Nyt kaikki kullanarvoiset vinkit kehiin, miten päästä yli?

Erosin viikko sitten miehestä, jonka kanssa minulla oli vuoden suhde. Aika ei sinänsä ole todellakaan pitkä, mutta kuitenkin sellainen, jossa ehdin rakastua häneen täysin ja luoda unelmia yhteisestä tulevaisuudestakin. Meille tuli kuitenkin kaikenlaisia ongelmia, joista pahin oli kommunikaatio-ongelma. Mies ei osannut asettua missään tilanteessa enää minuun asemaani ja syytti suunnilleen kaikista asioista minua. Hänestä näki myös selvästi, ettei enää välittänyt minusta tai rakastanut tarpeeksi ja myönsi sen itsekin. Ero oli siis ainut oikea vaihtoehto, koska suhde ei vain enää toiminut. Olisin ollut valmis vielä yrittämään ja antamaan edelleen itsestäni kaiken hänelle, mutta koska hän ei ollut valmis tekemään mitään meidän eteen oli hyväksyttävä se fakta, että se oli nyt sitten siinä.
Mutta nämä päivät eron jälkeen ovat olleet aivan hirveitä. Pahinta on ikävä. Ikävä miestä, hänen hymyä, naurua, kosketusta. Yhteiset muistot palaavat mieleen jatkuvasti. Ikävä tuntuu musertavan minut alleen.
Toisaalta koen olevani voimaantunut ja opettelen arvostamaan itseäni naisena, joka ansaitsee parempaa kohtelua ja aitoa rakkautta.
Silti ajatukset pyörivät miehessä ja musertaa, kun en voi enää ajatella ja unelmoida "meistä" ollaan vaan erillisiä ja eronneita olentoja.
Eron kokeneet , miten tästä ikinä selviää, kun sydäntä särkee näin?:(