Lue keskustelun säännöt.
Uskominen johonkin korkeampaan on käsittääkseni aika luonnollista ihmiselle (jatkuu)
14.12.2018 |
Mutta mitä virkaa se on toimittanut evoluutiossa? Juu tokihan se on aikojen saatossa tuonut lohtua monimutkaiseen maailmaan ja tarjonnut selityksiä suuriin kysymyksiin, mutta miksi uskominen on vielä nykypäivänä niin yleistä.
En keksi edes haparoivaa teoriaa miksi ihmisrodulla on niin mielettömän vahva taipumus uskoa (jumalolentoihin yms). Aikojen saatossa naiset ovat suosineet uskovia miehiä ja toisin päin? Uskon puute on jollain tapaa koitunut kohtaloksi?
Auttakaa :D
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Helppoa. Jumala on olemassa.
Haha niinpä niin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhmäajattelu. Naaraat ja nuoret uroot on saatu pysymään omassa apinalaumassa.
Vierailija kirjoitti:
Ryhmäajattelu. Naaraat ja nuoret uroot on saatu pysymään omassa apinalaumassa.
Eli kuulu täytyi ryhmään (ja usko) tai olet ulkopuolinen ja se voi viedä hengen tai hankaloittaa pariutumista?
Aika moni tosin on ollut varmasti myös kaappiateisti.
Hetkinen, tarkoitatko 4 sittenkin siis yleisesti taipumusta ryhmäytymiseen?
Miten se taas selittää niin yleisen ja vahvan uskon johonkin mitä ei voi edes todistaa? Onko usko lopulta kuitenkin valinta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo koska pimeä materia on ratkaistu, uskonto on ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö joku tälle selityksen?
Tiedän minä. Aloituksessa on valheellisia oletuksia.
ʒinkkumieʒ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kuin kysyisi, että miksi sika osaa lentää.
ʒinkkumieʒ
Yhteinen uskonto auttaa heimoa kasvamaan suuremmaksi kuin sellainen jossa kaikki tuntevat toisensa. Yliluonnoliset olennot ovat ikään kuin hemon ylimpiä johtajia.
Joskus milloin lie kivikaudella eräs ihmisryhmä sai perinnöllisen psykoosin. Eli kyvyn uskoa olemattomiin. Olemattomiin uskovat muodostivat tuhansien ja vihdoin miljoonien kansakuntia, jotka tappoivat tai ottivat orjikseen tervejärkisinä säilyneet ihmiset ja valloittivat maan. Olemme kaikki näiden mielisairaiden jälkeläisiä.
Ja sen huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä nykyäänkin löytyy ihmisiä joiden mielestä kuninkaat tai muut hallitsijat ovat saaneet valtansa jumalalta. Uskomatonta, mutta tälläiset selitykset ovat käyneet ja käyvät yhä täydestä.
Ihminen on myös luonnostaan alistuja. Lauman johtajan kuriin ja lauman asenteiden omaksuminen koetaan luonnollisiksi. Tämän vastapainona on ihmisten potentiaalinen mahdollisuus uskoa olevansa "luotu" johtamaan jos sattumalta pääsee auktoriteettiasemaan.
Eli periaatteessa halu seurata johtajaa on meissä niin vahvasti että sen ”johtajan” ei tarvitse edes olla olemassa muuta kuin käsitteenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kivikaudella olisi nussittu, meitäkään ei olisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaat parittelee! kirjoitti:
Jos kivikaudella olisi nussittu, meitäkään ei olisi!
Niin kerrotko vielä miten tähän liittyy taipumus uskoa? Miksi uskoon taipuvaiset ovat ”nussineet” niin menestyksekkäästi, että heitä on vielä nykyäänkin niin paljon?
Vai olemmeko me lajina keskeneräisempiä kuin luulisi?
Ihmisellä, toisin kuin muilla lajeilla, on kyky suunnitella tulevaisuutta. Siksi se kuolemakin mietityttää ja ei vain haukata edesmennyttä lajitoveria ja unohdeta koko asiaa.
Ihminen myös keksii tarinan ja selityksen kaikelle; aina kun jotain tapahtuu, niin se selitetään jotenkin - mitä hyötyä tästä oli, miksi näin meni, tapahtuuko tämä toisen kerran. Selittömättömille asioille keksitään selitys mielikuvituksen avulla. Tavallaan se mielikuvitus = äly, vaikka mielikuvituksen käyttö ilman faktaa saattaa johtaa huvittavaankin ja epä-älykkääseen tulokseen. Mutta muut eläimet eivät tarvinne tapahtumille narraatiota.
Sitten kun joku auktoriteettiasemassa oleva ihminen keksi hyvän selityksen tietylle tapahtumille, niin ryhmän oli helppo se sisäistää totuutena. Ja kun keksittyä totuutta on toistettu tarpeeksi, siitä tulee perinne, yhä uskottavampi ja epämielekkäämpi murtaa.
Yleensakin se etta ihminen on alykkain elava mita tiedetaan tekee minusta viela monin verroin alykkaamman ja kaiken todellisuuden aikaansaajan mahdolliseksi.
Ja jos ihminen pystyisi aikaansaamaan elamaa vaikkapa koeputkeen, eiko se vain lahinna osoittaisi etta se on mahdollista muillekin, jopa paljon monimutkaisemmalla ja suunitelmallisella tavalla?
Ja silti olen pakana, enka kristitty. Mutta suurempaa alya ja jumaluutta en kykene kieltamaan.
Jos kaiken takana? Jos olisi? Jos nakisi. Jos voisi saada selville. Ja silti sana jos kertoo jostakin jota ei saa selville. Siis jostakin josta ei voi sanoa muuta kuin etta sana jos osoittaa silloin suuruutta, siis sita voi sanoa jumaluudeksi.
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen uskonto auttaa heimoa kasvamaan suuremmaksi kuin sellainen jossa kaikki tuntevat toisensa. Yliluonnoliset olennot ovat ikään kuin hemon ylimpiä johtajia.
Joskus milloin lie kivikaudella eräs ihmisryhmä sai perinnöllisen psykoosin. Eli kyvyn uskoa olemattomiin. Olemattomiin uskovat muodostivat tuhansien ja vihdoin miljoonien kansakuntia, jotka tappoivat tai ottivat orjikseen tervejärkisinä säilyneet ihmiset ja valloittivat maan. Olemme kaikki näiden mielisairaiden jälkeläisiä.
Ja sen huomaa.
Mielisairaus on uskontosi, se on se suurin voima, johon luotat. Lopulta sekin on vain ajatusten ja kuvitelmien aikaansaama ilmio. Kuten jokainen muukin uskomus tai uskonto. Yksin on vaikea olla uskovainen, enka usko edes yksilon hulluteen. Mielisairaus on kollektiivisen vuorovaikutuksen tulos.
Ja silti olen sita mielta etta on olemassa jumalainen totuus. Mutta siihen ei kuulu mielisairauden olemassaoloa, silla se aiheuttaaa itkua ja surua.
Helppoa. Jumala on olemassa.