Lue keskustelun säännöt.
Lasta kiusattiin koulussa koska syö erikoisesti, lapsi pelkäsi mennä kouluun
14.12.2018 |
Lapsi sai olla kotona, koska ei suostunut menemään kouluun, koska pelkäsi. Syyksi paljastui se, että muut oppilaat olivat alkaneet kiusata lasta, koska tämä syö oudosti. Tutkii ruokaa jne. Mikä h*tto nykyajan huonostikasvatettuja kakaroita oikein vaivaa?! Mitä v*ttua se heille kuuluu, saati heitä haittaa, jos joku syö oudosti? Lapset ovat ihan s**tanan tyhmiä rasisteja, jotka eivät ymmärrä erilaisuutta yhtään. Tervemenoa heille pieniksi muttereiksi koneistoon!
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan puppua kun sanotaan että lapset on luonnostaan hyviä ja viattomia. Paskan marjat. Lapset on itsekkäitä, niillä ei ole omatuntoa, ne kiusaa ja syrjii ja tappelee. Lapset ei ole empaattisia, ne rääkkää eläimiäkin, ja hyvin voivat vaikka satuttaa pientä vauvaa. Lapsilla ei ole luonnostaan mitään myötätuntoa toisia kohtaan.
No en kyllä allekirjoita. Mulla on kaksi lasta (molemmat poikia), jotka ovat molemmat empaattisia ja myötätuntoisia, nuorempi enemmän kuin vanhempi. Vanhempi kyllä kiusaa pienempää, mutta esim. koulusta ja aikoinaan päiväkodista on tullut vain positiivista palautetta (allekirjoitin juuri tänä aamuna arviointilomakkeen, jossa opettaja kertoi, miten vanhempi lapseni on toisille kohtelias, käyttää asiallista kieltä, antaa toisille työrauhan jne.). Hän on hyvin huolehtiva eläimiä, jopa hyönteisiä kohtaan. Nuorempi lapsi on taas niin huomioiva, kohtelias ja empaattinen, että ihmettelen itsekin, miten hän voi sellainen olla (kyllä hänkin siis kotona vetää raivareita ja on ärsyttävä). Vanhemmasta lapsesta tuntuu, että voisin jotain krediittejä ottaa omasta kasvatuksesta, että on tullut ruokittua empatian kehitystä jne. Hän osaa kuitenkin olla myös hyvin itsekäskin, ja käyttäytyy pikkuveljeään kohtaan sikamaisesti. Mutta tämä nuorempi on sellainen, että esim. ihan oma-aloitteisesti tarjoaa saamistaan karkeista ensin synttärivieraille ja jos vaikka kirjoja lukiessa kysyn, miten hän ratkaisisi jonkin riitatilanteen, hänen vastauksensa on aina sellainen, että etsii sovinnollista ja rauhallista ratkaisutapaa (eikä tätä ole kotona mitenkään opetettu, mä olen usein aika lyhytpinnainen). Toki reaktiot etenkin kotona ovat usein erilaisia, nuorempi lapseni on hyvin tunteikas, ja vaikka hän onkin voittopuolisesti iloinen, hän kyllä myös näyttää negatiiviset tunteensa hyvin selkeästi ja nopeasti. Päiväkodista tulevat palautteet ovat kuitenkin sitä, että lapsi ei koskaan pahoita toisten mieltä tahallaan, ei koskaan lyö ketään, ei koskaan haasta riitaa, yrittää aina lohduttaa ja sovitella. Melkein joka päivä joku hoitaja ihastelee, miten kivasti lapsi hoiti tämän ja tämän asian.
Että todella, eivät kaikki lapset ole luonnostaan itsekkäitä ja empatiakyvyttömiä. Empatia ja yleisesti toisen asemaan asettuminen vaatii harjoittelua, eikä se monilta aikuisiltakaan luonnistu kovin hyvin. Ihmisten persoonallisuudet ovat erilaisia. Minun nuorempi lapseni on selvästi jollain tavalla erityinen - tätä todella moni on minulle sanonut. En nyt kuitenkaan ota siitä kunniaa, hän nyt vain sattuu olemaan sellainen. Tunnen ja olen tavannut muitakin erityisiä lapsia, esim. kaverini lapsi on todella älykäs renesanssi-ihminen, jolta luonnistuu ihan kaikki (kaiken lisäksi hän on myös kiva kaveri muille), ja mulle on jäänyt ikuisesti mieleen eräs leikkikentällä tapaamani lapsi, joka alkoi leikkiä vanhemman lapseni kanssa. Tämä poika oli luontainen johtaja, mutta ei m*lkkumaisella tavalla, vaan hän johti leikkiä sujuvasti ehdotellen uusia juttuja ja tarjosi keskeistä roolia minun lapselleni, eikä ottanut sitä itse. Hänen vanhempansa vaikuttivat hyvin tavallisilta, ehkä jopa hieman, noh, junttimaisilta. Kun lähdimme pois, sanoin vanhemmille, että teidän lapsi on kyllä mahdottoman reilu kaveri toisille, todella erityinen tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokaa ei närpitä kun syödään muiden seurassa.
Opeta lapselle pöytätavat niin muiden ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamista en hyväksy tässä asiassa sen enempää kuin missään muussakaan.
Kuitenkin hyvät pöytätavat pitäisi kotona opettaa. Kun syödään toisten seurassa, voi eräät erikoiset tavat olla vastenmielisiä niille jotka joutuvat sitä seuraamaan.
Minulta meni ruokahalu aikoinaan koulussa, kun eräs luokkalaiseni tyttö oli niin ahne ettei jaksanut odottaa kuuman keiton jäähtymistä. Kaatoi maitoa mm hernekeittoon. Kuvottavan näköistä sotkua sitten veteli hyvällä ruokahalulla.
Toinen oli poika joka pisti ruokaa suuhun ja saman tien sylki lautaselle syödäkseen sen sitten uudelleen. Kyllä näissä tapauksissa puuttui jo opettajakin. Yhteiskunnassa kun eletään, perussäntöihin kuuluu toisten huomioon otto, näissäkin asioissa. Epäsosiaalinen käytös on pelkästään negatiivista.
Toisaalta vaikutat kyllä hiukan epänormaalilta jos maito hernekeitossa vie ruokahalut. Minun mieheni kaata joskus perunoiden päälle viiliä. Onhan se itsestänikin kuvottava yhdistelmä, mutta mitä se mua loppujenjopuksi häiritsee?
ApMiksi sinä et yritä tehdä lapsesi elämää helpommaksi opettamalla hänelle, että mikäli toimii tarpeeksi erikoisesti niin kyllä se herättää mielenkiintoa muissa ja asiaa saatetaan jäädä ihmettelemään.
Mikäli muut eivät muuta käytöstään niin olisiko lapsellasi helpompaa opetella syömään "normaalisti"? Toki jos hänellä on joku neuroosi tai vastaava ja sen vuoksi syö erikoisesti niin silloin pitäisi asia ottaa rehellisesti esille ja kertoa asiasta riehumatta koko luokalle, kyllä he ymmärtävät jos asiaan liittyy "sairaus".
Ei hän ole kotona syönyt mitenkään oudosti, joten on ollut vähän vaikea opettaa muuta. Muilla sen sijaan on sydämessään pahuutta, koska eivät osaa olla olematta ilkeitä toisille.
Ap
Minulle irvailtiin haarukalla ja veitsellä syömisestä. "Luuletko olevasi jossain ravintolassa?"
Miksi sinä et yritä tehdä lapsesi elämää helpommaksi opettamalla hänelle, että mikäli toimii tarpeeksi erikoisesti niin kyllä se herättää mielenkiintoa muissa ja asiaa saatetaan jäädä ihmettelemään.
Mikäli muut eivät muuta käytöstään niin olisiko lapsellasi helpompaa opetella syömään "normaalisti"? Toki jos hänellä on joku neuroosi tai vastaava ja sen vuoksi syö erikoisesti niin silloin pitäisi asia ottaa rehellisesti esille ja kertoa asiasta riehumatta koko luokalle, kyllä he ymmärtävät jos asiaan liittyy "sairaus".