Lue keskustelun säännöt.
Menee HERMOT yrittäessä auttaa lasta läksyissä!!
18.12.2018 |
Mä yritän kärsivällisesti selittää ja toimia yhteistyössä ja lapsi mutisee, vinkuu ja vastaa kaikkeen tiuskimalla. Mä _ymmärrän_, jos se harmittaa jos ei osaa jotain. Mutta mä olin pyytänyt jo muutaman kerran puhumaan nätisti ja lopulta meni hermot ja käskin lapsen poistua tehtäviensä kanssa tällä erää, kun en pysty auttaan kun mulle huudetaan. Ja sitten lapsi alkaa itkeä ja poistuu niin loukkaantuneena siitä, kun HÄNELLE on nyt sanottu suorat sanat. Miksi sen on pakko ärsyttää mut raivon partaalle tahallaan? Tuntuu, että ihan hirveä työ auttaa tuon koulunkäynnissä vieläkin, vaikka ikää jo 10v. Mitään muutakaan se ei tee, jos ei erikseen muistuta ja vinkuu siitäkin. Ei tuo astioita tiskipöydälle, ei siivoa huonettaan, ei mene suihkuun. Kavereiden kanssa on ainoa, jolloin aktivoituu johonkin järkevään. Kotona jos mä en koskaan kehottaisi lähtemään uimahalliin, tekemään askareita, menemään suihkuun yms. niin lapsi ei tekis mitään muuta kuin tuijottaisi youtube-videoita tai pelaisi. Kun sanoo että peliaika on ohi tai pois puhelimelta, niin lapsi ei kertakaikkiaan keksi mitään itselleen. Ja se todella menisi kouluun likaisena, ja likaisissa vaatteissa ja hampaat pesemättä ja läksyt tekemättä.
Toivon, että lapsi sais jotain tukiopetusta että joku muu auttaisi noissa läksyissä.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kysynyt opettajalta, onko mahdollisuutta tukiopetukseen tai läksykerhoon? On kyllä ihan tavallista, että tuo show jatkuu vielä vuosia. Moni vanhempi uupuu ja lopettaa, kun lapsi menee yläkouluun. Se näkyy pojilla sitten arvosanojen laskuna. Ja sitten pyritään toiselle asteelle kutosen papereilla.
Suomessa annetaan vieläpä verraten vähän läksyjä. Muissa maissa sitten äidit jäävätkin kotiin tai sitten lapsi laitetaan ylimääräisille, maksullisille kursseille eli huonomminkin voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kysynyt opettajalta, onko mahdollisuutta tukiopetukseen tai läksykerhoon? On kyllä ihan tavallista, että tuo show jatkuu vielä vuosia. Moni vanhempi uupuu ja lopettaa, kun lapsi menee yläkouluun. Se näkyy pojilla sitten arvosanojen laskuna. Ja sitten pyritään toiselle asteelle kutosen papereilla.
Suomessa annetaan vieläpä verraten vähän läksyjä. Muissa maissa sitten äidit jäävätkin kotiin tai sitten lapsi laitetaan ylimääräisille, maksullisille kursseille eli huonomminkin voisi olla.
Meinaan kysyä, kun pääsen alkuvuodesta vanhempainvarttiin. Ap
Ettekös te mammat ole jo koulunne käyneet? Tekivätkö teidän vanhempanne teidän läksyjä? Luultavasti eivät. Miksi siis te teette lastenne läksyjä. Antakaa lasten tehdä itse. Jos eivät tee, niin omapa on häpeänsä. Jos taas ei osaa, niin parempi, että opettaja saa tietää, että lapsi ei osaa, joten voi neuvoa koulussa. Kenenhän kunniasta nyt on oikein kysymys? Ettei vaan mamman? Meidän Jonne-Tuulikkihan on niin lahjakas. Joopa joo!
Minä menin aikuisena isäni firmaan töihin tuuraamaan asioissa, joita en ollut ennen tehnyt eikä ollut kokemusta. Isä sitten mulle opetti niitä asioita, mutta hän ei vaan ole luonteeltaan yhtään sellaista opettajatyyppiä, joten tunnelma meni vaikeaksi hyvin pian. Kumpaakin alkoi kiristää, koska en oppinut asioita itsestään eikä isäni osannut minua neuvoa lempeästi ja asiallisella äänensävyllä (koska häntä ärsytti kun en oppinut kaikkea yhdellä sanomisella).
Tuli vaan tämä mieleen, että ehkä ap:n sanavalinnat tai äänensävyt ovat lapsen mielestä syyttäviä, hyökkääviä tai tilanne voi olla vähän "pelottava" lapselle, koska hän haluaisi ilman muuta miellyttää vanhempiaan mutta tulee ristiriita kun ei osaa ja äidinkin pinna kiristyy siinä sivussa. Ja soppa onkin sitten valmis. Eli ehkä ap et vaan ole opettajatyyppiä. Mitä jos lapsen toinen vanhempi auttaisi läksyissä vaikka jonkun aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettaminen ei ole helppoa. Silti heitä ei arvosteta.
Miksi et kannata lapsen itseohjautuvuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokassa tuollaisia on 25 ja puolet intergroituja erityisoppilaita. Siellä ei saa mennä hermo.
Ilmiöoppiminen. Anna ongelma ja lapsen pitää itse keksiä ratkaisu. Uuden OPSin mukaan lapset osaavat.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kokeilisit olla auttamatta? Sehän on lapsen työtä. Me ei autettu, vaikka olisimme kyllä osanneet, koska yliopistokoulutus on kummallakin. Lapsi ärsyyntyi nimenomaan siitä, jos joku tuli 'niskan taakse' hengittämään. Vasta lukiossa pohti isänsä kanssa joskus fysiikan tehtäviä. E:tä huonompaa ei kirjoittanut.
Näin opettajana sanoisin että ainakaan meidän koulussa ei olisi resursseja järjestää läksykerhoja tavallisille oppilaille siksi, että vanhemmat eivät jaksa auttaa läksyissä. Tukiopetustakin saamme pitää vain tietyn määrän ja sellaista oikeasti tarvitsevalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä menin aikuisena isäni firmaan töihin tuuraamaan asioissa, joita en ollut ennen tehnyt eikä ollut kokemusta. Isä sitten mulle opetti niitä asioita, mutta hän ei vaan ole luonteeltaan yhtään sellaista opettajatyyppiä, joten tunnelma meni vaikeaksi hyvin pian. Kumpaakin alkoi kiristää, koska en oppinut asioita itsestään eikä isäni osannut minua neuvoa lempeästi ja asiallisella äänensävyllä (koska häntä ärsytti kun en oppinut kaikkea yhdellä sanomisella).
Tuli vaan tämä mieleen, että ehkä ap:n sanavalinnat tai äänensävyt ovat lapsen mielestä syyttäviä, hyökkääviä tai tilanne voi olla vähän "pelottava" lapselle, koska hän haluaisi ilman muuta miellyttää vanhempiaan mutta tulee ristiriita kun ei osaa ja äidinkin pinna kiristyy siinä sivussa. Ja soppa onkin sitten valmis. Eli ehkä ap et vaan ole opettajatyyppiä. Mitä jos lapsen toinen vanhempi auttaisi läksyissä vaikka jonkun aikaa.
Minä olen opettaja ja uskoakseni ihan vieläpä hyvä ja pidetty työssäni. Mutta kukaan ei ole profeetta omalla maallaan: oman lapsen opettaminen on ihan toista. Siinä on helposti hermo pinnassa molemmilla osapuolilla, koska äidin ja lapsen suhde on ihan eri asia kuin oppilaan ja opettajan. Koulussa kummallakin on suojana tietty ammattillisuus. Kotona taas pelataan tunnetasolla. Eli vaikka äiti olisi millainen opettajatyyppi vain, parasta olisi silti, että joku muu opettaa.
Samoja fiiliksiä täällä. Mulla ei ole kärpäsenkään kärsivällisyyttä. Ja toisaalta kun muistelee, miten itsenäisesti minä kouluni noin kolmannelta aina hoidin ja hyvin myös. Huoh.