Miksi ihmiset eroavat?

Ihmiset muuttuvat vuosien saatossa. Joskus eri-, joskus samaan suuntaan. Meillä ei vain ollut entisen avovaimoni kanssa enää tarpeeksi yhteistä. Eikä tämä mikään luonnonlaki ole, koska nykyisen vaimon kanssa on edelleen parinkymmenen vuoden jälkeen yhtä onnellista kuin exän kanssa parin vuoden jälkeen.

No mä ainakin erosin siksi, että mun mies haukkui mua lasten kuullen ja kohteli muutenkin eriarvoisesti. Ja yritettiin kyllä terapiassa setviä asioita ennen eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei enää rakasta puolisoaan eikä halua viettää sen kanssa aikaa ja jakaa elämää, se on ihan tarpeeksi hyvä syy erota. Miksi pitäisi olla jonkun kanssa?

Siksi, kun on häneen aikoinaan sitoutunut = avioliitto.

Avioliitto on vain sopimus, jonka voi jommankumman niin halutessa purkaa. Miksi ihmisen pitäisi sitoutua loppuelämäkseen? Ihmiset muuttuu ja tunteet muuttuu. Tekeekö se sinusta jotenkin pyhän, jos olet koko elämäsi yhden ihmisen kanssa? Minusta ei.

Monelle on ihanne että ollaan vain sen yhden ihmisen kanssa, jolloin kyseenalaistaa näitä eroja.

Ihan mielenkiintoista nähdä muiden näkökulmia, en ymmärrä miksi täällä jotkut menee jotenkin puolustuskannalle ikäänkuin olisi loukattu tolla kysymyksellä.

-eri

Vaihtamalla parani kirjoitti:

Ihmiset muuttuvat vuosien saatossa. Joskus eri-, joskus samaan suuntaan. Meillä ei vain ollut entisen avovaimoni kanssa enää tarpeeksi yhteistä. Eikä tämä mikään luonnonlaki ole, koska nykyisen vaimon kanssa on edelleen parinkymmenen vuoden jälkeen yhtä onnellista kuin exän kanssa parin vuoden jälkeen.

Mistä luulet että tämä johtuu?

Juuri luin viereisestä ketjusta ”mikä on parisuhteen tärkein koossapitävänvoima”, niin joku oli vastannut, että toinen tyydyttää minun tarpeeni.

Eli kun näin ei tapahdu, niin erotaan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän väkivallan että sen vuoksi erotaan mutta muuten en. Kaikissa suhteissa tulee se arki vastaan, miksi sitä ei siedetä vaan lähdetään jonkun uuden rakkauden perään? Voisiko joku selventää mulle tätä?

Miksi ihmiset  kyselevät tyhmiä?

Miksi  vain väkivalta ois hyvä syy  eroon? Muitakin ihan valideja syitä on olemassa.

Miksi  sä et tajua että jos  vain toinen tekee asioita suhteen eteen ja toinen on vapaamatkustaja, se toinen kyllästyy kyllä jossain vaiheessa.

Nyt sulle on selvennetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän väkivallan että sen vuoksi erotaan mutta muuten en. Kaikissa suhteissa tulee se arki vastaan, miksi sitä ei siedetä vaan lähdetään jonkun uuden rakkauden perään? Voisiko joku selventää mulle tätä?

Miksi ihmiset  kyselevät tyhmiä?

Miksi  vain väkivalta ois hyvä syy  eroon? Muitakin ihan valideja syitä on olemassa.

Miksi  sä et tajua että jos  vain toinen tekee asioita suhteen eteen ja toinen on vapaamatkustaja, se toinen kyllästyy kyllä jossain vaiheessa.

Nyt sulle on selvennetty.

Miten voit vetää herneet nenään tosta kysymyksestä? Eikai aloittaja voi tietää kaikkia mahdollisia syitä eroon ja niitä tarvitse eritellä aloituksessa? Tottakai toi sun syysi on ymmärrettävä ja silloin pitääkin erota jos toinen ei tee mitään suhteen eteen, mutta tuskin aloittaja tarkoitti että tälläisissä tilanteissa ei saisi erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei enää rakasta puolisoaan eikä halua viettää sen kanssa aikaa ja jakaa elämää, se on ihan tarpeeksi hyvä syy erota. Miksi pitäisi olla jonkun kanssa?

Siksi, kun on häneen aikoinaan sitoutunut = avioliitto.

Avioliitto on vain sopimus, jonka voi jommankumman niin halutessa purkaa. Miksi ihmisen pitäisi sitoutua loppuelämäkseen? Ihmiset muuttuu ja tunteet muuttuu. Tekeekö se sinusta jotenkin pyhän, jos olet koko elämäsi yhden ihmisen kanssa? Minusta ei.

Se, jos avioliitto pitää purkaa tarkoittaa, että olet epäluotettava ihminen, ja mä en ole sellainen. En lupaa asioita, joita en voi pitää.

Minkähän ihmeen lupauksen olet mennyt tekemään? Olen sanonut miehelleni hyvin selvästi, että jos homma ei toimi niin eroan. Vihkivalaa nyt on paha mennä muuttelemaan, mutta en ole luvannut olla kenenkään kanssa hampaat irvessä hamaan tulevaisuuteen. Mielestäni sellaista on typerä mennä lupailemaan, sinetöimään oma kohtalo jopa 50 vuotta eteenpäin. Nyt joku viisastelee, että miksi sitten mennä naimisiin. No, se on kätevä sopimus , joka on joissain tilanteissa hyvä tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei enää rakasta puolisoaan eikä halua viettää sen kanssa aikaa ja jakaa elämää, se on ihan tarpeeksi hyvä syy erota. Miksi pitäisi olla jonkun kanssa?

Siksi, kun on häneen aikoinaan sitoutunut = avioliitto.

Avioliitto on vain sopimus, jonka voi jommankumman niin halutessa purkaa. Miksi ihmisen pitäisi sitoutua loppuelämäkseen? Ihmiset muuttuu ja tunteet muuttuu. Tekeekö se sinusta jotenkin pyhän, jos olet koko elämäsi yhden ihmisen kanssa? Minusta ei.

Se, jos avioliitto pitää purkaa tarkoittaa, että olet epäluotettava ihminen, ja mä en ole sellainen. En lupaa asioita, joita en voi pitää.

Minkähän ihmeen lupauksen olet mennyt tekemään? Olen sanonut miehelleni hyvin selvästi, että jos homma ei toimi niin eroan. Vihkivalaa nyt on paha mennä muuttelemaan, mutta en ole luvannut olla kenenkään kanssa hampaat irvessä hamaan tulevaisuuteen. Mielestäni sellaista on typerä mennä lupailemaan, sinetöimään oma kohtalo jopa 50 vuotta eteenpäin. Nyt joku viisastelee, että miksi sitten mennä naimisiin. No, se on kätevä sopimus , joka on joissain tilanteissa hyvä tehdä. 

Joo, avioliitossa vihkivala on lupaus. Jos se olisi tarkoitettu juridisesti ikuiseksi, purkamattomaksi, velvoittavaksi sopimukseksi, ei meillä olisi avioeron käsitettä ja mahdollisuutta tähän käänteiseen juridiseen toimenpiteeseen. 

Asioita tapahtuu ja ihmiset muuttuvat tai paljastuu uusia juttuja. Epäluotettaviakin ihmiset voivat olla. Se ei kuitenkaan tee ihmisestä epäluotettavaa, jos olosuhteet tai toinen ihminen muuttuu niin, että se on omiaan jo aiheuttamaan alkuperäisen sopimuksen purkamisen.

Kaupankäynnissäkin tehty sopimus voidaan purkaa, jos tuote ei olekaan se, mistä sovittiin, tai muita ehtoja rikotaan. Jos menee naimisiin hurmaavan ja herkän rakastettavan ihmisen kanssa mutta löytääkin itsensä jonain päivänä väkivaltaisen alkoholistin tyranniasta, niin kumpi siinä silloin on epäluotettava? Kumpi lupasi sellaista, mitä ei voinutkaan pitää? Tai jos puoliso pettää? Tai jos se rakkaus, jonka varaan valat vannottiin, loppuu puolin taikka toisin? Jos tilalle hiipii psyykkisiä ongelmia? Mihin vedetään se raja? Pitääkö odottaa, että toinen saa tuomion murhan yrityksestä, ennenkuin voi syödä omat sanansa ja paeta etsimään onneaan? Entä jos yritys onnistuu? Siinä viimeisellä hengenvedollako sitten omassa verilammikossa helpottuneesti huokaistaan, että "kestinpäs loppuun asti, kunniani säilyttäen ja sanojeni takana seisten, hah haa äksdee".