Lue keskustelun säännöt.
Luulin näyttäväni hyvältä. Otin kuvan ja kuvasta katsoo lihava, keski-ikäinen nainen jolla on liikaa meikkiä
14.12.2018 |
Piti mennä kaveriporukalla syömään, laitoin viestiä että olen kipeä enkä pääse. Pesin meikit ja ryömin tänne sänkyyn. On nälkä mutten todellakaan aio syödä, en sen kuvan nähtyäni !
Kolmoisleuka. Muodoton pyöreä naama. Valtavat läskitissit jotka tunkevat ulos paidasta. Irvokkaalta näyttävä kirkkaanpunainen huulipuna ja vielä irvokkaampi nutturakampaus, joka peilissä näytti hauskalta ja nuorekkaalta. Syvät juonteet nenänpielissä ja otsassa. Miten ja missä ja välissä minusta on tullut näin läski, ja ryppyinen?!
Kommentit (437)
Vierailija kirjoitti:
Jokaisesta ihmisestä saa huonon valokuvan. Sen takia malleista otetaan kymmeniä kuvia kuvauksissa, että edes yksi olisi hyvä. Muistelkaapa vaikka passikuvia, jotka usein ottaa ammattikuvaaja ja mikä on tulos?
Räikeä valo ja väärästä kulmasta väärin otettu kuva saa kenet tahansa näyttämään hirviöltä. Ja kuka haluaa olla viisikymppisenä saman näköinen kuin 15- vuotiaana?
Siis väitätkö että valokuvaamossa otettu passikuva on parasta mitä ihmisestä saa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 55-v. Katoin kotona peilistä että vielä ihan soivan näköinen: hyvä tyyli, juuri kampaajan värjäämä trendikäs kampaus, sopivasti koruja, hyvä ryhti kun olen (mielestäni) harrastanut sauvakävelyä ahkerasti.
Puolen tunnin kuluttua sovituskopissa: koko 44 ja Xl vaatteet kopissa mukana, VALTAVA vatsa, perse ja reidet, tukka on nyrhityn näköinen takaa, leuka roikkuu.
En lähde mihinkään ulos enää, siis muuta kuin töihin ja ruokakauppaan. Vapaa-ajat mökillä, se on saaressa ja siellä pysyn.
Olihan se hauskaa aikaa se 80-luku. Kiitos ja näkemiin.
Tämä oli paras! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen rupsahtaminen alkaa kun kolmenkympin rajapyykki on ylittynyt. Miehen ja naisen hormonitoiminta on erilaista ja sen seurauksena kuusikymppinen mies näyttää nelikymppiseltä ja nelikymppinen nainen kuusikymppiseltä.
Hormonitoiminta ei selitä ikääntymisen merkkejä. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja koettu stressi selittävät. Sitäpaitsi tässä on epäloogisuus. Miehille näyttää olevan todella vaikea erottaa itsestään vanhenemisen merkkejä. Kuihtuneet peppulihakset ovat yksi sellainen. Miltei kaikilla yli nelikymppisillä miehillä on tyhjänä pussittava housuntakamus.
Kuulehan nyt. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja stressi EIVÄT selitä ikääntymisen merkkejä. Ikävuodet selittävät.
Hirveää henkistä väkivaltaa ajatella, että ihan normaali ikääntyminen johtuisi jotenkin vääristä elämäntavoista tai huonoista geeneistä. Ne huonot geenit nimenomaan _estävät_ ikääntymisen, me hyvillä geeneillä varustetut porskutamme korkeaan ikään asti, mutta emme toki muutumattomina ;)
Suomessa suurin ongelma on se, että ihmiset uskovat, että lihavuus kuuluu automaattisesti keski-ikään. Itse olen hoikka viisikymppinen ja kuinka usein ollenkaan kuullut, etten ole normaali ikäiseni nainen. Ylipaino ei ole normaalia missään iässä.
Niin totta. Ei ole mitää hyvää syytä, miksi nainen 70v painaisi enemmän kuin 20v. Ylipainosta on tullut jonkinlainen normi eikä se paino noyuse iän myötä vaan, että ne vuodet on menneet ylensyönnissä.
Olen myös hoikka ja 56v.
Voi miten tuttua. Itsekin valehtelin itselleni olevani vielä 30-vuotiaana nuorekas hopeakettu sikspäkkeineen, mutta 35-vuotiaana tajusin olevani vain pullukka, kaljuuntuva setä, joka ehkä joskus nuoruudessaan oli jotain naisten päätä kääntävää. Nyt yli nelikymppisenä on kyllä hyväksynyt asian, mutta jotenkin kapina alkanut nousemaan.
Asiassa on hyviä puolia. Ulkonäön tärkeydestä on hyvä luopua omassa elämässä. Ja tämä voi rohkaista elämänmuutokseen. Ja on rohkaissutkin.
Uuden tyttöystävän myötä olen laihtunut jo 4 kiloa ja aion laihtua vielä 10. Kyllä siinä on motivaatiota kun rakas tykkää (vaikkei vaadi). Häntä olen painostanut kannustamaan minua sillä kyllä se olisi mukava taas juoksennella ulkona vapautuneesti ilman vyötärömakkaroiden hölskymistä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä saakelin itseinhossa rypemisen ketju tämä on? Liikkumaan ja terveellistä ruokaa jos läskit ahdistaa, mutta on aivan turha angstata siitä, ettei näytä yhtä hyvältä kuin ajattelee. Ja sitten vielä muut täällä kannustaa "realismiin"!
Epätäydellinen itsevarma ihminen on aina viehättävämpi kuin täydellinen, mutta muiden ajatuksia pelkäävä mallityyppi.
Itse katson peiliin. Pikkuruiset ja silti vähän veltotvrinnat on, mutta mieluummin katson litteää vatsaani (lapset on tehty). Ryppyjä alkaa tulla, mutta hymy on nätti edelleen, keskityn siihen. Kyllä vikoja jokainen itsestään löytää jos alkaa etsimään, mutta miksi alkaisi?
Tämä ketju ei siis selvästikään ole sinulle. Osalla meistä ei nyt vaan auta joku itsevarmuus ja hyviin puoliin keskittyminen. Eipä ole siunattu esim. puolisolla jonka kanssa voisi tehdä lapsia ja miettiä sen jälkeen litteää mahaa. Pari vuosikymmentä jaksoin olla positiivinen ja optimistinen, olin ihan viehättäväkin ja silti sain osakseni vain torjuntaa (ja ihan suoranaista paskaa).
Niin sori siitä, etten enää jaksa. Tämä ei itsevarmuudella enää muutu ihmetarinaksi, jossa "luulin olevani yksin mutta sitten tapasinkin K-Marketissa elämäni miehen ja 10kk myöhemmin meillä oli kaksi lasta ja koira ja talo". Tuli jo elämän puolelta selväksi, että parempi pysyä vaan peiton alla. Se ON realistista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ironista on myös se, kun ei näe omaa kauneuttaan. Mulla on ollut nuorempana syömishäiriö ja pitkälle aikuisikään olen tuntenut etten koskaan ihan riitä. Nyt mammavuoden jälkeen, kun painoa on tullut lisää ja silmäpussit painaa olen katsellut joitakin muutaman vuoden takaisia kuvia itsestäni ja wau, että olen näyttänyt hyvältä! Siis mitä, mullahan on ollut ihan sixpack! Ja ihanasti laitettu tukka ja iloinen hymy! Muistan kuinka ajattelin silloin itsestäni etten kehtaa mennä rannalla, kun vatsa ei ole juuri "oikeanlainen". Nyt näen, että kaikki on ollut omassa päässäni.
Hassua on myös se, että nyt raskauden jälkeen olen löysempi kuin koskaan, hankalan raskauden takia kun liikuntamääräni tippui 4 krt/viikko lähes 9 kk täyslepoon. Näytän myös aika räjähtäneeltä ja väsyneeltä suurimman osan ajasta. Ekaa kertaa elämässä ei paljoa haittaa, toki välillä tulee "olen ruma" - fiiliksiä, mutta jotenkin pystyn näkemään itsessäni kauneutta herkemmin ja olemaan itselle armollisempi. Ehkä olen myös kyllästynyt vuosia kestäneeseen itseni piiskaamiseen ja tyytymättömyyteen. Elämässä on noin paljon muuta kuin rypytön iho tai pyykkilautavatsa.
Niin, sinulla ON paljon muuta, mutta miehen sait ilmeisesti ollessasi se six pack vatsainen? . Jos ei ole sitä miestä ja lasta vielä niin täytyy koittaa edelleen rimpuilla siinä ulkonäkökilpailussa.
Pariutuminen ei ole mikään ulkonäkökilpailu, vaikka toki ensivaikutelma tehdään ulkonäön perusteella. Mutta elämänasenne ja luonne ovat kuitenkin ne lopulliset valttikortit muualla kuin tinderissä.
Missä on kaikki nämä miehet, keille kumppanin ulkonäöllä ja iällä ei ole väliä? (tarkoittaen, että sama ikäinen nainen kelpaa, ei vain nuorempi)
Onhan noita suomi täynnä. Ne eivät vaan puhu naisille, koska pelkäävät metoota. Yksin on helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saakelin itseinhossa rypemisen ketju tämä on? Liikkumaan ja terveellistä ruokaa jos läskit ahdistaa, mutta on aivan turha angstata siitä, ettei näytä yhtä hyvältä kuin ajattelee. Ja sitten vielä muut täällä kannustaa "realismiin"!
Epätäydellinen itsevarma ihminen on aina viehättävämpi kuin täydellinen, mutta muiden ajatuksia pelkäävä mallityyppi.
Itse katson peiliin. Pikkuruiset ja silti vähän veltotvrinnat on, mutta mieluummin katson litteää vatsaani (lapset on tehty). Ryppyjä alkaa tulla, mutta hymy on nätti edelleen, keskityn siihen. Kyllä vikoja jokainen itsestään löytää jos alkaa etsimään, mutta miksi alkaisi?
No vaikka siksi jos nyt ei ole sitä miestä, jonka avulla olisi tehnyt lapsia. Kyllä se ulkonäkö ainakin silloin ahdistaa, varmaan muulloinkin.
Mun kaunis äiti teki lapsia ruman suippopäämiehen kanssa, jonka naama on lähinnä leukaa. Arvaa miten mulle kävi geenilotossa? Arvaa kuka on vanhan äidin katkeruuden kohde?
Sisarukset on kauniita ja niillä on elämä edennyt normaalisti. Itse liikun vain pimeän aikaan.
Ihmeekseni minulla rumalapsella on laadukkaita kaverisuhteita, myös miesystävä, koska ei kasvukriisien jälkeen ole tarvetta miellyttää ketään. Rumien geenien lisääntymättä jättäminen voi olla myös hallittu valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40+ kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ap.
Ystävien seura on tärkeää, ei sitä pitäisi jättää väliin oman ulkonäön takia.
Eikä sun tarvitse syömistä lopettaa, mutta nyt olisi varmaan sopiva paikka katsoa millaisia ruokia syöt ja tehdä muutoksia. Nopeasti saat tilannetta parannettua eikä tarvi kärsiä ulkonäköahdistuksesta ja jäädä siksi kotiin.Valitettavasti tuo ”nopeasti saat tilannetta parannettua” ei sekään enää nelikymppisenä pidä paikkansa. Laihtuminen on hyvin hidasta tai olematonta ja vaatii paaaaljon enemmän muutoksia ruokavalioon kun nuorempana riitti, että jättää karkit vähän vähemmälle. Liikunta tuo parempaa oloa, mutta ei sekään enää näy kropassa positiivisina muutoksina - kehon muokkaaminen vaatisi personal trainerin apua ja todella tiukkaa treeniä. Ihan paskaa, mutta näillä mennään.
Paras ja ainoa apu itselleni on liikkua ja syödä terveellisesti, välttää peilejä ja kameroita ja yrittää olla ajattelematta asiaa niin paljon. Tiedän, on vaikeaa, mutta tällä tavoin onnistun menemään baariinkin sen näköisenä kuin ois itsetunto kohdillaan ja sitä myötä myös miesten huomiota tulee. Huom. Älä mene parikymppisten trendibaariin, se vaan masentaa.
Noin se on. Ekat muutamat kilot tippuivat helposti, kun jätin makean vähemmälle. Mutta sitten ne loput kilot, ne ei lähde millään! Olen lisännyt hikiliikuntaakin paljon, syönyt pienempiä annoksia...kilot vaan pysyy.
Minä olin ilmeisesti nuorena aika kaunis. Ihmiset tuijotti ja sain joskus kehuja ulkonäöstä. Kuitenkaan baareissa ei ollut hirveästi vientiä. Sitten täytin kolmekymmentä, sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan ja lihoin 20 kiloa. Huomasin, että enää ei kukaan tuijota kadulla. Se oli aika vapauttavaa, tuntui että saa olla vähän niinkuin näkymättömänä. Nuorempana tuijottelut välillä ahdisti, ja mietin monesti, roikkuuko lahkeestani vessapaperia tms. Baareissa muutoksen huomasi myös. Yllättäen olikin enemmän vientiä! Nyt olen lihava 40-vuotias, ja nuoret miehet tulee iskemään, vasta oli juttua parikymppisen kanssa. :) Kaipaan kuitenkin hoikkaa vartaloa ja parempaa oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkonäkö on niin pintaa, mutta tärkeä meille ihmisille kuitenkin. Koita löytää helppo ja sulle sopiva hiusmalli sekä iän tuomiin muutoksiin sopivat vaatteet ja meikit, ja kiinnitä hieman huomiota siihen miten nukut, syöt ja liikut, sekä hoida hyvin sairaudet ja vaivat ja yleiset terveysasiat kuten hampaat, silmälasit, yms.
Muuten keskity ulkonäköä enemmän siihen että järjestät elämäsi niin mukavaksi ja tyydyttäväksi kuin voit: se nostaa hymyn huulillesi ja saat energiaa keskittyä muihin ihmisiin. Ei sun ystävät ja työkaverit arvosta sua siksi onko sulla 5 kiloa vähemmän painoa vai ei, vaan sen perusteella miten empaattinen, mukava ja kiinnostava ihminen olet.
Jos jotain miestä kiinnostaa enemmän 25-vuotias misukka, se on hänen asiansa. Kuinka moni keski-ikäinen nainen haluaisi miehen, joka on tuolla kehitysasteella? Elämä on liian lyhyt muiden mielipiteistä ja valinnoista suremiseen, rakenna oma ystäväpiirisi niistä ihmisistä, joista saat jotain myönteistä. Tärkeintä on olla paikalla jossa ihanassa tilaisuudessa tai paikassa, kokea se itse, eikä se miltä kuvat sieltä myöhemmin näyttävät.
Mitä kauniimpi on nuorena ollut ja mitä enemmän siitä on jollain sektorilla hyötynyt, sitä kovempi on pudotus keski-iässä. Joutuu opettelemaan muita taitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedoksi!
Kamerat vääristävät. Eri valaistus ja kulmat vääristävät. Eri linssi vääristää. Esim jos otat etukameralla, saat kuvasta heti vääristyneen. Takakameroissakin on eroja. Paras vaihtoehto on että otat itsestäsi videokuvaa takakameralla, ja ihan normivalaistuksessa (eli missä ei tule pahasti varjoja naamalles , mutta ei liian kirkaskaan välttämättä tai kasvojen juonteet häviävät. ) Esim luonnonvalo päivällä on paras.
Koitappa ottaa videokuvaa itestäs ja voit yllättyä positiivisesti.
Se nimittäin näyttää miltä oikeasti näytät. Mulla kävi kanssa samoin että kuvat vääristy ja välillä hyvä ja välillä huono vaikka parikymppinen olen, ja sitten päätin videoida. Nyt itsetuntoni on taas hyvä! :)
Hahah. Ei kai ole yllätys miten käy kun vanhenee. Mieti elämää. Oisko aika miettiä syntyjä syviä. Mistä ollaan tultu, miksi, ja mihin ollaan menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kauniimpi on nuorena ollut ja mitä enemmän siitä on jollain sektorilla hyötynyt, sitä kovempi on pudotus keski-iässä. Joutuu opettelemaan muita taitoja.
Voi olla, tosin vituttaa tämäkin ettei ole nuorena hyötynyt siinä määrin mistään että olisi saanut sen miehen ja perheen jne, ne muut voi sentään ajatella että mitä ulkonäöstä kun on tämä mies ja perhe ja ystäviä ja työ ja talo ja rahaa ja sukulaisia ja eläimiä ja matkoja.
Vierailija kirjoitti:
Olin hoikka ja sievä nuori tyttö mutta yksinäisyys ja koukukiusaaminen saivat minut pitämään itseäni rumana ja välttelemää huomiota, en meikannut ja käytin isäni villapaitoja.
Nyt keski-iässä, kun itsetuntoni on viimein alkanut olla kohdillaan ja olen löytänyt meikkamisen ilot on vanhuus tullut ja vetänyt maton pois alta. Arpinen maharöllykkä, polva kohti valuva selluliittihanuri, tuulessa lepattavat allit, kaksoisleuka ja hamsterinposket ! Olin viimein oppinut meikkaamaan, kun tajusin että minun on opeteltava se uudestaan ja että ne kivat mekot eivät nyt vain sovi tämän ikäiselle & kroppaiselle. Ja mie olen vasta 39-vuotias, jos näytän näin pahalta jo nyt millainen kummitus olen kymmenen vuoden päästä?! Send help...
Miksi menit tekemään lapsia sille jännäalfalle, joka oli koulukiusaaja kouluaikoina? Jos et olisi tehnyt sille lapsia, niin maharöllykkäsi puuttuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kauniimpi on nuorena ollut ja mitä enemmän siitä on jollain sektorilla hyötynyt, sitä kovempi on pudotus keski-iässä. Joutuu opettelemaan muita taitoja.
Voi olla, tosin vituttaa tämäkin ettei ole nuorena hyötynyt siinä määrin mistään että olisi saanut sen miehen ja perheen jne, ne muut voi sentään ajatella että mitä ulkonäöstä kun on tämä mies ja perhe ja ystäviä ja työ ja talo ja rahaa ja sukulaisia ja eläimiä ja matkoja.
Älä ryve itsesäälissä ja vertaa elämääsi muitten elämään.
Minä erosin nuorena, lapseni kuoli, enkä saanut uutta perhettä. En ole kuitenkaan ole katkeroitunut vaan keskittynyt elämään elämääni. Elämässä on ollut ihastuksia, vaikkei niistä pysyvä parisuhdetta tullut, olen ollut tekemisissä lasten ja eläinten kanssa, joten olen saanut ilmaista hoitoviettiäni. Mullakin on ystäviä, sukulaisia, työ, koti ja matkoja, vaikken ole varakas omistaakseni asuntoa tai taloa tai tehdäkseni mitään luksusmatkoja.
En koe jääneeni paljostakaan paitsi, koska taas työni kautta olen päässyt sellaisiin paikkoihin ja saanut sellaisia kokemuksia, joita harva muu saa.
Yksinelävänä olen myös voinut tehdä päätöksiä, joihin perheellinen ei olisi pystynyt.
En näe ollenkaan miten kaikki hyvä elämässä tulisi kaavamaisesti sen kautta että olet kaunis nuori nainen, saat miehen, perheen, työn ja varakkuutta... Sun ajatusmaailma on vinossa ja luultavasti olet menettänyt suuren osan elämääsi ja sen tarjoamia mahdollisuuksia itsesi takia.
Mitä te niinku etsitte elämältä ?
Elämä on mennyt ihan haaskoon jos millään muulla kuin ulkokuorella ei ole merkitystä. Asialle ei vain voi128 mtn.
Jännä miten ensin aivan joka tuutista toitotetaan ettei millään muulla juurikaan ole väliä kuin ulkonäöllä. Kun finnivoiteista pääsee eroon, aletaan tuputtamaan ryppyvoiteita ja jumppia ja botoxeja ja ties mitä.
Ja silti.
Keski-iän koittaessa naisen vain pitäisi kokea joku v**** valaistuminen, tajuta ettei ulkonäöllä ole väliä eikä silläkään ettei ole elämänkumppania, kasvattaa itsetunto ja siirtyä autuas hymy naamalla tapetin jatkeeksi.
Mun mielestä tämä ei ole mitään muuta kuin keski-ikäisten naisten pakottamista muottiinsa ettei tarvitsisi käsitellä yhteiskunnan ulkonäkökeskeisyyttä seurauksineen, sekä sen myytin vahvistamista ettei naiset ylipäätään ole seksuaalisia olentoja paitsi vähän aikaa nuorena hormonipäissään.
Jos sanot että kehon muuttuminen ahdistaa yhtään, käy niinkuin tässä ketjussa: yhdet neuvovat kokemaan sen valaistumisen ja toiset vihjaavat että jumppa ja botox olisivat poikaa.
Omasta mielestäni molemmat ovat väärässä. Itsetuntoa ja itseluottamusta ei voi pakottaa eivätkä ne kehity huippuunsa pelkästään sillä että huomaa sängyn alla olevien villakoirien yskittävän. Ja ulkonäön ylenmääräinen viilaaminen vain parhaimmillaan siirtää aavistuksen väistämätöntä, pahimmillaan vain rumentaa ja tuo päälle päätteeksi pahan mielen kun motiivina on riittämättömyyden tunne ja ahdistus.
Pitäisi opetella hyväksymään vanheneminen, opetella viihtymään muuttuvassa kehossaan jne. Mutta ei niitä opi ellei saa edes rehellisesti kertoa miltä peiliin katsoessa tuntuu ilman että joku tulee heti pätemään. Paljon lohduttavampaa on huomata että nämä tunteet ovat normaaleja ja niitä on kaikilla joilla on kanttia myöntää se. Ja että tässä ketjussa ihmiset ovat haukkuneet itseään aika hulvattomin sanankääntein. :D Minä kiitän niitä jotka ovat näin tehneet. Tähän mennessä omaa ahdistusta on vaan lisännyt kun olen kuvitellut kaikkien muiden olevan ihan sinuja rupsahtamisen kanssa. Nyt alan tajuta, että sekin on näitä Pohjois-Koreatotuuksia. Todellisuudessa onkin olemassa ihmisiä jotka käy läpi samoja juttuja ja ymmärtää mua, ja monet niistä ihmisistä on taatusti omissa silmissä kauniita!
t. +40v sinkkunainen joka näyttää lähinnä ylensyöneeltä humanoidilta joka on silmänalusista päätellen saanut nakkikiskalla pari kunnon osumaa. Tissit eri paria, raskausarpia mm. alleissa, leikkausarpien koristelema vatsa röllöttää mutta takapuoli on kadonnut, selässä on läskiä ja erityisen mehevä leikkausarpi. Tukka kroonisesti homssuinen ja pukeutumistyyli tylsänmukava koska ei ole luontaista tyylitajua. Näillä eväillä vain suurta rakkautta ja itsetuntoa metsästämään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä kauniimpi on nuorena ollut ja mitä enemmän siitä on jollain sektorilla hyötynyt, sitä kovempi on pudotus keski-iässä. Joutuu opettelemaan muita taitoja.
Voi olla, tosin vituttaa tämäkin ettei ole nuorena hyötynyt siinä määrin mistään että olisi saanut sen miehen ja perheen jne, ne muut voi sentään ajatella että mitä ulkonäöstä kun on tämä mies ja perhe ja ystäviä ja työ ja talo ja rahaa ja sukulaisia ja eläimiä ja matkoja.
Älä ryve itsesäälissä ja vertaa elämääsi muitten elämään.
Minä erosin nuorena, lapseni kuoli, enkä saanut uutta perhettä. En ole kuitenkaan ole katkeroitunut vaan keskittynyt elämään elämääni. Elämässä on ollut ihastuksia, vaikkei niistä pysyvä parisuhdetta tullut, olen ollut tekemisissä lasten ja eläinten kanssa, joten olen saanut ilmaista hoitoviettiäni. Mullakin on ystäviä, sukulaisia, työ, koti ja matkoja, vaikken ole varakas omistaakseni asuntoa tai taloa tai tehdäkseni mitään luksusmatkoja.
En koe jääneeni paljostakaan paitsi, koska taas työni kautta olen päässyt sellaisiin paikkoihin ja saanut sellaisia kokemuksia, joita harva muu saa.
Yksinelävänä olen myös voinut tehdä päätöksiä, joihin perheellinen ei olisi pystynyt.
En näe ollenkaan miten kaikki hyvä elämässä tulisi kaavamaisesti sen kautta että olet kaunis nuori nainen, saat miehen, perheen, työn ja varakkuutta... Sun ajatusmaailma on vinossa ja luultavasti olet menettänyt suuren osan elämääsi ja sen tarjoamia mahdollisuuksia itsesi takia.
No helpompaa on olla tyytyväinen jos on nuo kaikki asiat mitä itselläsi on. Yrittämisen puutteesta minua ei voi syyttää, se jos mikä on varma..
Jokaisesta ihmisestä saa huonon valokuvan. Sen takia malleista otetaan kymmeniä kuvia kuvauksissa, että edes yksi olisi hyvä. Muistelkaapa vaikka passikuvia, jotka usein ottaa ammattikuvaaja ja mikä on tulos?
Räikeä valo ja väärästä kulmasta väärin otettu kuva saa kenet tahansa näyttämään hirviöltä. Ja kuka haluaa olla viisikymppisenä saman näköinen kuin 15- vuotiaana?