Vierailija

Henkistä selviytymiskykyä voi harjoittaa: "Mikään tapahtuma itsessään ei murskaa ihmistä"
https://yle.fi/uutiset/3-10552731
Keskitysleirikokemuksesta tai lapsuuden seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi selvitä jos mieli on joustava. Oletko resilientti?

Kommentit (14)

Vierailija

Itse olen tuota pohtinut kun olen katsellut ihmisiä ympärillä. Toiset näyttävät selviävän äärettömän traumaattisista kokemuksista, säilyttävät elämänilonsa kun toiset lannistuvat kärpäsenkakan kokoisista epäonnistumisista ja katkeroituvat.

Vierailija

Itse elin aika ahdistavan lapsuuden jossa väkivalta ja manipulointi oli jatkuvaa. Aikuistuani vihasin vanhempiani, epäoikeudenmukaisuudet pyörivät päässä ja aiheutti pahaa oloa. Jossain vaiheessa tajusin, että heidän valtahan minuun jatkui tuon katkeruuteni takia, opettelin ajattelemaan neutraalimmin menneisyyttä. Ainakin opin kuinka en omia lapsiani halua kohdella. Nykyään muistot menneestä saattavat käväistä mielessä, muttei levy jää päälle vaan keskityn nykyiseen, onnelliseen elämään. Onkohan tuo sitä resilienssiä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Resilienssinkin edellytyksenä näyttävät kuitenkin olevan hyvät ihmissuhteet.

Kaikkien ihmissuhteiden ei tarvitse olla hyviä, yksikin riittää? Mutta varmasti geeneilläkin tekemistä, helposti masentuvat eivät varmaan traumoista selviä vaikka ihmissuhteetkin olisivat hyviä.

Vierailija

Hölmö käsite tuo resilienssi.

Jokainen syntyy tänne tyhjänä tauluna, joskin jokaisella on omanlaisensa geenit. Toiset ovat vaikeasti vammaisia, kipuisia, lyhyt jänteisiä ja toiset täydellisiä kauniita, leppoisia parhauksia.

Kukaan ei voi valita lapsuuden perhettään, tai taloudellisia ja sosiaalisia oloja joissa joutuu varhaislapsuutensa kriittiisimmät ajat kehittymään.

Ne ovat erilaiset. Sitä ei ymmärretä. Jos olet saanut hyväksyntää, lempeyttä, hellyyttä, lässyttämistä, ihailua ja rakkautta, kuvittelet tietysti että niinhän ne muutkin.

Etkä ikimaailmassa pysty kuvittelemaan mitkä jäljet se jättää, jos saatkin rähinää, tiuskintaa, läpsintää, hylkäämistä ja halveksuntaa. Pähkinäsi ei kykene sitä kuvittelemaan.

Kun olet saanut suklaata ja kermaa pienestä pitäen, sinun on vähän eri lähtökohdat selviytyä niin kynnen katkeamisesta kuin kohtukuolemasta, kuin sellaisen, jota on potkittu ja mukiloitu jo aikaisemmin.

Elämän vaikeat kokemukset eivät ole niin yksiselitteisesti arvotettavissa kuin luullaan.

Suklaakermapepun kokemukset voivat paperilla näyttää kauheammilta kuin oksennuspas kak henkilön "mitättömät" kokemukset.

Vertauskuvana voisi käyttää vaikka hiekkaa ja kiven lohkareita. Ne ovat niitä huonoja kokemuksia joita ihmisen päälle viskotaan. Hyvät kokemukset voisivat olla vaikka juotavaa vettä, limua tai skumppaa.

Otetaan henkilö A. Hän on resilientti ja hieno ihminen. Hän on saanut 100 000 litraa skumppaa päälleen heti sen jälkeen kun lakkasi juomasta limua. Päivittäinen veden tarve on tyydytetty aina. Hän ei ymmärrä millaista on elää ilman vettä.

Henkilölle A tulee 5 kappaletta isoja kiven murikoita päähän. Syöpä tulee. Iskee HIV. A pieni parka poloinen saa potkut ja mies jättää ja pettää. Kesken meno tulee myös.

Voi että kun hän on vahva, kun selviää tuosta. Kaikki taputtelee päähän, ja tuovat kukkia. Elämä jatkuu. On taloudellinen turva ja kaikki ihailevat.

Ihan selvä resilientti erityistapaus ja superihminen.

Otetaan tapaus B. Luuseri ja heikko. Hän ei ole hirveästi vettä saanut, eikä limusta saati skumpasta uskalla haaveillakaan. Kitumista ja sinnittelyä vauvasta saakka.

Emotionaalinen ilmapiiri hänen ympärillään on ollut jäätävä. Tosin häntä ei ole r..skattu, hakattu tai r..stetty.

Mitään paperilla hienoa traagista mässäiltävää ei ole hänellä kenellekään näyttää.

Hänen päälleen ei ole isoja kivenmurikoita heitetty, vaan joka päivä valutettu sama tai isompi määrä hienojakoista hiekkaa.

Yksi päivä hän päättää päivänsä. Tätä on edeltänyt joku mitätön juttu. Pieni kiven mörkäle läsähti naamaan, juuri sen jälkeen kun hän oli kaivautunut ulos miljoonien tonnien hiekan ja soranmurujen kasan alta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hölmö käsite tuo resilienssi.

Jokainen syntyy tänne tyhjänä tauluna, joskin jokaisella on omanlaisensa geenit. Toiset ovat vaikeasti vammaisia, kipuisia, lyhyt jänteisiä ja toiset täydellisiä kauniita, leppoisia parhauksia.

Kukaan ei voi valita lapsuuden perhettään, tai taloudellisia ja sosiaalisia oloja joissa joutuu varhaislapsuutensa kriittiisimmät ajat kehittymään.

Ne ovat erilaiset. Sitä ei ymmärretä. Jos olet saanut hyväksyntää, lempeyttä, hellyyttä, lässyttämistä, ihailua ja rakkautta, kuvittelet tietysti että niinhän ne muutkin.

Etkä ikimaailmassa pysty kuvittelemaan mitkä jäljet se jättää, jos saatkin rähinää, tiuskintaa, läpsintää, hylkäämistä ja halveksuntaa. Pähkinäsi ei kykene sitä kuvittelemaan.

Kun olet saanut suklaata ja kermaa pienestä pitäen, sinun on vähän eri lähtökohdat selviytyä niin kynnen katkeamisesta kuin kohtukuolemasta, kuin sellaisen, jota on potkittu ja mukiloitu jo aikaisemmin.

Elämän vaikeat kokemukset eivät ole niin yksiselitteisesti arvotettavissa kuin luullaan.

Suklaakermapepun kokemukset voivat paperilla näyttää kauheammilta kuin oksennuspas kak henkilön "mitättömät" kokemukset.

Vertauskuvana voisi käyttää vaikka hiekkaa ja kiven lohkareita. Ne ovat niitä huonoja kokemuksia joita ihmisen päälle viskotaan. Hyvät kokemukset voisivat olla vaikka juotavaa vettä, limua tai skumppaa.

Otetaan henkilö A. Hän on resilientti ja hieno ihminen. Hän on saanut 100 000 litraa skumppaa päälleen heti sen jälkeen kun lakkasi juomasta limua. Päivittäinen veden tarve on tyydytetty aina. Hän ei ymmärrä millaista on elää ilman vettä.

Henkilölle A tulee 5 kappaletta isoja kiven murikoita päähän. Syöpä tulee. Iskee HIV. A pieni parka poloinen saa potkut ja mies jättää ja pettää. Kesken meno tulee myös.

Voi että kun hän on vahva, kun selviää tuosta. Kaikki taputtelee päähän, ja tuovat kukkia. Elämä jatkuu. On taloudellinen turva ja kaikki ihailevat.

Ihan selvä resilientti erityistapaus ja superihminen.

Otetaan tapaus B. Luuseri ja heikko. Hän ei ole hirveästi vettä saanut, eikä limusta saati skumpasta uskalla haaveillakaan. Kitumista ja sinnittelyä vauvasta saakka.

Emotionaalinen ilmapiiri hänen ympärillään on ollut jäätävä. Tosin häntä ei ole r..skattu, hakattu tai r..stetty.

Mitään paperilla hienoa traagista mässäiltävää ei ole hänellä kenellekään näyttää.

Hänen päälleen ei ole isoja kivenmurikoita heitetty, vaan joka päivä valutettu sama tai isompi määrä hienojakoista hiekkaa.

Yksi päivä hän päättää päivänsä. Tätä on edeltänyt joku mitätön juttu. Pieni kiven mörkäle läsähti naamaan, juuri sen jälkeen kun hän oli kaivautunut ulos miljoonien tonnien hiekan ja soranmurujen kasan alta.

Mikä toiselle on kitumista voi toiselle olla paljon vähempää rasitusta. Tämä kai se artikkelin ja tuon psykologin pointti: ei ne yksittäiset onnettomuudet ja niiden objektiivinen kuorma vaan yksilön oma kyky selvitä onnettomuuksista. Ja että tuota ominaisuutta voi itsessään kehittää siirtämällä ajatusmallejaan negatiivisesta positiiviseen.

Vierailija

En kovin. Sekä perinnölliset lähtökohdat että oppimiskokemukset ovat olleet osin epäsuotuisia, vaikka ei pahimmasta päästä. Mutta harjoittelen, ja yritän siirtää parempaa seuraavalle sukupolvelle.

Vierailija

Resilientti täällä. Kätevää siinä mielessä että isommat tapahtumat eivät hetkauta suuntaan taikka toiseen, eivätkä jää hautumaan. Ei niin kätevää siinä mielessä että ympäristö pitää mua tunnekylmänä kun en halvaannu vähintään vuodeksi kun kynsi katkee.

Suren kyllä läheisten kuolemaa, järkytyn maailman pahuudesta, mutta se ei tarkoita sitä että jäisin noita sen suuremmin pohtimaan tai antaisin niiden vaikuttaa elämääni.

Vierailija

Olen hyvin huonosti resilientti, koska en enää jaksa yhtään vastoinkäymistä.

IKINÄ, kiitos.

_____

Resilienttiyidellakin on määränsä.

Vihaan sitä sanontaan, ettei ihmiselle anneta enempää kuin hän jaksaa kantaa!

MITEN NIIN? Kuka sen määrittelee, kuka mitäkin jaksaa?????

Vierailija

Minulla on heikko resilentti, mutta eniten siihen on vaikuttanut ympäristö. Ja olen kyllä myös erityisherkkä. Toisaalta aina luulin että esim. äitini on henkisesti vahva, koska tunne asiat eivät koskaan näyttäneet vaivanneen häntä ja hän porskutti elämässä eteenpäin taustastaan huolimatta, mutta hän sairastukin skitsofreniaan yhden isomman kriisin yhteydessä vanhempana, joten hänen vahvuutensa olikin ikävien asioiden varastoimista pois mielestä kunnes se ei enää ollut mahdollista.

Vierailija

En pidä tuosta artikkelista. Siinä ikään kuin vieritetään vastuu taas kerran yksilölle itselleen.
Katsoitteko muuten esim. eilen sarjaa Babylon Berlin? Myös ensimmäisessä masilmansodassa oli ihmisiä, joiden resilienssi oli niin heikko, että he olivat sodan jälkeen hermosairaita ja huumeriippuvaisia. Toiset taas eivät, koska heillä ilmeisesti oli sitä resilienssiä enemmän.
Kun tänä vuonna ihmettelin muistiongelmia ja menin lääkäriin, hän kyseli taustoja ja tuumi, että jotkut voisivat joutua tuollaisten asioiden vuoksi jo sairaslomalle. Vastasin, että meillä töissä kuulemma monilla on samanlaisia kokemuksia kuin minulla, mutta ei se näytä häiritsevän heidän työntekoaan millään tavalla. Joten kyllähän minunkin pitäisi pystyä yhtä lailla.
Lääkäri vastasi, että ihmiset ovat yksilöitä. Jokainen on erilainen.

Erilaisuutta voi toisinasn olla vaikea hyväksyä.

Kun olin nuori, äiti osti minulle Viktor E. Franklin kirjan. Jos muistan oikein, Franklia auttoi selviytymään se, että hän keksi elämälleen tavoitteen ja merkityksen. Se auttoi häntä selviytymään myös lähes mahdottomissa oloissa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla