Luulin näyttäväni hyvältä. Otin kuvan ja kuvasta katsoo lihava, keski-ikäinen nainen jolla on liikaa meikkiä

Sairastuin 18-vuotiaana ja nyt lähestyn 4 kymppiä. Olen laiha mutta jatkuvaa kipua.

Tuntuu että perusterveydessä ei ainakaan kohdun aiheuttamista kivuista olla huolissaan näin vanhalla. Saa pitää kipunsa jos ei ole varaa maksaa yksityistä. Myös ala-arvoisia kommentteja raskauden parantavasta voimasta jos olet sairas. Se muka auttaa kaikkiin vaivoihin😤

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen taikinanaama alkaa roikkua aikaisin. Niin käy kun naamassa on paljon rasvaa ja ihon oma kollageeni on heikkolaatuista. Tästä ei tosiaan kukaan varoita, ehkä siksi että merkittävän plastiikkakirurgisen operaation (alakasvojen kohotus) lisäksi ei oikeasti ole mitään tehtävissä. Hyvin hoikkana pysyminen (nimenomaan pysyminen, eli ei jojoilua tai rajua laihduttamista enää kolmenkympin jälkeen) on ainoa luomutapa vaikuttaa asiaan jotenkin: naama roikkuu kyllä silti, mutta ulkonäköä on helpompi korjata ei-kirurgisin hoidoin. Isosta roikkuvasta naamasta tulee täyteaineiden kanssa vain entistä turvonneemman näköinen.

Jaa, että vain suomalaisilla on "taikinanaama" ja roikkuminen tulee vain suomalaisille aikaisemmin.. jep jep.

Kyllä sellainen erittäin rasvaton, reilusti yli viisikymppinen kuivahtanut kiristynyt pääkallonaamakin on aika kamala.

Muita vaihtoehtoja ei ole kuin läski ja täysin rasvaton?? Aina vedetään ääripäät mukaan..

Terve, sporttinen kroppa näyttää parhaimmalta (kiinteä ja sopivan lihaksikas).

Sen voi saada missä iässä tahansa, hyviä esimerkkejä näkee joogassa ja salilla.

T.287

Reumalääkitys tuhosi hampaat eikä julkisella puolella laiteta implantteja.  Raju painonpudotus kolmevitosena  teki naamasta ryppyisen ja vaikka lihoin takaisin parissa vuodessa rypyt jäi, lisäksi ilmestyi  kolmoisleuka.  Vielä 30-vuotiaana sain esitellä joka paikassa henkkareita ja minun luultiin olevan korkeintaan 25-vuotias, nyt  kun olen 40-vuotias näytän viisikymppiseltä! En viitsi meikata, kun meikkivoide vain  korostaa ihon  huonoa kuntoa ja puhun varmaan omituisen näköisesti suu kiinni kun häpeän hampaitani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen taikinanaama alkaa roikkua aikaisin. Niin käy kun naamassa on paljon rasvaa ja ihon oma kollageeni on heikkolaatuista. Tästä ei tosiaan kukaan varoita, ehkä siksi että merkittävän plastiikkakirurgisen operaation (alakasvojen kohotus) lisäksi ei oikeasti ole mitään tehtävissä. Hyvin hoikkana pysyminen (nimenomaan pysyminen, eli ei jojoilua tai rajua laihduttamista enää kolmenkympin jälkeen) on ainoa luomutapa vaikuttaa asiaan jotenkin: naama roikkuu kyllä silti, mutta ulkonäköä on helpompi korjata ei-kirurgisin hoidoin. Isosta roikkuvasta naamasta tulee täyteaineiden kanssa vain entistä turvonneemman näköinen.

Jaa, että vain suomalaisilla on "taikinanaama" ja roikkuminen tulee vain suomalaisille aikaisemmin.. jep jep.

Kyllä sellainen erittäin rasvaton, reilusti yli viisikymppinen kuivahtanut kiristynyt pääkallonaamakin on aika kamala.

Muita vaihtoehtoja ei ole kuin läski ja täysin rasvaton?? Aina vedetään ääripäät mukaan..
Terve, sporttinen kroppa näyttää parhaimmalta (kiinteä ja sopivan lihaksikas).

Sen voi saada missä iässä tahansa, hyviä esimerkkejä näkee joogassa ja salilla.

T.287

Sun viestissä ja mielipiteessä on paradoksi. Ja se toistuu usein näinä päivinä, joten et ole yksin asian kanssa. Väität, että terve ja sporttinen kroppa näyttää parhaimmalta. Sitten tarkennat, että vain jos se on "kiinteä ja sopivan lihaksikas". Vaan kun terve ja sporttinen kroppa ei välttämättä ole "kiinteä ja sopivan lihaksikas" ja se me tiedetään kaikki. Se terve ja sporttinen kroppa ei välttämättä ole yksi yhteen modernin länsimaisen kauneusihanteen kanssa. Ja ehei, en tarkoita läskiä. Tarkoitan esim. niitä kuivakoita persjalkaisia vanhempia maratoonarinaisia, jotka mennä nylkyttävät tuolla vaikka koko päivän. Heillä tutisee tietyt kohdat ja nahkakin voi jo vähän roikkua, mutta kunto on mieletön ja taakse jäävät ne "kiinteät ja sopivasti lihaksikkaat" joilla kroppa pettää. Joogassa näkee usein kauniita vartaloita, mutta heille tulee usein ongelmia esim. yliliikkuvuuden takia. On olemassa myös jykeviä ja voimakkaita kehoja, joilla on taatusti "ei-sopivasti lihaksika" keho.

Ulla kirjoitti:

Btw mikä vitussa on ilmeikäs nukennaama?

Käytät vaan kuvissa riittävästi filttereitä... 

Vierailija kirjoitti:

Kiloja kertyy salakavalasti ja omalle peilikuvalleen sokeutuu " En mä nyt niin läski ole "

Itsekin luulin voivani mättää munkkeja ja sipsejä ilman seuraamuksia, kunnes tajusin painavani 90 kg.

  Ettekö te käytä vyötä? Siitähän näkee hyvin helposti jos alkaa lölleröä kertyä vyötärölle ja jos alkaa vyö kiristää, niin siinä vaiheessa sitten vähennetään syömistä. Hyvin yksinkertaista ja toimivaa. Minulla on päinvastainen tuo "ongelma", minulle on työlästä saada syötyä tarpeeksi päivässä että en jatkuvasti laihtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Uuuuh niin tuttua. Tosin kotiin jäämisen sijaan kumoan nopsaan lasin viiniä niin se unohtuu ja eiku ulos. Minulla on oikeus näyttää ikäiseltäni ja pukeutua oloni mukavaksi. Visioissani olen kyllä paljon hehkeämpi ja kun karu totuus nostelee päätään niin muistutan mitä tuolla aiemmin sanottiin: pääasia että (edes) kuvittelen olevani laatumimmi, pahempaa on anteeksipyyteleväinen olemus pitkin nurkkia hiippaillen.

Kohtelias ja ystävällinen käytös antaa lisäksi paljon anteeksi pyytämättäkin. Siis hymy naamalle ja ulos, jos ei hymyilytä, niin näytä vaan hampaita. 😬

Niin. Mutta kun ne hampaat ovat iän myötä kellastuneet, vaikka pesen ne huolellisesti joka päivä, käyn suuhygienistillä säännöllisesti, en tupakoi enkä juo teetä.

Omassa ympäristössäni on seuraava otanta:

-1 joutui kolariin muutama vuosi sitten. Ei pysyviä selviä vammoja, mutta varsinkin liikkuessa on nykyään kipuja. Liikkuu siis nykyään vähemmän ja vaikkei syö särkylääkettä kuin karkkia, niin aika paljon kuitenkin verrattuna entiseen nollalinjaan =>lihonut selvästi (okei, tietysti oma vika kun ei osaa elää salaatinlehdillä ja sellerillä)

-1 sai rintasyövän vajaa nelikymppisenä. Sekin on mahdollista vaikka USEIMMAT sairastuvat myöhemmin. Syöpähoitojen läpikäyminen ei varsinaisesti kaunista ketään, tarjoaa vain mahdollisuuden elää rupsahtaneena.

-1 akustikusneurooma, eli "kiltti" aivosyöpä. Saatiin hoidettua hyvin, mutta toisesta korvasta meni kuulo ja tasapaino-ongelmia jäi. Tulos: yleinen rupsahdus.

-1 suolistosairaus, ei tarkkaa diagnoosia. Näkyy siten että on erittäin hoikassa kunnossa, sellaisella "pääkallonaama"-tavalla kun ei ravinteet imeydy. Myös hiukset ohentuneet valtavasti, silmät kuopalla.

-parilla on vain sairaita lapsia tai vanhempi + kiireinen työ. Oma vika varmasti kun ei ehdi panostaa itseensä, kokkailla viherpirtelöitä ja joogata vaan saa olla tyytyväinen jos onnistuu edes nukkumaan melkein normaalin mittaiset yöunet. Nämäkin ovat lihoneet huomattavasti ja ovat yleisesti väsyneen ja  "hoitamattoman näköisiä" kun itselle ei riitä aikaa eikä aina rahaakaan ja huoli läheisestä painaa koko ajan. Yhdellä myös mies jätti kun ei jaksanut 2 sairaan lapsen vanhemman arkirumbaa. 

Niin, mikäs siinä on terveydestä huolehtiessa jos on säännöllinen ja vähintään keskitason tulot tuova työpaikka jossa kattava työterveyshuolto ja työntekijöiden liikuntaa tukeva organisaatio, hyvä onni perhe-elämässä niin ettei tule sairautta tai muita isompia ongelmia itselle, puolisolle tai lapsille, mielellään ei myöskään avioeroa, säännöllisesti omaa aikaa liikkua, hoitaa kauneutta, käydä kampaajalla ja vaateostoksilla hyvissä kaupoissa jne. 

bottom line rautalangasta: vaikka keski-ikäinenkin nainen VOI pitää huolta itsestään, se vaatii paljon enemmän panostusta kuin aikaisemmin. Panostus= aikaa, rahaa, tietotaitoa. Jos jostain resurssista on puutetta, se näkyy välittömästi ulkonäössä. Eivätkä nämäkään riitä välttämättä vaan tarvitaan onnea jotta kauneudenhoito voi rauhassa kivuta prioriteettilistalla yli korkeammalle kun painon kurissa pitäminen vaatii jatkuvasti tarkempaa syömistä, enemmän juuri oikeanlaista treeniä, säännöllinen hierojalla käyminenkään ei ole pahitteeksi. Halvat vaatteet  näyttävät homssuisilta eri tavalla kuin nuorena, hiuksia ja ihoa on hoidettava tunnollisesti koko ajan ja säännöllisesti on käytävä silti kampaajalla ja kasvohoidoissa... niin me vaan tipahdetaan yksi toisemme jälkeen melkein huomaamatta kun ei vaan enää jaksa, pysty tai huomaa nostaa vuosi vuodelta panostamista. Sama määrä itsensä hoitamista kuin nuorena ei riitä enää alkuunkaan ja ulkonäössä näkyy välittömästi jos nukut huonosti, otat ylimääräisen lasin viiniä tai olet kuukauden flunssassa niin että tulee treenitauko.  

Ainakin itsestä tuntuu että ulkonäöstä huolehtiminen olisi kuin kiihtyvää vauhtia juoksumatolla juoksemista. Koskaan ei tule perille, ja jos ei älyä lopettaa ajoissa vaan kirittää aina vaan, peilistä katsoo ikuisen nuoruuden sijaan Jocelyn Wildenstein. Paljon terveellisempää olisi kriiseillä vanhentumisensa ja sitten ehkä löytää tasapaino, mutta sitähän emme saa tehdä ilman että se laukaisee ympäristössä pätemis- ja päänaukomisreaktioita niin että viimeistään siinä vaiheessa norsunv*** etsautuu pysyväksi ilmeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiloja kertyy salakavalasti ja omalle peilikuvalleen sokeutuu " En mä nyt niin läski ole "

Itsekin luulin voivani mättää munkkeja ja sipsejä ilman seuraamuksia, kunnes tajusin painavani 90 kg.

  Ettekö te käytä vyötä? Siitähän näkee hyvin helposti jos alkaa lölleröä kertyä vyötärölle ja jos alkaa vyö kiristää, niin siinä vaiheessa sitten vähennetään syömistä. Hyvin yksinkertaista ja toimivaa. Minulla on päinvastainen tuo "ongelma", minulle on työlästä saada syötyä tarpeeksi päivässä että en jatkuvasti laihtuisi.

Voi miten paljon parempi ihminen oletkaan! Tämänhän halusit kuulla?

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn joskus ihan huvikseni sovituskopeissa kertomassa itselleni karun totuuden itsestäni. Siellä kyllä karisevat kaikki luulot omasta ulkonäöstä. Olen lihava, ruma ja vanha. Miten kukaan voisi koskaan pitää minusta saati ihastua minuun. 

On sulla masokistiset huvit.

Minäkin näen sovituskopissa itseni kaikkein rumimmillaan. Selluliittia, valtaisat mahamakkarat, pullistelevat selkäläskit, turpeat tissit, hytisevää kalkkunannahkaa leuan alla, syvät silmäpussit, kalvakka naama, kuituisena roikkuva sotkuinen tukka.

Kaikki tämä, vaikka juuri hetkeä aiemmin olin toisesta peilistä näkeväni, etten ole yhtään hullumman näköinen ikäisekseni.

Vierailija kirjoitti:

Se, että peilissä oma kuva näyttää erilaiselta kuin kuvissa johtuu siitä, että peilistä katsoo peilikuva. Kasvot eivät ole täysin symmetriset ja olet tottunut katsomaan peilikuvaa. Se ei kuitenkaan ole se mitä muut näkevät. Varsinkin jos kasvot ovat hyvin epäsymmetriset tai sanotaanko, ilmeikkään persoonalliset, niin tämä ero voi olla huomattava.

Just näin. Valokuva on myös vain kaksiulotteinen ja siihen tallentuu vain senhetkinen ilme. Moni poseeraa liikaa tai ei osaa ottaa kuvaa imartelevasta kulmasta. Voit olla paljon viehättävämpi luonnossa.

Tästä ketjusta tulee jollain hassulla tavalla melkein hyvä mieli. Ehkä se on vertaistuen voima?

Mä kuulun niihin, joita on aina luultu huomattavastikin ikäistään nuoremmiksi. Mm. 25-vuotiaana, vai olinkohan jo vanhempi, jouduin yhdessä tilanteessa todistamaan olevani 16v täyttänyt. Papereita kysyttiin pitkään. Olin myös tosi hoikka, indeksin mukaan alipainoinen. Tosin olen malliltani suht kapoinen, eli ei sentään ihan luut törröttäneet. Ulkonäkökomplekseja riitti kyllä myös vaikka muille jakaa, yläasteaikojen kiusaamisen takia. Joskus parikymppisenä aloin viimein uskoa, etten ole ihan ämpäriruma.

Ja nyt 38-vuotiaana todella toivoisi, että olisi osannut arvostaa itseään silloin nuorempana.. olen monen muun tapaan aina inhonnut itsestäni otettuja kuvia, ja vältellyt kameroita parhaani mukaan. Selfieitä ei ole liiemmin tullut otettua, varsinkin etukameralla näytän tosi hirveältä. Vaan nyt kun katsoo vaikka 10 v takaisia kuvia, niin niissähän on tosi sievä tyttö!

Tällä hetkellä ei peiliin kovin mielellään vilkuile. Kaksi lasta pienellä välillä ja jälkimmäisessä raskaudessa ei yksinkertaisesti juuri kärsinyt liikkua, parin kilsan kävely oli yhtä tuskaa :-/ senhän tietää, miltä keho nyt näyttää. Lihakset poissa ja jotain epämääräistä höttöä tilalla. Persus kadonnut ja maha kasvanut. Ja joo, tiedän kyllä että asialle voi jotain tehdä ja teenkin, mutta on se oikeasti aika masentavaa, kun ei vaatteet mahdu päälle. Vaakalla käymistä en ole juurikaan koskaan harrastanut ja nyt en kyllä uskalla mennäkään...

Ja se naama! Mulla valahdus ei ole vielä ehtinyt poskiin, mutta leuan alunen on kyllä lössähtänyt. Kevään raskausturvotus ja sitä seurannut lyhyen lääkekuurin aiheuttama pöhö ikään kuin viimeistelivät vaikutelman... jännityksellä odotan lopullista valahdusta. Nyt kotona ollessa asiaan ei niin kiinnitä huomiota, mutta aina ihmisten ilmoille lähtiessään, varsinkin jos sattuu meikkaamaan, sen aina huomaa, ettei tässä enää teinejä olla... Ja jotenkin itsestään huolehtiminen on nyt kyllä ihan prioriteettilistan häntäpäässä. Kun on pesulla käyty ja puhtaat vaatteet, se riittää. Mites se olikaan, lasten jälkeen on suunta vain alaspäin, eh...?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiloja kertyy salakavalasti ja omalle peilikuvalleen sokeutuu " En mä nyt niin läski ole "

Itsekin luulin voivani mättää munkkeja ja sipsejä ilman seuraamuksia, kunnes tajusin painavani 90 kg.

  Ettekö te käytä vyötä? Siitähän näkee hyvin helposti jos alkaa lölleröä kertyä vyötärölle ja jos alkaa vyö kiristää, niin siinä vaiheessa sitten vähennetään syömistä. Hyvin yksinkertaista ja toimivaa. Minulla on päinvastainen tuo "ongelma", minulle on työlästä saada syötyä tarpeeksi päivässä että en jatkuvasti laihtuisi.

Voi miten paljon parempi ihminen oletkaan! Tämänhän halusit kuulla?

Hän ei tiedä että kaikki vähänkään ylipainoiset käyttää trikoita ja legginsejä koska muut housut sattuu läskeihin. Vyö on niille joilla on vyötärö.

45 ikävuoden jälkeen ei missään nimessä kannata harrastaa seksiä niin, että on miehen päällä! Jos ette usko, niin käykää kontillenne ja katsokaa peilistä naamaanne. Pelottaa kyllä karskeimmankin karjun.

Sporttinen M30 kirjoitti:

Syökään vähemmän ja liikkukaa enemmän, pullerot! Yksinkertaista.

Totta. Ajatelkaa jos siihen ei olisi olemassa mitään ratkaisua, SE olisi masentavaa.

Vierailija kirjoitti:

Omassa ympäristössäni on seuraava otanta:

-1 joutui kolariin muutama vuosi sitten. Ei pysyviä selviä vammoja, mutta varsinkin liikkuessa on nykyään kipuja. Liikkuu siis nykyään vähemmän ja vaikkei syö särkylääkettä kuin karkkia, niin aika paljon kuitenkin verrattuna entiseen nollalinjaan =>lihonut selvästi (okei, tietysti oma vika kun ei osaa elää salaatinlehdillä ja sellerillä)

-1 sai rintasyövän vajaa nelikymppisenä. Sekin on mahdollista vaikka USEIMMAT sairastuvat myöhemmin. Syöpähoitojen läpikäyminen ei varsinaisesti kaunista ketään, tarjoaa vain mahdollisuuden elää rupsahtaneena.

-1 akustikusneurooma, eli "kiltti" aivosyöpä. Saatiin hoidettua hyvin, mutta toisesta korvasta meni kuulo ja tasapaino-ongelmia jäi. Tulos: yleinen rupsahdus.

-1 suolistosairaus, ei tarkkaa diagnoosia. Näkyy siten että on erittäin hoikassa kunnossa, sellaisella "pääkallonaama"-tavalla kun ei ravinteet imeydy. Myös hiukset ohentuneet valtavasti, silmät kuopalla.

-parilla on vain sairaita lapsia tai vanhempi + kiireinen työ. Oma vika varmasti kun ei ehdi panostaa itseensä, kokkailla viherpirtelöitä ja joogata vaan saa olla tyytyväinen jos onnistuu edes nukkumaan melkein normaalin mittaiset yöunet. Nämäkin ovat lihoneet huomattavasti ja ovat yleisesti väsyneen ja  "hoitamattoman näköisiä" kun itselle ei riitä aikaa eikä aina rahaakaan ja huoli läheisestä painaa koko ajan. Yhdellä myös mies jätti kun ei jaksanut 2 sairaan lapsen vanhemman arkirumbaa. 

Niin, mikäs siinä on terveydestä huolehtiessa jos on säännöllinen ja vähintään keskitason tulot tuova työpaikka jossa kattava työterveyshuolto ja työntekijöiden liikuntaa tukeva organisaatio, hyvä onni perhe-elämässä niin ettei tule sairautta tai muita isompia ongelmia itselle, puolisolle tai lapsille, mielellään ei myöskään avioeroa, säännöllisesti omaa aikaa liikkua, hoitaa kauneutta, käydä kampaajalla ja vaateostoksilla hyvissä kaupoissa jne. 

bottom line rautalangasta: vaikka keski-ikäinenkin nainen VOI pitää huolta itsestään, se vaatii paljon enemmän panostusta kuin aikaisemmin. Panostus= aikaa, rahaa, tietotaitoa. Jos jostain resurssista on puutetta, se näkyy välittömästi ulkonäössä. Eivätkä nämäkään riitä välttämättä vaan tarvitaan onnea jotta kauneudenhoito voi rauhassa kivuta prioriteettilistalla yli korkeammalle kun painon kurissa pitäminen vaatii jatkuvasti tarkempaa syömistä, enemmän juuri oikeanlaista treeniä, säännöllinen hierojalla käyminenkään ei ole pahitteeksi. Halvat vaatteet  näyttävät homssuisilta eri tavalla kuin nuorena, hiuksia ja ihoa on hoidettava tunnollisesti koko ajan ja säännöllisesti on käytävä silti kampaajalla ja kasvohoidoissa... niin me vaan tipahdetaan yksi toisemme jälkeen melkein huomaamatta kun ei vaan enää jaksa, pysty tai huomaa nostaa vuosi vuodelta panostamista. Sama määrä itsensä hoitamista kuin nuorena ei riitä enää alkuunkaan ja ulkonäössä näkyy välittömästi jos nukut huonosti, otat ylimääräisen lasin viiniä tai olet kuukauden flunssassa niin että tulee treenitauko.  

Ainakin itsestä tuntuu että ulkonäöstä huolehtiminen olisi kuin kiihtyvää vauhtia juoksumatolla juoksemista. Koskaan ei tule perille, ja jos ei älyä lopettaa ajoissa vaan kirittää aina vaan, peilistä katsoo ikuisen nuoruuden sijaan Jocelyn Wildenstein. Paljon terveellisempää olisi kriiseillä vanhentumisensa ja sitten ehkä löytää tasapaino, mutta sitähän emme saa tehdä ilman että se laukaisee ympäristössä pätemis- ja päänaukomisreaktioita niin että viimeistään siinä vaiheessa norsunv*** etsautuu pysyväksi ilmeeksi.

Todellakin tämä! Nuorena on yleensä (jos ei jo silloin ole sairauksia tms) helppoa olla hyvännäköinen, kun pysyäkseen hoikkana voi syödä melkein miten vain eikä edes liikuntaa tarvitse harrastaa, ja jos harrastaa niin tulokset näkyvät välittömästi. Lisäksi aikaa on työn/opiskelunkin jälkeen päivittäin 8-12 tuntia plus ennen kaikkea energiaa, jolloin ei tarvitse miettiä että jaa, jos nyt lähden lenkille työn jälkeen, niin enpä nuku sitten kolmeen päivään, kun menen niin ylikierroksille.

Eli joo, hoikkana ja hyväkuntoisema voi pysyä melkein missä iässä vain- teoriassa, todellisuudessa kuvaan tulee 100 muuttujaa, jolloin todennäköisyys pysyä hoikkana ja lihaksikkaana laskeekin huomattavasti.. esim henkinen stressi, jota monella iän myötä tulee lisää kaikkien ongelmien vuoksi kuormittaa ihan samalla tavalla kuin rankka liikunta, jolloin se rankka liikunta muun stressin päälle ei palauta vaan stressaa kehon burn outtiin.

Vierailija kirjoitti:

45 ikävuoden jälkeen ei missään nimessä kannata harrastaa seksiä niin, että on miehen päällä! Jos ette usko, niin käykää kontillenne ja katsokaa peilistä naamaanne. Pelottaa kyllä karskeimmankin karjun.

Voi tehdä, jos siitä tykkää, kunhan varmistaa, että huoneessa on pimeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

45 ikävuoden jälkeen ei missään nimessä kannata harrastaa seksiä niin, että on miehen päällä! Jos ette usko, niin käykää kontillenne ja katsokaa peilistä naamaanne. Pelottaa kyllä karskeimmankin karjun.

Voi tehdä, jos siitä tykkää, kunhan varmistaa, että huoneessa on pimeää.

Ei kun pitää vaan varmistaa, että mies käy sen verran kuumana ja nauttii, niin eipä se silloin anna pisteitä siitä naamasta.

Muutenkin pitää vaan ajatella eteenpäin: olen nyt nuori ja nätti verrattuna tulevaan, ja kylläpä harmittaa 10 v kuluttua, jos jo nyt rajoitan elämääni muka roikkuvan naaman takia.

Yleensähän ympäristö on kyllä tottunut siihen omaan arkiulkonäköön ihan täysin. Se on yllätys vain itselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiloja kertyy salakavalasti ja omalle peilikuvalleen sokeutuu " En mä nyt niin läski ole "

Itsekin luulin voivani mättää munkkeja ja sipsejä ilman seuraamuksia, kunnes tajusin painavani 90 kg.

  Ettekö te käytä vyötä? Siitähän näkee hyvin helposti jos alkaa lölleröä kertyä vyötärölle ja jos alkaa vyö kiristää, niin siinä vaiheessa sitten vähennetään syömistä. Hyvin yksinkertaista ja toimivaa. Minulla on päinvastainen tuo "ongelma", minulle on työlästä saada syötyä tarpeeksi päivässä että en jatkuvasti laihtuisi.

Voi miten paljon parempi ihminen oletkaan! Tämänhän halusit kuulla?

Olet vain kateellinen. Kateellisen kiukunpuuskaus. Kade tuo kauneuden syöjä. Kateus on kitkerä elämänkumppani. Valitettavasi kateutta ei voi kasvattaa pois, kateus täytyy itseoppineesti juurrutta itsestä pois. Minusta tuntuu ettei sinusta ole siihe, kade.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

45 ikävuoden jälkeen ei missään nimessä kannata harrastaa seksiä niin, että on miehen päällä! Jos ette usko, niin käykää kontillenne ja katsokaa peilistä naamaanne. Pelottaa kyllä karskeimmankin karjun.

Voi tehdä, jos siitä tykkää, kunhan varmistaa, että huoneessa on pimeää.

Ei kun pitää vaan varmistaa, että mies käy sen verran kuumana ja nauttii, niin eipä se silloin anna pisteitä siitä naamasta.

Muutenkin pitää vaan ajatella eteenpäin: olen nyt nuori ja nätti verrattuna tulevaan, ja kylläpä harmittaa 10 v kuluttua, jos jo nyt rajoitan elämääni muka roikkuvan naaman takia.

Yleensähän ympäristö on kyllä tottunut siihen omaan arkiulkonäköön ihan täysin. Se on yllätys vain itselle.

Voi ystävä hyvä. Kovin nuori olet vielä. Iän myötä alkaa repsottaa moni muukin paikka kuin vain naama. Tulet vielä huomaamaan, että pimeys on ihana ystävä. Varsinkin jos se mieskään ei enää ole ihan parhaimmillaan.