Luulin näyttäväni hyvältä. Otin kuvan ja kuvasta katsoo lihava, keski-ikäinen nainen jolla on liikaa meikkiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäkin.kokeilin kerran irtoripsiä, meikkasinkin hyvin. Sitten teini tokaisi, että näytän ihan transulta. Käperryin apeana sänkyyn.

Tuosta tuli mieleen, kun meikkasin uusilla meikeillä niin olin ostanut luomiväriä, jossa eri liilan sekoituksia...ihastelin taidokasta silmämeikkiäni siinä peilin edessä. Teinipoikani ja hänen ystävänsä porhalsivat siitä ohitse ja tämä poikani kaveri huikkasi mulle, että näytän ihan turpaan saanneelta😂 menin pesemään meikit pois ja pistin vain ripsaria ja pikkasen meikkivoidetta. Kun alkaa vanheta niin vähemmän on enemmän.

Vaan minusta on teinipoikani kaveri kysynyt että olenko joku salattu sisko :)

Vierailija kirjoitti:

Piti mennä kaveriporukalla syömään, laitoin viestiä että olen kipeä enkä pääse. Pesin meikit ja ryömin tänne sänkyyn. On nälkä mutten todellakaan aio syödä, en sen kuvan nähtyäni !

Kolmoisleuka. Muodoton pyöreä naama. Valtavat läskitissit jotka tunkevat ulos paidasta. Irvokkaalta näyttävä kirkkaanpunainen huulipuna ja vielä irvokkaampi nutturakampaus, joka peilissä näytti hauskalta ja nuorekkaalta. Syvät juonteet nenänpielissä ja otsassa. Miten ja missä ja välissä minusta on tullut näin läski, ja ryppyinen?!

Totuus asioista on yleensä kivulias. Kun valhe haihtuu - oli se sitten oman itsensä kohdalla esiintyvä valheellinen minäkuva tai koko yhteiskunnan kohdalla esiintyvä valheellinen käsitys yhteiskunnasta - niin totuus astuu esiin. Sen totuuden kanssa joudumme sitten elämään ja sen totuuden pohjalta joudumme tekemään joskus kivuliaitakin päätöksiä.

Totuus on kuitenkin aina parempi kuin valhe. Ilman totuutta emme nimittäin pysty tekemään oikeita päätöksiä vaan vääriä päätöksiä. Valhe johtaa meitä harhaan ja kun teemme päätöksiä valheen pohjalta menevät nämä päätökset pieleen ja kun näin jatkuu riittävän pitkään niin me tuhoudumme - niin yksilöinä kuin yhteiskuntana kuin sivilisaationa. Me tuhoudumme valheeseen. Vain totuus - eli ymmärrys siitä, miten asiat oikeasti ovat, voi säilyttää meidät olemassaolossa koska päätökset, jotka tehdään totuuden (eikä valheen!) pohjalta auttavat meitä selviytymään. 

Itse olen opetellut katsomaan vain yksityiskohtia, en kokonaisuutta😂. Viimeistään sovitiskopissa todellisuus iskee kasvoille. Olen aina ollut hoikka, jonka ei tarvitse miettiä mitä syö ja kuinka paljon. Ei enää, nyt kaikki kertyy vyötärölle eikä häviä vaikka jättäisi suklaat ym epäterveelliset herkut pois. Ikää 52 ja vaihdevuodet😫.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi osa ongelmaa on siinäkin, että silmä on tottunut ammattimeikkaajan jäljiltä photoshopattuihin kuviin, joita näkee nykyään vähän joka paikassa. Ennen kuvia oli vähemmän ihan absoluuttisesti, ja iso osa kuvista oli kotikutoisia kuvia ystävistä ja sukulaisista. Joku bussipysäkin mainoskasvo oli poikkeus. Nyt joka nettisivua koristaa kuva contour-meikatusta ja kuvakäsitellystä kansainvälisen tason tähdestä. Alkaahan siinä oma naama väkisinkin tuntua arkiselta!

Tämä! Olen huomannut, että ihmisillä ei ole enää mitään käsitystä siitä, miltä näyttää esimerkiksi nelikymppinen nainen. Kaikki julkaisevat itsestään vaan filtteröityjä kuvia, joissa naama siloteltu.

Ei se kylläkään auta, käsittääkseni miehet vertaa nelikymppistä kaksikymppiseen eikä toisiin nelikymppisiin. (ja kyllä, se on ongelma jos ei ole saanut pyydystettyä sitä omaa ukkokultaa edes kaksikymppisenä)

Aika harvalla miehellä on oikeasti valinnanvaraa tuolla tavalla, eli sikäli ongelma ei ehkä kuitenkaan ole kovin paha.

Kuvissa kaikki näyttää helposti aivan kauhealta vaikka livenä olisi nätti. Itse on myös itsensä pahin arvostelija. Ei varmasti ap:n tilanne ole niin paha miltä hänestä tuntuu. Ihan kaikista saa kamalia kuvia nopealla räpsäisyllä.

Ihmettelen myös (tähän liittymättä) kun keski-ikäiset naiset monesti puhuvat itsestään kuin olisivat jotain sysirumia ikäloppuja, vaikka moni on paljon kauniimpi ja hehkeämpi kuin nuoremmat naiset. Kuulostaa provolta, tiedän, mutta 55v anoppini on todella raikkaan ja hehkuvan näköinen luonnollisen punertavien hiusten ja hehkuvan vaalean ihonsa kanssa. Ei sitä mitkään juonteet tai muutama kilo pilaa, vaikka niitä naiset aina itsessään tuijottavat.

Ja olen siis itse nuori nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen rupsahtaminen alkaa kun kolmenkympin rajapyykki on ylittynyt. Miehen ja naisen hormonitoiminta on erilaista ja sen seurauksena kuusikymppinen mies näyttää nelikymppiseltä ja nelikymppinen nainen kuusikymppiseltä.

Hormonitoiminta ei selitä ikääntymisen merkkejä. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja koettu stressi selittävät. Sitäpaitsi tässä on epäloogisuus. Miehille näyttää olevan todella vaikea erottaa itsestään vanhenemisen merkkejä. Kuihtuneet peppulihakset ovat yksi sellainen. Miltei kaikilla yli nelikymppisillä miehillä on tyhjänä pussittava housuntakamus.

Kuulehan nyt. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja stressi EIVÄT selitä ikääntymisen merkkejä. Ikävuodet selittävät.

Hirveää henkistä väkivaltaa ajatella, että ihan normaali ikääntyminen johtuisi jotenkin vääristä elämäntavoista tai huonoista geeneistä. Ne huonot geenit nimenomaan _estävät_ ikääntymisen, me hyvillä geeneillä varustetut porskutamme korkeaan ikään asti, mutta emme toki muutumattomina ;)

Vierailija kirjoitti:

Olen 55-v. Katoin kotona peilistä että vielä ihan soivan näköinen: hyvä tyyli, juuri kampaajan värjäämä trendikäs kampaus, sopivasti koruja, hyvä ryhti kun olen (mielestäni) harrastanut sauvakävelyä ahkerasti.

Puolen tunnin kuluttua sovituskopissa: koko 44 ja Xl vaatteet kopissa mukana, VALTAVA vatsa, perse ja reidet, tukka on nyrhityn näköinen takaa, leuka roikkuu.

En lähde mihinkään ulos enää, siis muuta kuin töihin ja ruokakauppaan. Vapaa-ajat mökillä, se on saaressa ja siellä pysyn.

Olihan se hauskaa aikaa se 80-luku. Kiitos ja näkemiin. Tämä on niin totta!

Vierailija kirjoitti:

Kuvissa kaikki näyttää helposti aivan kauhealta vaikka livenä olisi nätti. Itse on myös itsensä pahin arvostelija. Ei varmasti ap:n tilanne ole niin paha miltä hänestä tuntuu. Ihan kaikista saa kamalia kuvia nopealla räpsäisyllä.

Ihmettelen myös (tähän liittymättä) kun keski-ikäiset naiset monesti puhuvat itsestään kuin olisivat jotain sysirumia ikäloppuja, vaikka moni on paljon kauniimpi ja hehkeämpi kuin nuoremmat naiset. Kuulostaa provolta, tiedän, mutta 55v anoppini on todella raikkaan ja hehkuvan näköinen luonnollisen punertavien hiusten ja hehkuvan vaalean ihonsa kanssa. Ei sitä mitkään juonteet tai muutama kilo pilaa, vaikka niitä naiset aina itsessään tuijottavat.

Ja olen siis itse nuori nainen.

No tuoltahan se usein nuorena tuntuu, kun kaikkea katsoo vaaleanpunaisten lasien läpi, mutta et ymmärrä sitä, että jos huomenna heräisit anoppisi näköisenä niin etkö muka olisi kauhuissasi?

Nimittäin ei ne muutokset huonompaan sen kivemmilta tunnu vaikka olisi minkä ikäinen. Persoona on sama kuin parikymppisenä, ja peilistä katsookin joku valahtanut täti. Nuoret luulee että ikääntyessä se persoonakin muuttuu seksittömäksi tädiksi, jota kiinnostaa vain tehdä kukka-asetelmia jähmettynyt hymy huulillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen rupsahtaminen alkaa kun kolmenkympin rajapyykki on ylittynyt. Miehen ja naisen hormonitoiminta on erilaista ja sen seurauksena kuusikymppinen mies näyttää nelikymppiseltä ja nelikymppinen nainen kuusikymppiseltä.

Hormonitoiminta ei selitä ikääntymisen merkkejä. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja koettu stressi selittävät. Sitäpaitsi tässä on epäloogisuus. Miehille näyttää olevan todella vaikea erottaa itsestään vanhenemisen merkkejä. Kuihtuneet peppulihakset ovat yksi sellainen. Miltei kaikilla yli nelikymppisillä miehillä on tyhjänä pussittava housuntakamus.

Kuulehan nyt. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja stressi EIVÄT selitä ikääntymisen merkkejä. Ikävuodet selittävät.

Hirveää henkistä väkivaltaa ajatella, että ihan normaali ikääntyminen johtuisi jotenkin vääristä elämäntavoista tai huonoista geeneistä. Ne huonot geenit nimenomaan _estävät_ ikääntymisen, me hyvillä geeneillä varustetut porskutamme korkeaan ikään asti, mutta emme toki muutumattomina ;)

Siis nk. nuorekkaana pysyy pidempään hyvillä elintavoilla. Esim. nelikymppisillä on huomattavia eroja ulkonäössä.

Vierailija kirjoitti:

Kuvissa kaikki näyttää helposti aivan kauhealta vaikka livenä olisi nätti. Itse on myös itsensä pahin arvostelija. Ei varmasti ap:n tilanne ole niin paha miltä hänestä tuntuu. Ihan kaikista saa kamalia kuvia nopealla räpsäisyllä.

Ihmettelen myös (tähän liittymättä) kun keski-ikäiset naiset monesti puhuvat itsestään kuin olisivat jotain sysirumia ikäloppuja, vaikka moni on paljon kauniimpi ja hehkeämpi kuin nuoremmat naiset. Kuulostaa provolta, tiedän, mutta 55v anoppini on todella raikkaan ja hehkuvan näköinen luonnollisen punertavien hiusten ja hehkuvan vaalean ihonsa kanssa. Ei sitä mitkään juonteet tai muutama kilo pilaa, vaikka niitä naiset aina itsessään tuijottavat.

Ja olen siis itse nuori nainen.

Ei se kuule tuolta tunnu kun olet itse 55 v, nyt olet siinä iässä jossa jotkut on että "odotan että minusta tulee suloinen ryppyinen mummo!", ja sitten kuitenkin rampataan salilla ja syödään vhh dieettiä ja lantrataan meikkiä ja voiteita, jotta ei vain tulisi pientäkään ryppyä tai selluliittipahkuraa- molemmat aika oleellinen tekijä siinä suloisessa mummolookissa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen rupsahtaminen alkaa kun kolmenkympin rajapyykki on ylittynyt. Miehen ja naisen hormonitoiminta on erilaista ja sen seurauksena kuusikymppinen mies näyttää nelikymppiseltä ja nelikymppinen nainen kuusikymppiseltä.

Hormonitoiminta ei selitä ikääntymisen merkkejä. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja koettu stressi selittävät. Sitäpaitsi tässä on epäloogisuus. Miehille näyttää olevan todella vaikea erottaa itsestään vanhenemisen merkkejä. Kuihtuneet peppulihakset ovat yksi sellainen. Miltei kaikilla yli nelikymppisillä miehillä on tyhjänä pussittava housuntakamus.

Kuulehan nyt. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja stressi EIVÄT selitä ikääntymisen merkkejä. Ikävuodet selittävät.

Hirveää henkistä väkivaltaa ajatella, että ihan normaali ikääntyminen johtuisi jotenkin vääristä elämäntavoista tai huonoista geeneistä. Ne huonot geenit nimenomaan _estävät_ ikääntymisen, me hyvillä geeneillä varustetut porskutamme korkeaan ikään asti, mutta emme toki muutumattomina ;)

Suomessa suurin ongelma on se, että ihmiset uskovat, että lihavuus kuuluu automaattisesti keski-ikään. Itse olen hoikka viisikymppinen ja kuinka usein ollenkaan kuullut, etten ole normaali ikäiseni nainen. Ylipaino ei ole normaalia missään iässä.

Ironista on myös se, kun ei näe omaa kauneuttaan. Mulla on ollut nuorempana syömishäiriö ja pitkälle aikuisikään olen tuntenut etten koskaan ihan riitä. Nyt mammavuoden jälkeen, kun painoa on tullut lisää ja silmäpussit painaa olen katsellut joitakin muutaman vuoden takaisia kuvia itsestäni ja wau, että olen näyttänyt hyvältä! Siis mitä, mullahan on ollut ihan sixpack! Ja ihanasti laitettu tukka ja iloinen hymy! Muistan kuinka ajattelin silloin itsestäni etten kehtaa mennä rannalla, kun vatsa ei ole juuri "oikeanlainen". Nyt näen, että kaikki on ollut omassa päässäni.

Hassua on myös se, että nyt raskauden jälkeen olen löysempi kuin koskaan, hankalan raskauden takia kun liikuntamääräni tippui 4 krt/viikko lähes 9 kk täyslepoon. Näytän myös aika räjähtäneeltä ja väsyneeltä suurimman osan ajasta. Ekaa kertaa elämässä ei paljoa haittaa, toki välillä tulee "olen ruma" - fiiliksiä, mutta jotenkin pystyn näkemään itsessäni kauneutta herkemmin ja olemaan itselle armollisempi. Ehkä olen myös kyllästynyt vuosia kestäneeseen itseni piiskaamiseen ja tyytymättömyyteen. Elämässä on noin paljon muuta kuin rypytön iho tai pyykkilautavatsa.

Vierailija kirjoitti:

Ironista on myös se, kun ei näe omaa kauneuttaan. Mulla on ollut nuorempana syömishäiriö ja pitkälle aikuisikään olen tuntenut etten koskaan ihan riitä. Nyt mammavuoden jälkeen, kun painoa on tullut lisää ja silmäpussit painaa olen katsellut joitakin muutaman vuoden takaisia kuvia itsestäni ja wau, että olen näyttänyt hyvältä! Siis mitä, mullahan on ollut ihan sixpack! Ja ihanasti laitettu tukka ja iloinen hymy! Muistan kuinka ajattelin silloin itsestäni etten kehtaa mennä rannalla, kun vatsa ei ole juuri "oikeanlainen". Nyt näen, että kaikki on ollut omassa päässäni.

Hassua on myös se, että nyt raskauden jälkeen olen löysempi kuin koskaan, hankalan raskauden takia kun liikuntamääräni tippui 4 krt/viikko lähes 9 kk täyslepoon. Näytän myös aika räjähtäneeltä ja väsyneeltä suurimman osan ajasta. Ekaa kertaa elämässä ei paljoa haittaa, toki välillä tulee "olen ruma" - fiiliksiä, mutta jotenkin pystyn näkemään itsessäni kauneutta herkemmin ja olemaan itselle armollisempi. Ehkä olen myös kyllästynyt vuosia kestäneeseen itseni piiskaamiseen ja tyytymättömyyteen. Elämässä on noin paljon muuta kuin rypytön iho tai pyykkilautavatsa.

Niin, sinulla ON paljon muuta, mutta miehen sait ilmeisesti ollessasi se six pack vatsainen? . Jos ei ole sitä miestä ja lasta vielä niin täytyy koittaa edelleen rimpuilla siinä ulkonäkökilpailussa.

Vierailija kirjoitti:

Naisen rupsahtaminen alkaa kun kolmenkympin rajapyykki on ylittynyt. Miehen ja naisen hormonitoiminta on erilaista ja sen seurauksena kuusikymppinen mies näyttää nelikymppiseltä ja nelikymppinen nainen kuusikymppiseltä.

Uskottele tätä itsellesi. Juuri tapasin yhden kuusikymppisen tutun miehen ja se näytti ihan kuusikymppiseltä. Perse alkaa miehillä roikkua ekana, säälitti oikein kun kävelin hänen takanaan ja katselin sitä näkyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen rupsahtaminen alkaa kun kolmenkympin rajapyykki on ylittynyt. Miehen ja naisen hormonitoiminta on erilaista ja sen seurauksena kuusikymppinen mies näyttää nelikymppiseltä ja nelikymppinen nainen kuusikymppiseltä.

Hormonitoiminta ei selitä ikääntymisen merkkejä. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja koettu stressi selittävät. Sitäpaitsi tässä on epäloogisuus. Miehille näyttää olevan todella vaikea erottaa itsestään vanhenemisen merkkejä. Kuihtuneet peppulihakset ovat yksi sellainen. Miltei kaikilla yli nelikymppisillä miehillä on tyhjänä pussittava housuntakamus.

Kuulehan nyt. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja stressi EIVÄT selitä ikääntymisen merkkejä. Ikävuodet selittävät.

Hirveää henkistä väkivaltaa ajatella, että ihan normaali ikääntyminen johtuisi jotenkin vääristä elämäntavoista tai huonoista geeneistä. Ne huonot geenit nimenomaan _estävät_ ikääntymisen, me hyvillä geeneillä varustetut porskutamme korkeaan ikään asti, mutta emme toki muutumattomina ;)

Suomessa suurin ongelma on se, että ihmiset uskovat, että lihavuus kuuluu automaattisesti keski-ikään. Itse olen hoikka viisikymppinen ja kuinka usein ollenkaan kuullut, etten ole normaali ikäiseni nainen. Ylipaino ei ole normaalia missään iässä.

Ei kukaan noin luule, juttu on siinä että iän myötä normaalipainon ja lihaskunnon ylläpitäminen on yleensä paljon vaikeampaa ja aikaavievempää kuin nuorena, eikä monella ole ottaa viikosta 20 tuntia riittävään liikuntaan ja siihen kuluvaan aikaan,siis jos tavoittelisi samaa kehonkoostumusta kuin 20- vuotiaana.

Mutta ei ylipaino ole vanhentavin tekijä vaan ihon valahtaminen ja roikahtaminen.

Itse olen reippaasti yli 4-kymppiseksi saanut paljon huomiota juuri ulkonäön takia ja lisäksi pirskahteleva persoona, mutta sitten tuli krooniset kivut, univaje, masennus ja lihominen. Ei paljon naurata. Nyt olen ylipainoinen, rupsahtanut. Hiukset ohenevat päivä päivältä, iho on sileä ja melko rypytön, mutta tosiaan vetää maata kohti. Silmät ovat haalistuneet. Kaikki vaatteet näyttää huonolta lihoneessa kropassa. Mutta silloin harvoin kun lähden ulos, meikkaan kevyesti, varon liian kirkkaita huulipunia ja raskasta silmämeikkiä, ripustan korviin nätit korvikset, suihkautan kevyesti hajuvettä ja pukeudun johonkin, jossa on mukava olla, mutta jossa en joka päivä viihdy. Pikkujouluissa pidin pitkästä aikaa mekkoa ja allit piiloon neuletakilla.

Koska mulla on jo aikuisia lapsia ja olen liki 50v, yritän sisäistää, että ei ole mitään hätää. En minä baarissa tuijota ja tuomaroi muita keski-ikäisiä ja tuskin hekään minua. Eipä ne hoikatkaan 5-kymppiset mitään kaunottaria enää ole. Nuorena olin kaunis, mutta henkisesti niin paljon epäkypsempi. Eikä sairauksilleen mitään mahda. Opettelen armollisuutta itseäni ja muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Piti mennä kaveriporukalla syömään, laitoin viestiä että olen kipeä enkä pääse. Pesin meikit ja ryömin tänne sänkyyn. On nälkä mutten todellakaan aio syödä, en sen kuvan nähtyäni !

Kolmoisleuka. Muodoton pyöreä naama. Valtavat läskitissit jotka tunkevat ulos paidasta. Irvokkaalta näyttävä kirkkaanpunainen huulipuna ja vielä irvokkaampi nutturakampaus, joka peilissä näytti hauskalta ja nuorekkaalta. Syvät juonteet nenänpielissä ja otsassa. Miten ja missä ja välissä minusta on tullut näin läski, ja ryppyinen?!

Minusta sinä olet tuossa kuvassakin upea nainen, muodokas, ryhdikäs, kaunis kampaus, taitavasti meikattu, kivasti pukeutunut ja sopivan ikäinenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ironista on myös se, kun ei näe omaa kauneuttaan. Mulla on ollut nuorempana syömishäiriö ja pitkälle aikuisikään olen tuntenut etten koskaan ihan riitä. Nyt mammavuoden jälkeen, kun painoa on tullut lisää ja silmäpussit painaa olen katsellut joitakin muutaman vuoden takaisia kuvia itsestäni ja wau, että olen näyttänyt hyvältä! Siis mitä, mullahan on ollut ihan sixpack! Ja ihanasti laitettu tukka ja iloinen hymy! Muistan kuinka ajattelin silloin itsestäni etten kehtaa mennä rannalla, kun vatsa ei ole juuri "oikeanlainen". Nyt näen, että kaikki on ollut omassa päässäni.

Hassua on myös se, että nyt raskauden jälkeen olen löysempi kuin koskaan, hankalan raskauden takia kun liikuntamääräni tippui 4 krt/viikko lähes 9 kk täyslepoon. Näytän myös aika räjähtäneeltä ja väsyneeltä suurimman osan ajasta. Ekaa kertaa elämässä ei paljoa haittaa, toki välillä tulee "olen ruma" - fiiliksiä, mutta jotenkin pystyn näkemään itsessäni kauneutta herkemmin ja olemaan itselle armollisempi. Ehkä olen myös kyllästynyt vuosia kestäneeseen itseni piiskaamiseen ja tyytymättömyyteen. Elämässä on noin paljon muuta kuin rypytön iho tai pyykkilautavatsa.

Niin, sinulla ON paljon muuta, mutta miehen sait ilmeisesti ollessasi se six pack vatsainen? . Jos ei ole sitä miestä ja lasta vielä niin täytyy koittaa edelleen rimpuilla siinä ulkonäkökilpailussa.

Pariutuminen ei ole mikään ulkonäkökilpailu, vaikka toki ensivaikutelma tehdään ulkonäön perusteella. Mutta elämänasenne ja luonne ovat kuitenkin ne lopulliset valttikortit muualla kuin tinderissä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempi rakastaja tekee ihmeitä mammat!!  ;;;;))).

Itselläni eron jälkeen 40+ 10v nuorempi, todella salskea matkaromanssi piristi, mutta Suomessa kun treffailin nuorempia, ei se enää tuntunut hyvältä. En ole muutenkaan erityisen seksiorientoitunut ihminen, joten rakastaja ei sovi mulle. Löysin sittemmin itseni ikäisen rakkaan, jonka kanssa olemme edelleen yhdessä. Mies pitää minua haluttavana ja kauniina, vaikka olenkin yhdessä olomme aikana rupsahtanut aika lailla. Yhtäkkiä vaan ulkonäkö alkoi mennä kuin lehmän häntä alaspäin. Mutta niin se on miehelläkin; yhtä lailla hänellä naama ja takamus roikkuu, hiukset ovat kaljuuntuneet, silmät samentuneet ja sixpäckin tilalle on tullut pieni kumpu. Eivät ne asiat haittaa, kaikki me vanhenemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen rupsahtaminen alkaa kun kolmenkympin rajapyykki on ylittynyt. Miehen ja naisen hormonitoiminta on erilaista ja sen seurauksena kuusikymppinen mies näyttää nelikymppiseltä ja nelikymppinen nainen kuusikymppiseltä.

Hormonitoiminta ei selitä ikääntymisen merkkejä. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja koettu stressi selittävät. Sitäpaitsi tässä on epäloogisuus. Miehille näyttää olevan todella vaikea erottaa itsestään vanhenemisen merkkejä. Kuihtuneet peppulihakset ovat yksi sellainen. Miltei kaikilla yli nelikymppisillä miehillä on tyhjänä pussittava housuntakamus.

Kuulehan nyt. Liikunta, ruokavalio, ravinto, geenit, uni ja stressi EIVÄT selitä ikääntymisen merkkejä. Ikävuodet selittävät.

Hirveää henkistä väkivaltaa ajatella, että ihan normaali ikääntyminen johtuisi jotenkin vääristä elämäntavoista tai huonoista geeneistä. Ne huonot geenit nimenomaan _estävät_ ikääntymisen, me hyvillä geeneillä varustetut porskutamme korkeaan ikään asti, mutta emme toki muutumattomina ;)

Suomessa suurin ongelma on se, että ihmiset uskovat, että lihavuus kuuluu automaattisesti keski-ikään. Itse olen hoikka viisikymppinen ja kuinka usein ollenkaan kuullut, etten ole normaali ikäiseni nainen. Ylipaino ei ole normaalia missään iässä.

Ei kukaan noin luule, juttu on siinä että iän myötä normaalipainon ja lihaskunnon ylläpitäminen on yleensä paljon vaikeampaa ja aikaavievempää kuin nuorena, eikä monella ole ottaa viikosta 20 tuntia riittävään liikuntaan ja siihen kuluvaan aikaan,siis jos tavoittelisi samaa kehonkoostumusta kuin 20- vuotiaana.

Mutta ei ylipaino ole vanhentavin tekijä vaan ihon valahtaminen ja roikahtaminen.

Jos on koko ikänsä syönyt terveellisesti ja liikkunut, samassa painossa pysyminen ei ole ongelma. Ei tarvitse liikkua 20 tuntia viikossa. Itse liikun noin 7 tuntia viikossa ( hyötyliikuntaa en laske tähän) ja pysyn hyvässä kunnossa. Kun lapset ovat isoja, on myös enemmän aikaa liikuntaan.