Lue keskustelun säännöt.
Rakastaa vai olla rakastettu?
14.12.2018 |
Jälleen pitäisi tehdä valinta kahden miehen välillä: Toiseen olen ollut rakastunut seitsemisen vuotta mutta suhde on vaikeasti määriteltävä. Mies ei halua sitoutua mutta silti vietämme aikaa keskenämme säännöllisesti (suurimmaksi osaksi muuta, kuin seksiä koska sitä joku kuitenkin epäilee).
Koska olen virallisesti sinkku, minuun on nyt rakastumassa mies, jota kohtaan tunnen lähinnä välittämistä. Miehelle olen selvästi tärkeä enkä halua viedä juttua pidemmälle ennen, kuin tiedän mitä itse haluan.
Jälkimmäinen mies tarjoaisi minulle sen, joka jää uupumaan suhteesta rakastamani miehen kanssa. Mietin, onko minulle tärkeämpää rakastaa vai olla rakastettu. Mitään kaksoiselämää en kuitenkaan halua viettää.
Joku varmaan nyt sanoo sen, että älä valitse kumpaakaan. Olen jo yli 40 enkä ole ihastunut, rakastumisesta puhumattakaan elämässäni kuin pari kertaa. Jos nyt hylkäämistä molemmat, saattaa hyvinkin vierähtää vaikka loppuelämä ilman, että tunnen erityistä vetoa kehenkään.
Ajatuksia?
Kommentit (10)
Eipä kumpikaan. Ole ainakin rehellinen jos jomman kumman valitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te, jotka sanotte ettei kumpikaan, oletteko te helposti ihastuvaa ja rakastavaa sorttia? Kyllä minulle hellyys ja fyysinen läheisyys ovat niin tärkeitä asioita, etten ilman niitä haluaisi elää pidempään.
En pysty suhtautumaan seksiin konkreettisesti vaan minulla pitää olla jokin tunneside mieheen pystyäkseni seksiä harrastamaan.
En nyt tällä perusteella usko "rakastajaasi" pidemmällä tähtäimellä, mutta terminä itselle olisi tärkeämpää olla rakastettu. Olen itse rakastunut kaikkiin jotka ovat osoittaneet vähänkään mielenkiintoa. Joten tiedän että rakastuisin jos joku rakastaisi minua.
Toisin päin olevaa suhdetta en enää kestä.
Sinulla on ilmeisesti varaa valita. Kyllä se kolmaskin tulee.
Toimiakseen suhteessa tarvitaan molempia. Rakastamaan voi oppia mutta ei opettaa jos toinen ei osoita siihen mitään kiinnostusta. Valitsisin rakadtettuna olemisen ja oppettelisin rakastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka sanotte ettei kumpikaan, oletteko te helposti ihastuvaa ja rakastavaa sorttia? Kyllä minulle hellyys ja fyysinen läheisyys ovat niin tärkeitä asioita, etten ilman niitä haluaisi elää pidempään.
En pysty suhtautumaan seksiin konkreettisesti vaan minulla pitää olla jokin tunneside mieheen pystyäkseni seksiä harrastamaan.
Olen.
Ota se jonka kanssa on enemmän ja parempaa seksiä sitten. Jos et voi ottaa jälkimmäistä niin ota ensimmäinen.
Molemmat pitää olla. Suuri turn-off, jos mies ei osoita välittävänsä ja siihen se taru loppuu justiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molemmat pitää olla. Suuri turn-off, jos mies ei osoita välittävänsä ja siihen se taru loppuu justiinsa.
Sellaiseen mieheen on varmaan vaikea luottaa ja riittämättömyyden ja epävarmuuden tunne kalvava.
Vierailija kirjoitti:
Molemmat pitää olla. Suuri turn-off, jos mies ei osoita välittävänsä ja siihen se taru loppuu justiinsa.
Tuskin tämä rakastamani mies on niin masokisti, että veisi vuosikausia syömään, viettäisi kansaani aikaa ja uskoutuisi ongelmistaan ellei jollakin tavalla välittäisi. Luulen hänen olevan vähintäänkin vakavasti sitoutumiskammoinen.
Ongelmallista on se, että molempien kanssa seksi on loistavaa (tiedän loistavan seksinkin olevan äärimmäisen harvinaista). Tätä rakkauttani en nyt ole hetkeen nähnyt, en ole ollut kenellekään epärehellinen. Tiedän hänen kuitenkin palaavan heti, kun näytän vihreää valoa.
Sanon silti että ei kumpikaan.