi saanutkaan motivoi kummasti ponnistelemaan lujasti, mutta kuten sanoin, kipua en tuntenut enää. Enkä edes jälkikäteen kun kätilö ompeli jotain tikkejä alapäähän.
Mutta siihen kannattaa varautua, että vessassa käyminen on aika tuskaa n. viikon synnytyksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta onneksi on olemassa kipulääkkeitä, joita todellakin kannattaa pyytää. Miksi turhaan rääkätä itseään? Luonto on julma, lääketiede auttaa.
Vierailija:
Juuri tuon takia minä en aio synnyttää alateitse. En jumakauta anna toiselle ihmiselle valtaa päättää sitä, kuinka paljon minä kestän kipua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kivuliaalta. Ponnistaminen oli myös helppoa juuri tuon kakkahätätunteen takia, samoilla lihaksilla ponnisteluahan olen harjoitellut koko elämäni ajan =). Mikä siinä ponnistamisessa sitten oikein joitakin sattuu ja mikä siitä tekee vaikeaa?
Hetkellisesti tunsin kovaa kipua, kun vauvan pää tuli ulos, mutta muuten avautumisvaiheen jälkeen oli homma helppoa kuin heinän teko.
jos joskus pääsen toiseen kertaan synnyttämään niin pyydän sen saman puudutuksen!
Vierailija:
Avautumista en pelkää niin kovin siksi koska siihen yleensä saa puudutetta.ap
Avautumisvaihe yleensä se pahin on! Ja se kestää... Sen jälkeen kun olet siinä tilassa ettet kestä enää, saat sitä puudutetta.
Sen jälkeen minä olisin voinut punnertaa vaikka rantapallon ulos, eikä olis tuntunut missään!
Synnytin ilman kivunlievitystä, koska ei ehditty mitään antaa.
Ne hetket oli hirveitä juuri ennen ponnistusvaiheen alkua..supistuksia ihan taukoamatta.
Ponnistaessa sai tehdä töitä ja ajatukset keskitty siihen ponnistamiseen.