Tunnetteko ihmisiä, jotka edelleen aikuisina miellyttävät vanhempiaan kaikessa?

Olen vuosien ajan seurannut ystäväni kamppailua sen kanssa, kun ei osaa sanoa vanhemmille ei tai tehdä heidän tahtonsa vastaisesti. Ystäväni on nuori aikuinen, amk:sta valmistunut ja siirtynyt työelämään, eli ei mikään teini enää. On tosi outoa ja vähän turhauttavaakin seurata, kuinka hän tekee kaikki päätökset elämässään niin, että ne vastaavat vanhempien odotuksia tai toiveita. Jollain tasolla hän tajuaa tämän itsekin ja voi olla että osa "odotuksista" on vain hänen omassa päässä, mutta osa tulee ihan suoraan vanhemmilta.

Ystäväni ei lukion jälkeen tiennyt mitä lähtisi opiskelemaan ja olisi halunnut pitää välivuoden ja työskennellä, hänellä oli jo työpaikka valmiina eli ei olisi jäänyt mitenkään tyhjän päälle. Vanhemmat kuitenkin painostivat hakemaan kouluun heti koska olisi noloa pitää välivuosi eikä kukaan muu heidän perheessä tai lähisuvussa ollut tehnyt niin, joten ystäväni lähti ammattikorkeaan opiskelemaan hoitoalaa. Hän valmistui ja on vihannut työtään ja koko alaa siitä asti kun aloitti opiskelut. Uutta koulutusta ei voi kuitenkaan hankkia, koska vanhempien mielestä on noloa palata takaisin opiskelijaksi sen jälkeen kun on jo päässyt vakkaritöihin.

Myös kaikki kaverin seurustelusuhteet ovat päättyneet koska vanhemmat eivät ole tykänneet, usea on tosin päättynyt jo ennen kuin suhteesta kehkeytyi mitään vakavaa, koska kaveri arveli että vanhemmat eivät tykkäisi. Kaverini kumppanilla pitää olla vähintään AMK- tason koulutus, tosin sellainen joka työllistää hyväpalkkaisella alalla. Insinöörit ja rahoitusalalla työskentelevät on ykköstoiveena. Kumppanin pitää olla "miehinen" mies ja olla kiinnostunut kaikista perinteisistä miesten jutuista. Ja haluan vielä huomauttaa, että yksikään kaverini mies tai deittailukumppani ei ole ollut mikään elämämkoululainen tai pummi, ihan normaaleja eri aloilla opiskelevia tai työskenteleviä fiksuja nuoria miehiä kaikki.

Tuntuu tosi surulliselta seurata vierestä, kun kaveri heittää kaikki omat unelmat ja toiveet hukkaan vaan siksi että voisi miellyttää vanhempiaan. En oikein saa siitä kaverin ajatuksesta kiinni, että mikä olisi pahinta mitä tapahtuisi jos hän joskus tekisi niin kuin haluaa eikä kuuntelisi vanhempiaan? He ovat kuitenkin tosi läheisiä, enkä jaksa uskoa että mikään välien katkaisu tulisi kysymykseen vaikka kaverini valitsisi esim. vanhempien toiveiden vastaisen kumppanin. En oikein ymmärrä, että luuleeko kaverini saavansa vanhemmiltaan jotain kiitosta tai hyvä lapsi- pisteitä, jos tekee kaiken niinkuin he toivovat.

On turhauttavaa kuunnella kaverin valitusta omasta elämästä, kun iso osa ongelmista olisi ratkaistavissa jos hän alkaisi ajattelemaan mitä ITSE haluaa ja mikä tekee hänet onnelliseksi. Yritän parhaani mukaan neuvoa, kuunnella ja olla empaattinen, mutta välillä tekisi mieli ravistella että herätys, etkö tajua miten heität oman elämäsi hukkaan. :(