Lue keskustelun säännöt.
Kyvyttömyys ottaa vastuu itsestään.
17.12.2018 |
Mistä on mahtanut alunperin syntyä kyvyttömyys ottaa vastuu itsestään ja elämästään? Kaveri on sellainen ajelehtija ja vastuunpakoilija. Itselleen valehtelee jatkuvasti elämäntapahtumistaan, joihin löytää näopärästi syyn itsensä ulkopuolelta. Tietysti nämä valheet ladellaan muillekin. Ja kun kertomus ei pysy linjassaan, niin minulle on hahmottunut kokonaisuus tuosta koko elämän kattavasta vastuunpakoilusta. Miten ihmeessä siitä on tullut tuollainen?
Kommentit (23)
Mutta jos kaverisi on mies johtuu se siitä että on oppinut asian YH-äidiltään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuonne puutteellisen tunne-elämän ympärille minäkin sen paikannan. Heti kun syntyy jokin tunne, niin tulee kiire syyttää jotain ulkopuolista jostain. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos kaverisi on mies johtuu se siitä että on oppinut asian YH-äidiltään
Mitä tarkoitat tällä? Yh-äidin poikahan se kyllä on. Ap
Jos ihminen pitää itseään arvottomana, hän ei myöskään osaa pitää itsestään huolta. Toisaalta aikuisellakin voi olla täysin olematon kosketus omiin tarpeisiin ja toiveisiin. Tämä on jo kova yhdistelmä: menet vähän lastuna laineilla koska et ihan aidosti tiedä yhtään mitä elämältäsi haluaisit, eikä millään ole hirveästi väliä. Tällaisia arvottomuuden tunteita ja kosketuksen puutetta saadaan ihan tehokkaasti aikaan tietynlaisissa lapsuudenkodin olosuhteissa. Käytännössä useimmiten näissä tapauksissa tarvitaan terapiaa koska esim. syvälle nuijittu arvottomuuden tunne on jo osa persoonallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos kaverisi on mies johtuu se siitä että on oppinut asian YH-äidiltään
Mitä tarkoitat tällä? Yh-äidin poikahan se kyllä on. Ap
Poika on kasvatettu kuin nainen (YH-nainen kasvattanut) = ei vastuuta
Poika on kasvatettu kuin mies (YH-mies tai isä kasvattanut) = kantaa vastuun
Koska YH-äiti ei pysty naisena kantamaan vastuuta mistään, ei se sellaista asiaa voi lapselleenkaan opettaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen pitää itseään arvottomana, hän ei myöskään osaa pitää itsestään huolta. Toisaalta aikuisellakin voi olla täysin olematon kosketus omiin tarpeisiin ja toiveisiin. Tämä on jo kova yhdistelmä: menet vähän lastuna laineilla koska et ihan aidosti tiedä yhtään mitä elämältäsi haluaisit, eikä millään ole hirveästi väliä. Tällaisia arvottomuuden tunteita ja kosketuksen puutetta saadaan ihan tehokkaasti aikaan tietynlaisissa lapsuudenkodin olosuhteissa. Käytännössä useimmiten näissä tapauksissa tarvitaan terapiaa koska esim. syvälle nuijittu arvottomuuden tunne on jo osa persoonallisuutta.
Millaisissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen pitää itseään arvottomana, hän ei myöskään osaa pitää itsestään huolta. Toisaalta aikuisellakin voi olla täysin olematon kosketus omiin tarpeisiin ja toiveisiin. Tämä on jo kova yhdistelmä: menet vähän lastuna laineilla koska et ihan aidosti tiedä yhtään mitä elämältäsi haluaisit, eikä millään ole hirveästi väliä. Tällaisia arvottomuuden tunteita ja kosketuksen puutetta saadaan ihan tehokkaasti aikaan tietynlaisissa lapsuudenkodin olosuhteissa. Käytännössä useimmiten näissä tapauksissa tarvitaan terapiaa koska esim. syvälle nuijittu arvottomuuden tunne on jo osa persoonallisuutta.
Millaisissa?
Jos lasta ja hänen tarpeitaan esim. vähätellään runsaasti, ei terve itsetunto pääse kehittymään. Samoin jos tunneilmaisua rajoitetaan (lapsi hyväksytään vain jos hän on iloinen/reipas), lapsi voi vieraantua omista tarpeistaan ja tunteistaankin. Tätä kautta esim. puolensa pitäminen ja oman tahdon tiedostaminen ja julkituominen voivat jäädä kehittymättä.
Ihmisillä on ihan syntyjään erilaisia temperamentteja ja muita ominaisuuksia. Jotkut lapset puskevat paljon toisia vahvemmin eteenpäin, toiset vaativat kukoistaakseen enemmän tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsistisia piirteitä. Niillä vaan on jotain päässä vialla.
5, naulan kantaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen pitää itseään arvottomana, hän ei myöskään osaa pitää itsestään huolta. Toisaalta aikuisellakin voi olla täysin olematon kosketus omiin tarpeisiin ja toiveisiin. Tämä on jo kova yhdistelmä: menet vähän lastuna laineilla koska et ihan aidosti tiedä yhtään mitä elämältäsi haluaisit, eikä millään ole hirveästi väliä. Tällaisia arvottomuuden tunteita ja kosketuksen puutetta saadaan ihan tehokkaasti aikaan tietynlaisissa lapsuudenkodin olosuhteissa. Käytännössä useimmiten näissä tapauksissa tarvitaan terapiaa koska esim. syvälle nuijittu arvottomuuden tunne on jo osa persoonallisuutta.
Millaisissa?
Jos lasta ja hänen tarpeitaan esim. vähätellään runsaasti, ei terve itsetunto pääse kehittymään. Samoin jos tunneilmaisua rajoitetaan (lapsi hyväksytään vain jos hän on iloinen/reipas), lapsi voi vieraantua omista tarpeistaan ja tunteistaankin. Tätä kautta esim. puolensa pitäminen ja oman tahdon tiedostaminen ja julkituominen voivat jäädä kehittymättä.
Ihmisillä on ihan syntyjään erilaisia temperamentteja ja muita ominaisuuksia. Jotkut lapset puskevat paljon toisia vahvemmin eteenpäin, toiset vaativat kukoistaakseen enemmän tukea.
Mie taas en saanut nauraa. Raivohullu isä tuijotti viha silmissään, että älä naura vaikka en varmaan nauranut. Sillä oli heikko itsetunto jota yritti pönkittää käyttämällä valtaa pieneen lapseen. Toisiin aikuisiin nähden se oli mitätön pieni hiiri.
Kaikenlaiset pistävät katseet voi ahdistaa vieläkin, tosin olen opetellut katsomaan voimakkaasti takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos kaverisi on mies johtuu se siitä että on oppinut asian YH-äidiltään
Mitä tarkoitat tällä? Yh-äidin poikahan se kyllä on. Ap
Poika on kasvatettu kuin nainen (YH-nainen kasvattanut) = ei vastuuta
Poika on kasvatettu kuin mies (YH-mies tai isä kasvattanut) = kantaa vastuun
Koska YH-äiti ei pysty naisena kantamaan vastuuta mistään, ei se sellaista asiaa voi lapselleenkaan opettaa
Höpsis. Yh-äiti passaa pilalle ja kantaa kaiken vastuun, yh-isä pukkaa nelivuotiaana ovesta ulos että koita pärjätä, tossa kymppi, osta itelles ruokaa, meikäpoika menee baariin, nähdään parin päivän päästä.
Vierailija kirjoitti:
Naisella ei ole kykyä kantaa vastuuta mistään, koska vastuun kantaminen TUNTUU pahalta.
Naiset on nimenomaan tässä yhteiskunnassa niitä vastuunkantajia. Miehet juoksevat munansa perässä ympäri kyliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis taas aloitus vailla mitään esimerkkiä niin vähän vaikea sanoa. Tuohan voisi merkitä mitä tahansa, vastuunpakoilu voi tarkoittaa vaikka että ei pyydä anteeksi jos on loukannut toista tai sitten että mielestäsi hänen pitäisi ottaa vastuu jostain mihin hän ei ole edes syyllinen kuten että on joutunut koulukiusatuksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisella ei ole kykyä kantaa vastuuta mistään, koska vastuun kantaminen TUNTUU pahalta.
Naiset on nimenomaan tässä yhteiskunnassa niitä vastuunkantajia. Miehet juoksevat munansa perässä ympäri kyliä.
Tätä palstaa lukiessa saa kyllä sen käsityksen, että naiset kaivavat syyn vaikka kilpirauhasesta ettei omia elämäntapoja vaan tarvitse muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi niin, että kaikkia valintoja on arvosteltu, ei ole annettu päättää mistään, ei ole annettu vastuuta kun on ollut lapsi ja teini jne.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen pitää itseään arvottomana, hän ei myöskään osaa pitää itsestään huolta. Toisaalta aikuisellakin voi olla täysin olematon kosketus omiin tarpeisiin ja toiveisiin. Tämä on jo kova yhdistelmä: menet vähän lastuna laineilla koska et ihan aidosti tiedä yhtään mitä elämältäsi haluaisit, eikä millään ole hirveästi väliä. Tällaisia arvottomuuden tunteita ja kosketuksen puutetta saadaan ihan tehokkaasti aikaan tietynlaisissa lapsuudenkodin olosuhteissa. Käytännössä useimmiten näissä tapauksissa tarvitaan terapiaa koska esim. syvälle nuijittu arvottomuuden tunne on jo osa persoonallisuutta.
Terapiaa olen monet kerrat jo suositellut, sillä on tullut selväksi, ettei mikään kaverin olkapää riitä. Ap
Helppo se Ap:n on räksyttää. Mistähän sinulle on kehittynyt tuollainen ihme vinoutunut pinttymä puuttua toisten asioihin. Minusta tuntuu, että sinä valehtelet itsellesi siitä, että olet oikeasti todella paskaihminen luonteeltasi. Luulet olevasi joku kaikkitietävä ihmistenpelastaja.
Paasaat varmaan tuolle kaverillesi tyyliin kuinka sun pitäis toimia näin. Kato olen371han mä oikeessa kun olen tälläinen uniikki kaikkitietävä lumihiutale. Sitä eikä ketään kiinnosta tuollainen ihmeen besserwisseröinti. Sinä se olet joka pakoilee vastuuta. Et uskalla kohdata maailmaa sellaisena kuin se on. Elät jossain kultalusikkaperseessä kuplassa. Elät näköalattomasti ja sen näkee tekstistäsi. Ajatusmaailmasi on yhtä kuiva ja näivettynyt kuin Rub’ al-Khalin hiekka-aavikko.
Ankara ja silti oikeudenmukainen kasvatus, vaikeaa yhdistää, mutta jokainen ottaa vastuun itsestään kun on pakko.
Jos olet kerran jo "paikantanut" syyn, niin mitä täällä vielä kyselet? Nautitko, kun saat vielä julkisesti nolata ihmisiä, jotka ovat kotoaan saaneet matkaevääksi huonon itseluottamuksen ja arvottomuuden tunteen? Voit samalla kehuskella, kuinka itse olet pärjännyt elämässä. Onnea sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen pitää itseään arvottomana, hän ei myöskään osaa pitää itsestään huolta. Toisaalta aikuisellakin voi olla täysin olematon kosketus omiin tarpeisiin ja toiveisiin. Tämä on jo kova yhdistelmä: menet vähän lastuna laineilla koska et ihan aidosti tiedä yhtään mitä elämältäsi haluaisit, eikä millään ole hirveästi väliä. Tällaisia arvottomuuden tunteita ja kosketuksen puutetta saadaan ihan tehokkaasti aikaan tietynlaisissa lapsuudenkodin olosuhteissa. Käytännössä useimmiten näissä tapauksissa tarvitaan terapiaa koska esim. syvälle nuijittu arvottomuuden tunne on jo osa persoonallisuutta.
Hyvin sanottu, juuri näin se on. Ihminen on jäänyt psykologisesti syntymättä.
Naisella ei ole kykyä kantaa vastuuta mistään, koska vastuun kantaminen TUNTUU pahalta.