Voiko psykiatrille tai psykologille puhua vapaasti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmeellistä foliohattuilua koko ketju. Älkää viitsikö pelotella ihmisiä. Hoitamattomat mt-ongelmat käyvät kalliiksi sekä taloudellisesti että inhimillisestä näkökulmasta.

Ei se ole mitään foliohattuilua, että esim. monista lapsiin liittyvistä ongelmista tehdään helposti lastensuojeluilmoitus. Usein tuo sitten johtaa siihen, että mt-ongelmainen ei halua puhua asioista yhtään kenellekään, eikä hoidata sairauttaan.

Koska se on virkavelvollisuus se ilmoittaminen! Ja tähän tosiaan riittää se "huoli" lapsesta. Ja huolihan on tunnetusti subjektiivinen kokemus, joten ilmoitus lähtee hyvinkin herkästi. Sitten voidaan miettiä, haluaako vielä avautua tällaiselle ihmiselle lapsuuden hyväksikäytöstä, kun kiukkuspäissään ensin kokeili avautua aviomiehen saunakaljoista - lasu-ilmoitus seurauksena. Ei kiitos!!

Aivan, parempi pilata lastensa elämä kuin ottaa apua vastaan. Sairaan ihmisen sairas ajattelutapa. Oletko minun vanhempani?

Kukaan ei ole täydellinen. Jos ihminen hakeutuu terpiaan, pitää hänellä mielestäni olla aika laaja mahdollisuus avautua - myös tunnepitoisesti ja "liiotellusti" kun siltä tuntuu. Etenkin yksilöterapiassa. Jo se, että on hakeutunut sinne, on merkki siitä, että tiedostaa varsin hyvin ongelmansa. Tuollainen turha lasu pilaa sekä terpian luottamuksen, että pitkittää asiakkaan -ja etenkin niiden lasten kärsimystä. 

Ja ei, toivottavasti en ole noin tunteella käyvän ja putkinäköisen ihmisen vanhempi. En kasvattanut tuollaisia.

Minun vanhempani ei mennyt terapiaan, vaan teki lapsestaan uskottunsa => mt-ongelmat ovat siirtyneet suvussa eteenpäin tulevaan polveen. Itse haluan olla vanhempana toisenlainen ja olen hakenut ongelmiini apua terapiasta.

En puhunut juuri mitään kuin yleisiä asioita tarkoituksella. Sain sitten siitä lähes epäluuloisen persoonallisuuden diagnoosin niin että se ei ole ykkösdiagnoosi mutta mainitaan kyllä monessa kohden.  

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en puhuisi muualla kuin yksityisellä puolella, lääkäri- tai terapeuttiasemalla josta ei luovuteta tietoja julkiseen rekisteriin ilman potilaan erityistä lupaa. Ihmisillä on liikaa huonoja kokemuksia siitä että julkisten rekisterien tiedot jopa vuosien tai kymmenenkin vuoden takaa pompsahtavat huonolla hetkellä esiin, esim. kun tutkitaan soveltuvuutta ammattiin, adoptiovanhemmaksi tai jopa työpaikkaa hakiessa. Esim. oma veljeni keskeytti armeijan mielenterveyssyistä, ja kas kummaa, tähän liittyvä lausunto pomppasi esiin päälle kolmikymppisenä kun haki työpaikkaa.

Saako oikeasti työnantaja tietää???

Ei pitäisi, mutta työhöntulotarkastuksen tekevä työterveys saa, ja he voivat käyttää tätä tietoa tekemään kielteisen lausunnon työnhakijan sopivuudesta tehtävään. Eikä valitettavasti ole aivan tavatonta ettei se tieto menisi myös työnantajalle, varsinkin jos on työpaikka jossa työterveys on työpaikan omistama eikä ulkoa ostettu palvelu. 

Tässä kertomassani tapauksessa oli niin että haettu paikka oli it-alan firma joka hoisi työterveyden niin että pitää hakea itselleen vakuutus. Vakuutuksenhakuprosessissa tuli ilmi muinainen diagnoosi ja häneltä evättiin riittävän kattava vakuutus, ja se meni työnantajallekin se tieto että vakuutus on myönnetty "poislukien mielenterveydestä johtuvat" poissaolot ja sairauden tutkimus ja hoito. Ja työnantaja sitten totesi että ei viitsi sellaista riskiä ottaa.

Vastaaviin tapauksiin somaattisten vaivojen puolella olen törmännyt, jopa yksi omakohtainen kokemus.

Vakuutusyhtiöitä kiinnostavat vakuutuksenottovaiheessa terveystiedot ainoastaan viiden edellisen vuoden ajalta, eivät vuosikymmenten takaa.

Omakanta.fi tulee täyteen sun juttusia.....

Huomioikaa nyt rakkaat ihmiset, mikä on psykiatrin ja psykologin ero. Psykiatri on koulutukseltaan lääkäri, joka voi esim. kirjoittaa lähetteen psykoterapiaan. Hän saattaa kirjoittaa hyvinkin tarkaan kaiken sanomasi jonnekin omakantaan, jopa tavalla jota et toivoisi. Psykologi puolestaan ei ole lääkäri, vaan voi toimia esim. terapian antajana. Kysyisin kyllä itse psykologiltakin mitä hän on velvollinen ilmoittamaan, ja mistä voi puhua ilman että se päätyy johonkin dokumenttiin.

Jutelkaa vaan MT-ongelmistanne keittiön pöydän ääressä naapurin Lissun kanssa, jos se tuntuu luotettavammalta ja tepsivämmältä.

Itse kyllä luotan ammattilaisiin niissä asioissa - köksäpsykologit tosiasiassa vaan aiheuttavat vahinkoa, mikäli on oikeista MT-ongelmista kyse eikä vaan jostain mieheen kohdistuvien harmituksen purkamisista tms.

Psykiatri väitti minua psykoottiseksi. En ollut. Mutta niin vaan tuli kotiin poliisit ja ambulanssi, koska oli tehnyt pakkohoitolähetteen. Mut kärrättiin osastolle, jonka lääkäri totesi, että ei oo mitään syytä pitää mua psykoottisena tai vaarallisena itselleni tai muille ja sain lähteä kotiin. Tietysti tuli myös lasu, mutta kahden käynnin jälkeen totesivat, että ei syytä aloittaa lastensuojelun asiakkuutta. Olin samaa mieltä. Lähettänyt psykiatri tosin soitti ja pahoitteli ylireagoimistaan, mutta myöhäistä. Vahinko oli jo tapahtunut. Nyt olen sulkeutunut kuin simpukka. Diagnoosina masennus jo vuosia.

Ainakin terveyskeskuksen psykologi kirjoittaa joka käynnistä tiivistelmän tietokoneelle. Siihen ei kirjoiteta kaikkea mitä on puhuttu, eikä siinä välttämättä mainita ollenkaan niitä aiheita joista käynnin aikana on eniten keskusteltu.

Miisa kirjoitti:

Voiko kertoa esim. itsetuhoisista ajatuksista tai agressioista muita kohtaan ilman pelkoa, että lastensuojeluilmoitus tulee?

HELL NOOOOOOOOOOOOOOOO!!!!!!!!!