Kuinkahan moni ns. heikkolahjaisista on pahoinpidelty lapsena, esim. ravisteltu vauvaiässä?
Väkivaltaisen ja erittäin lyhytpinanisen sukulaismiehen kaksi ensimmäistä lasta oli apukoululaisia, toinen ilmeisesti myös lievästi kehitysvammainen. Kolmas joka kasvoi syntymästä asti muualla pelkästään äitinsä kanssa hankki akateemisen koulutuksen.
Kommentit (45)
Joo toi on varmasti aivan liian totta... Lisäksi henkinen väkivalta saattaa tainnuttaa ja saada ihmisen sosiaalisesti heikkolahjaiseksi plus vielä pelkotiloihin ja masikseen loppuelämäksi.
Eräs työkaveri koittaa käydä töissä ja saa aina ihan järkyttävän slaagin ja stressaantuu päiväkausiksi jos pomo pikkuisenkin antaa palautetta (ja meillä on vielä kiltti pomo). Sai joskus sanottua, että työssäoloa leimaa jatkuva pelko siitä että tekee väärin ja välillä ei kuulemma edes tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. Yhtenä toisena kertana kertoi, ettei ole missään tekemisissä isänsä kanssa koska hän harjoittaa henkistä väkivaltaa.
Epäilenpä että noilla kahdella asialla on suuri yhteys, ja ihmettelen jos työkaveri (23v) on enää vuoden päästä töissä. On nytkin jatkuvasti pitkillä saikuilla pääkopan takia.
Nämä on isoja asioita, joita neuvoloissa ja kouluissa voi olla mahdotonta havaita. Jos havaitaan ja tehdään vaikka lasu, niin perhettä jututetaan ja tarjotaan tukitoimia, joita ei ole edes pakko ottaa vastaan jos lapsi on hyvin puetun ja syötetyn näköinen.
Vierailija kirjoitti:
Ravisteluvammat tunnetaan ja tunnistetaan kyllä. Eivät jää huomaamatta, jos lasta käytetään neuvolassa. Ellei käytetä, saapuu sosiaalihuolto tiedustelemaan, mikä vikana. Sitähän en tiedä, mihin aikakauteen viittaat, varmasti 1950-luvulla sattui kaikenlaista "perhepiirissä".
Vain vakavimmat henkeä uhkaavat tunnistetaan tänäkin päivänä, muita ei.
"Arvioidaan, että jokaista vaikeaa ravisteluvammaa kohti 152 muuta lasta on joutunut lievemmän ravistelun kohteeksi ja heidän lievät oireensa jäävät toteamatta.
...Monet tarkkailtavat asiat tulevat normaalin iänmukaisen kehityksen vuoksi ajankohtaisiksi vasta vuosia vamman jälkeen. Kun ravisteltuja lapsia on tutkittu kouluiässä, ongelmina on todettu alentunut älykkyysosamäärä, heikompi työmuisti ja kognitiivisten toimintojen säätelyn ongelmia ikätovereihin verrattuna."
Kyllä niitä on, vaikea tietty arvioida määrää. Joidenkin erityiskoululaisten pahoinpitelytausta tiedetäänkin, yhteys on selvillä.
Havaitaan neuvolassa nykypäivänä. Ne jotka muuta väittää, heillä ei ole kokemusta tämän päivän neuvoloissa yms.
Vierailija kirjoitti:
Havaitaan neuvolassa nykypäivänä. Ne jotka muuta väittää, heillä ei ole kokemusta tämän päivän neuvoloissa yms.
Ei havaita niin kuin edellä lainauksessa todetaan (Potilaan lääkärilehti). Vain vakavimmat tulee ilmi ja lievempiä on jopa satakertainen määrä.
Mulla tuli lievä aivovaurio isompien sisarusten toimesta ja heidän henkisestä väkivallasta. Äiti oli kultainen ja isä ei koskaan kotona
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havaitaan neuvolassa nykypäivänä. Ne jotka muuta väittää, heillä ei ole kokemusta tämän päivän neuvoloissa yms.
Ei havaita niin kuin edellä lainauksessa todetaan (Potilaan lääkärilehti). Vain vakavimmat tulee ilmi ja lievempiä on jopa satakertainen määrä.
Havaitaan ja päiväkodissa myös tarkkaillaan jatkuvasti lapsia sillä silmällä.
Äitini löi minua kuin olin pieni, henkinen laiminlyönti sattui enemmän, jos olisi kuunnellut ja ollut aidosti läsnä niin ei pieni kopautus olisi ollut eikä olisi siinä mitään. Ravistelut ovat kyllä p*****ä.
Hmm... ravisteltiinko minua... kyllä otan jotkut tilanteet siihen kategoriaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havaitaan neuvolassa nykypäivänä. Ne jotka muuta väittää, heillä ei ole kokemusta tämän päivän neuvoloissa yms.
Ei havaita niin kuin edellä lainauksessa todetaan (Potilaan lääkärilehti). Vain vakavimmat tulee ilmi ja lievempiä on jopa satakertainen määrä.
Havaitaan ja päiväkodissa myös tarkkaillaan jatkuvasti lapsia sillä silmällä.
Miten se olisi mahdollista, kun vamma saattaa ilmetä vasta kouluiässä oppismisongelmina...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Havaitaan neuvolassa nykypäivänä. Ne jotka muuta väittää, heillä ei ole kokemusta tämän päivän neuvoloissa yms.
Ei havaita niin kuin edellä lainauksessa todetaan (Potilaan lääkärilehti). Vain vakavimmat tulee ilmi ja lievempiä on jopa satakertainen määrä.
Havaitaan ja päiväkodissa myös tarkkaillaan jatkuvasti lapsia sillä silmällä.
Miten se olisi mahdollista, kun vamma saattaa ilmetä vasta kouluiässä oppismisongelmina...?
Kyllä se varmasti jonkinlaisena vajakkiutena näkyy jo pienellä. Meidän tarha-ikäinen osaa tosin jo lähes lukea muutamia sanoja ja kirjoittaa. Silti muitakin kyseltiin josko perheessämme ilmenee väkivaltaa tms. Repesin nauramaan. No nuo ovat kysymyksiä joita heidän täytyy esittää kaikille ja kyttäävät tänäpäivänä todella tarkasti. Riippuu tietty ihan päiväkodin hinta-laatu-sijainti suhteesta.
Olen joskus miettinyt samaa. Kaksi ex-miesystävääni ovat molemmat väkivaltaisia, lyhytpinnaisia ja älykkäitä (!) ja kaikilla heillä oli aiemmista suhteistaan pahasti alisuoriutuneet lapset (adhd:ta, pahoja vaikeuksia koulussa ja huonot arvosanat, yhdellä vakava syrjäytyneisyys).
Se heidän lastensa suoriutuminen ei ole lainkaan linjassa isänsä älykkyyden kanssa ja kuitenkin ne lasten äidit ovat olleet tietääkseni ihan fiksuja. Ne isät siis ovat sellaisia puheliaita ja nopeaälyisiä supliikkityyppejä ja heidän lapsensa hitaita ja arkoja tai sitten aivan levottomia ja alituisesti hölmöileviä adhd-tapauksia.
Miksi kukaan haluaisi ravistella vauvaa. Sehän kuolee siihen. Miksi tehdä lapsia, jos ei kestä niitä?
Toki moni vammautuu jo synnytyksessä.
Jatkuva syyllistäminen ja pelkääminen aiheuttaa todella sosiaalista väistelyä.
Monet mielitautisiksi leimatut ovat oikeasti terveitä, vain noidankehän vankeja.
Liian paljon aikaa kuluu tarpeettoman pahan olon sietämiseen.
Kai vielä nykyäänkin joku hassu sanoo että tyhmyys ja sairaus sama asia, joku on vain eristäytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt samaa. Kaksi ex-miesystävääni ovat molemmat väkivaltaisia, lyhytpinnaisia ja älykkäitä (!) ja kaikilla heillä oli aiemmista suhteistaan pahasti alisuoriutuneet lapset (adhd:ta, pahoja vaikeuksia koulussa ja huonot arvosanat, yhdellä vakava syrjäytyneisyys).
Se heidän lastensa suoriutuminen ei ole lainkaan linjassa isänsä älykkyyden kanssa ja kuitenkin ne lasten äidit ovat olleet tietääkseni ihan fiksuja. Ne isät siis ovat sellaisia puheliaita ja nopeaälyisiä supliikkityyppejä ja heidän lapsensa hitaita ja arkoja tai sitten aivan levottomia ja alituisesti hölmöileviä adhd-tapauksia.
Oikeasti fiksut naiset eivät hanki lapsia väkivaltaisten miesten kanssa.
Sekään, että tekisi mieli lyödä aikuista esim nyrkkeily kehässä, ei tee vanhemmasta lasten hakkaajaa..
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus miettinyt samaa. Kaksi ex-miesystävääni ovat molemmat väkivaltaisia, lyhytpinnaisia ja älykkäitä (!) ja kaikilla heillä oli aiemmista suhteistaan pahasti alisuoriutuneet lapset (adhd:ta, pahoja vaikeuksia koulussa ja huonot arvosanat, yhdellä vakava syrjäytyneisyys).
Se heidän lastensa suoriutuminen ei ole lainkaan linjassa isänsä älykkyyden kanssa ja kuitenkin ne lasten äidit ovat olleet tietääkseni ihan fiksuja. Ne isät siis ovat sellaisia puheliaita ja nopeaälyisiä supliikkityyppejä ja heidän lapsensa hitaita ja arkoja tai sitten aivan levottomia ja alituisesti hölmöileviä adhd-tapauksia.
Lasten kaltoinkohtelu voi olla muutakin kuin fyysistä pahoinpitelyä. Hoidotta jättämistä, pelottelua, epäjohdonmukaista käytöstä. Sellainen vaikeuttaa lapsen normaalia kehitystä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kukaan haluaisi ravistella vauvaa. Sehän kuolee siihen. Miksi tehdä lapsia, jos ei kestä niitä?
Sitä minkälaista oma elämä tulee olemaan lasten myötä tai miten oma mieli reagoi,ei voi kukaan tietää etukäteen. Ei kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ravisteluvammat tunnetaan ja tunnistetaan kyllä. Eivät jää huomaamatta, jos lasta käytetään neuvolassa. Ellei käytetä, saapuu sosiaalihuolto tiedustelemaan, mikä vikana. Sitähän en tiedä, mihin aikakauteen viittaat, varmasti 1950-luvulla sattui kaikenlaista "perhepiirissä".
Vain vakavimmat henkeä uhkaavat tunnistetaan tänäkin päivänä, muita ei.
"Arvioidaan, että jokaista vaikeaa ravisteluvammaa kohti 152 muuta lasta on joutunut lievemmän ravistelun kohteeksi ja heidän lievät oireensa jäävät toteamatta.
...Monet tarkkailtavat asiat tulevat normaalin iänmukaisen kehityksen vuoksi ajankohtaisiksi vasta vuosia vamman jälkeen. Kun ravisteltuja lapsia on tutkittu kouluiässä, ongelmina on todettu alentunut älykkyysosamäärä, heikompi työmuisti ja kognitiivisten toimintojen säätelyn ongelmia ikätovereihin verrattuna."
Järkyttävää. Tämä on varmasti yleisempää kuin ymmärretään. Tiedon jakaminen ravistelun vaarallisuudesta saanee monet vanhemmat ja lastenhoitajat pysähtymään ja miettimään ennen kuin toimii hermostuksissaan.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Ravisteluvammat tunnetaan ja tunnistetaan kyllä. Eivät jää huomaamatta, jos lasta käytetään neuvolassa. Ellei käytetä, saapuu sosiaalihuolto tiedustelemaan, mikä vikana. Sitähän en tiedä, mihin aikakauteen viittaat, varmasti 1950-luvulla sattui kaikenlaista "perhepiirissä".