Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
7-vuotiaan huono käytös, keinoton olo
Nukkumaan itku kurkussa
17.12.2018 |
Olisiko hyviä vinkkejä äidille, joka ei jaksa enää edes itkeä lapsen käytöksen takia. Alan olla aivan tyhjä ja puhki enkä tiedä mikä auttaa.
Lyhyesti:
7-vuotias poikani on syksystä alkaen alkanut saada kauheita raivareita. Hän saattaa suuttua esim. siitä, ettei hän saa lupaa lähteä iltapäiväkerhosta kesken kaiken muualle kavereiden kanssa.
Raivarit ovat hirveitä. Hän saattaa maata maassa ja vain karjua vaikka tunnin putkeen. Tai hän alkaa heitellä veljiään tavaroilla ja pitää hirveää ölinää samalla. Jos hän ei saa raivaria, mutta suuttuu jostain vaikka illan aikana, hän alkaa ärsyttää, esim tänä iltana:
- lukiessani iltasatua lapsille tämä lapsi potki sänkyään niin ettei kukaan kuullut mitä luin. Pyyntö lopettaa potkiminen ei tehonnut
- seuraavaksi lapsi heitteli kaikki vuodevaatteensa maahan eikä suostunut ottamaan niitä takaisin
- kun yritin sanoa lapselle että rakastan häntä mutta käytös tekee kaikille tosi pahan mielin, hän työnsi sormet korviin ja mölisi
- kun otin sormet pois korvista ja sanoin että äidin puhetta kuunnellaan, hän alkoi huutaa että en saa koskea häneen ja että satutan häntä (en todellakaan satuttanut, pidin hellästi kädestä)
- seuraavaksi lapsi alkoi uhmakkaasti inttää että olen satuttanut häntä ainakin 50 kertaa ja haluaa minun joutuvan vankilaan, ja ettei häntä kiinnosta kun hän ei ole muka minun lapseni (en ole ikinä häntä satuttanut vaikka raivareiden vuoksi olen kiinni pitänyt tai joutunut kantamaan vastaan tappelevaa 30-kiloista takaisin omaan sänkyynsä)
- aivan kuin hän ymmärtäisi että hänellä on valtaa aikuiseen nähden kun hän alkaa huutaa niin että naapuritkin kuulee, että ”päästä irti” tai ”älä satuta mua”, vaikka juurikin näissä kiinnipitämisissä hän itse potkii ja puree ja riehuu niin, että hiki virtaa.
- lopuksi tässä illalla toivuttuaan minut vankilaan, oma lapseni haukkui minut vammaiseksi. Siinä vaiheessa lähdin pois makuuhuoneesta koska en enää kestänyt. Lapsikin jäi makuuhuoneeseen eikä jatkanut sängyn potkimista, ilmeisesti tajusi itsekin että käytöksensä oli mennyt yli. Pian lapsi oli nukahtanutkin.
Että mitä teen? Yritän aina kertoa että rakastan vaikka käyttäytyisi miten rumasti, ettei äidin rakkaus horju vaikka koettelisi. Meillä on ollut ihan selkeät rajat ja olemme paljon puuhanneet yhdessä perheellä, eikä tällaista käytöstä olisi ikinä suvaittu. Ei suvaita nytkään, mutta minkä teet? Tämä käytös on alkanut kouluun menon jälkeen ja kaveripiirissä on erittäin huonosti käyttäytyviä lapsia, asumme ns. ongelma-alueella. Tässä ne keinoni loppuvat! Mitä tehdä kun lapsi ei tottele puhetta eikä uhkaukset viikonlopun peliajan perumisesta tai ulkoilukiellosta tehoa, vastaus on aina ”hyvä, aivan sama!” Enkä kykene kysymään apua neuvolastaan tai muualta, sillä pelkään että lapseni ottaa nämä ihanat uhkailunsa kehiin ja kertoo jollekin että ”äiti satuttaa”, ja sitten saa selittää lastensuojelulle miten meillä kotona toimitaan ja toivoa että aikuisiakin uskotaan.
Olisin tosi kiitollinen vertaistuesta tai vinkeistä miten toimia tällaisessa tilanteessa. Riitojen jälkeen esim seuraavana aamuna lapsi on pikku enkeli ja pyytää anteeksi, mutta kun yritetään jutella miksi käytös meni niin riitaiseksi, ei lapsi osaa selittää tai sanottaa tunteitaan. Testaamiseksi minä tätä itse kutsuisin mutta millä tavalla tai miten pitkälle voi asettaa rajoja, kun lapsi uhmassaan rikkoo ne kaikki?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinun on pakko uskaltaa ottaa sinne perheneuvolaan yhteyttä. Voimia! Minulla myös lapsi, jolla haastavaa käyttäytymistä. Taustalta löytyi autismikirjon häiriö. Hän ei kyllä myöskään osaa pyytää anteeksi, kun ei ymmärrä myöhemminkään, että hänen käytöksensä vaikuttaa muihin ihmisiin.
Autismikirjon kanssa on muuten sellainen kurja juttu, että kurin tiukentaminen vain pahentaa tilannetta, kun lapsi ei ymmärrä eikä opi syy-seuraussuhteita. Ap:n tapauksessa toki tästä ei luultavasti ole kyse, mutta mainitsin nyt, kun joku ehdotti kovempaa kuria. Oman lapsen kanssa ajettiin tällä metodilla aika lailla seinään ennen kuin selvidi, mistä oli kyse. Siksikin syy olisi hyvä selvittää, jotta oikea apu löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotainhan tuolle pojalle on sattunut, ellei ole jokin aivohäiriö. Onko hyväksikäytön tai kiusauksen uhri? Selvitä nyt ihmeessä, miksi hänellä on noin paha olla!
Ota kouluun yhteys ja keskustele opettajan kanssa, miten lapsesi käyttäytyy tunneilla, onko kavereiden kanssa ongelmia, onko kiusaamista tai oppimisvaikeuksia tms. Sanoit, että asutte ns. ongelma-alueella. Kuinka hyvin tunnet poikasi kaverit ja heidän perheensä? Lapset imevät käytösmalleja vaikka mistä ja jos poikasi kaverit ovat huonosti käyttäytyviä, hän todennäköisesti matkii heitä. Olisiko pojalle tarjolla mitään parempaa seuraa?
Koulun käynti on oikeasti kovaa hommaa, iso ryhmä, meteliä, pitäisi ehtiä ja oppia, siellä väsyy kaikki. Pieni lepohetki tai päikkärit koulun jälkeen voisi auttaa. Minä opettajanakin olen raivoväsynyt koulupäivän jälkeen, ei ihme jos pieni lapsi on. Iltapäiväkerho vielä lisänä, siellä on meteliä ja paineita olla ryhmässä. Huhuh. Onko pakko pitää kerhossa, voisiko olla itsekeen muualla rauhallisemmassa paikassa ainakin joinakin päivinä?
Alkuopettajana olen kuullut tällaisia tarinoita satoja.
Kiitos kommenteista. Sain niistä ajatuksia jotka tuntuivat auttavan tilanteen purkamiseen. Palasin vielä kertomaan kokemukseni tänne, lohdutuksena ehkä toisille jolla samanlaisia huolia.
Koulussa todella on väkivaltaista. Lapseni kimppuun käydään n. kerran viikossa. Kouluun olemme olleet yhteydessä usein ja vaatineet lisää valvontaa käytäville ja välitunneille. Vastaus on aina sama; valvontaa lisätään ja väkivaltaisten lasten osalta on ”prosessi menossa”.
Oma lapseni on alkanut suhtautua kimppuun käyvään porukkaan suunnitelmalla, että lyö niin lujaa takaisin että eivät uskalla uudestaan käydä kimppuun. Tämäkin asenne on minua surettanut koska ei tällaisia tarvitsisi pienen lapsen todellakaan pohtia.
No. Eräänä iltana tällaisen raivarin ollessa menossa otin lapsen syliin ja kerroin uskovani, että hän raivoaa koska haluaa tietää onko kotona turvallista, koska koulussa on niin paljon stressiä ja väkivaltaa. Kerroin että koulussa valitettavasti on mitä
on, että yritämme muuttaa muualle, mutta että kotona on aina turvallista ja vaikka hän miten raivoaisi, koti on aina turvallinen.
Tämä pikku poikani alkoi kuunnella ja rauhoittui, arvelen että hän jotenkin koki tulleensa nähdyksi ja ymmärretyksi - eikä hän ole enää kertaakaan raivonnut sen jälkeen vastaavilla tavoilla. Kiukutellut joskus on siitä pitääkö harrastukseen kävellä tai onko pakko tehdä läksyt juuri nyt, mutta vastaavia täysin järjettömiä raivareita ei ole ollut kertaakaan tuon keskustelun jälkeen ja aikaa siitä on mennyt n. 2kk. Voihan niitä tulla myöhemmin taas mutta tuota keskustelua ennen raivareita oli useampi viikottain!
Kiitos ajatuksista ja tsemppiä kaikille pienten raivoajien vanhemmille.
Alue: Aihe vapaa
Voiko olla että lastasi on alettu lihavuuden vuoksi kiusaamaan?