Lue keskustelun säännöt.
Pieni ikäero lapsilla, miten selvisitte?
12.12.2018 |
Apua, esikoinen on nyt 10 kk ja tein positiivisen raskaustestin. Sinänsä ihan mukava yllätys, esikoinen kun on vuosien lapsettomuushoitojen tulos ja luulimme, että toisen saadaksemme joudumme käymään saman läpi. Sisaruksille tulisi todennäköisesti noin 1,5 vuotta ikäeroa.
Esikoinen ei ole ollut vielä missään ilta- eikä yöhoidossa ja päivälläkin vain lyhyitä pätkiä. Miten tähän kannattaisi alkaa totuttaa? Ei juo maitoa pullosta eikä mukista eikä nukahda ilman. Tosin maidon tulokin saattaa vissiin loppua jo alkuraskauden aikana? On muutenkin hyvin kiinni äidissä.
Kokemuksia kaivataan! Miten esikoinen suhtautui uuteen vauvaan ja miten hän selvisi sairaalassaoloajan?
Kommentit (19)
1,5 vuoden ikäerossa on se hyvä puoli, että tutkitusti sen ikäinen ei ole keskimäärin niin mustasukkainen, ei yleensä vielä ymmärrä olla. Pahin ikäero mustasukkaisuusongelman kannalta on 3 vuotta.
Omien havaintojeni mukaan 1,5-2 vuoden ikäeron esikoiset ottavat uudet tulokkaat ihan hyvin vastaan. Onneksi, sillä toki kahdessa pienessä riittää muutoin hulinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1v 9kk. Ihan hyvin meni lopulta, vaikka rankkaahan se oli.
Ei esikoinen ollut missään hoidossa, kun odotin kuopusta, eikä ollut syntymän jälkeenkään. Kun olin synnyttämässä, niin silloin oli mun äiti yhden yön esikoisen kanssa meidän kotona ja sitten esikoinen oli toisen mun ja isän luona sairaalassa. Sitten lähdettiin kotiin. Ja ei mun kumpikaan lapsi ole koskaan juonut pullosta. Imetin esikoista läpi raskauden ja synnytyksen jälkeen tandemimetin molempia. Eli ei sun välttämättä tarvi mihinkään hoitoon sitä esikoista lykätä tai edes lopettaa imetystä, jos se susta ja esikoisesta tuntuu hyvältä jatkaa. Ja on kyllä todennäköisestä, että maidon tulo vähenee, mutta ei välttämättä täysin lopu. Usein kai lapsi aikalailla itsestään saattaa vierottua rinnasta, kun maidon tulo on vähäistä ja maku muuttuu. Riippuu lapsesta. Mutta sun vauva on jo 10kk, niin kohtahan hän voi ihan tavallista maitoa vaikka mukista juoda. Ei ole tuskin tarpeen pullolle opettaa noin isoa, ellet halua. Mun lapsilla on siis 1v4kk ikäeroa. Ja ihan jees selvittiin mielestäni. Olihan ne ekat pari kuukautta aika rankkoja, mutta ne ajat ovat utuinen muisto enää vain. Nyt mun kuopus on jo kohta 1v.
3v:n ikäero on pienin suositeltava ihan tutkimusten mukaankin. Mutta harvat malttavat odottaa eivätkä tätä tiedä. Avioeron riski kasvaa huomattavasti pienemmällä ikäerolla. Hyvin raskasta tulee olemaan.
En tiedä miten tulette selviämään. Se on yksilöllisistä voimavaroista kiinni. Toivottavasti hyvin, mutta kannattaa myös varautua pahempaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua aina säälittää ihan hirveästi kun kuulen jollekin tulevan lapsia pienellä ikäerolla. Säälittää esikoisen, kuopuksen ja vanhempien puolesta. Ei ole hyväksi kenellekään. :( Mikä kiire ihmisillä on lisääntyä - oikeasti!
Mulla on kaksi nuorinta syntynyt 1v3kk ikäerolla. Imetys loppui alkuraskaudessa. Nuorimmainen syntyi päivällä ja Mummi oli kuopuksen kanssa sen aikaa. Mies meni tietty yöksi kotiin.
Vauvan kanssa kotiuduttua kantoliina ja rintareppu oli tosi iso apu, jäi kädet vapaaksi autella taaperoa. Mun vanhemmat vei välillä taaperoa ulkoilemaan että sain nukkua päikkärit vauvan kanssa.
Mulla oli kyllä paljon apua siitä että kaksi lasta oli jo isompia, kokemus toi varmuutta ja vauvanhoidossa oli niin rautainen rutiini. Kuin myös se että olin jo kerran elänyt saman vaiheen, tiesin ettei se kestä ikuisesti joten sen voimalla jaksoi hyvin. Isomman kannalta ei ehkä päässyt ihan niin lapsentahtiseen elämään kuin olisi halunnut, oli pakko hoitaa jotkut hommat alta pois silloin kun pystyi eikä silloin kun lapsi niin halusi. Eipä tuosta kuitenkaan tuon hullumpaa ole tullut.
Lapset on kyllä olleet parhaat kaverit keskenään, vieläkin haluavat asua samassa huoneessa vaikka ovat jo yli 10v molemmat. Mustasukkaisuutta ei ole ollut lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 v 4 kk ja ihan paras ikäero. Pelkästään hyviä puolia.
Vierailija kirjoitti:
Mua aina säälittää ihan hirveästi kun kuulen jollekin tulevan lapsia pienellä ikäerolla. Säälittää esikoisen, kuopuksen ja vanhempien puolesta. Ei ole hyväksi kenellekään. :( Mikä kiire ihmisillä on lisääntyä - oikeasti!
Säästä säälisi ainakin mun kohdalla. Tulin ehkäisystä huolimatta uudestaan raskaaksi
En ollut edes ajatellut toisen lapsen tekemistä, mutta niin vain sitä toista odotettiin. Ja hyvä niin. Olen todella onnellinen tuosta toisestakin lapsesta ja katselen ilolla kun leikkivät keskenään ja kun esikoinen sanoo, että "ihana sisko". Ei kaikkien perheellisten elämä ole jotain hirveää hel*ettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua aina säälittää ihan hirveästi kun kuulen jollekin tulevan lapsia pienellä ikäerolla. Säälittää esikoisen, kuopuksen ja vanhempien puolesta. Ei ole hyväksi kenellekään. :( Mikä kiire ihmisillä on lisääntyä - oikeasti!
Sääli ihan rauhassa. Sä et kuitenkaan tiedä ihmisten elämäntilanteista mitään. Ei meillä ollut mitään tarkoitusta edes hankkia neljättä lasta. Menin sterilisaatioon kun kolmonen oli 6kk. Ja kas, sepä petti saman tien. Kyllä sitä asiaa pyöriteltiin ja vatkattiin edes takaisin että tehdäkö abortti vai ei. En pystynyt siihen. Ja täytyy sanoa että en ole kertaakaan katunut. Niin iso ilo tuo nuorimmainen on ollut ja kurkkua ihan kuristaa ajatus että hän ei olisikaan syntynyt. Erityisen rakas tuo nuorimmainen on miehelle, joka alunperin oli kovasti sitä mieltä että kaksi lasta on ihan tarpeeksi. Avioliitto on edelleen onnellinen, ei ole siellä onnettomalla puolella edes käynyt. Ehkä vähän enemmän riideltiin ja oltiin pinna kireällä kun nuorimmaiset oli pieniä mutta tosiaan molemmilla oli sellainen rento asenne että hoidetaan tää homma turhia nipottamatta. Siivottiin kun jaksettiin ja yhdessä tehtiin asiat.
T: 8
Minulla ja siskollani 1 v 9 kk ikäero (minä olen isosisko). Vanhempani ovat kertoneet, että otin uuden tulokkaan vastaan todella huonosti. Taannuin vauvan tasolle, rupesin saamaan silmittömiä huutokohtauksia ja aloin pelätä kaikkea. Muistan etäisesti sen jatkuvan ahdistuksen ja painajaiset. Luulen tuon osittain johtuneen siitä, että minuun alettiin heti siskon synnyttyä suhtautua eri tavalla kuin ennen, aivan kuin olisin ”iso tyttö” - tämän vanhempani ovat myöntäneetkin. Olin sekä verbaalisesti että motorisesti aika kehittynyt ja isokokoinen, ja he kai olettivat, että osaan ja pärjään kyllä. Mutta en ollut vielä kahta vuottakaan! Muistaka siis, että isompi sisarus on myös vielä tosi, tosi pieni, vaikka näyttäisi uuteen vauvaan verrattuna jättiläiseltä. Älkää muuttako suhtautumistanne häneen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoisen ja keskimmäisen välilkä ikäeroa 1v2kk ja en kyllä kokenut vauva-aikaa oikestaan ollenkaan rankkana. Molemmat oli niin pieniä et nukkuivat paljon.
Otettiin rennosti ja nukuttiin aina porukalla päikkärit.
Toki kun on melkein kaksi vauvaa, on sitä työtäkin paljon, mutta silti musta tuntuu et keskimmäisen ja nuorimmaisen 2,5 vuoden ikäero oli rankempi, koska keskimmäisellä muutenki uhmaa päällä.
Mää imetin esikoista noin vuoden ikään asti ja oisin ehkä imettäny pitempäänkin, mutta alkoi hylkimään rintaa lopouraskaudesta. Maidon maku oli varmasti muuttunut ja heruminenkin tiukassa. Joten se meni aika kivuttomasti, eikä esikolla ollut enään haluja parata rinnalle keskimmäisen syntymisen jälkeen. Meillä esikoinen oli isänsä kanssa kun minä olin vauvan kanssa sairaalassa, mummo hoiti sen muutaman tunnin mitä isä oli synnytyksen ajan sairaalalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina säälittää ihan hirveästi kun kuulen jollekin tulevan lapsia pienellä ikäerolla. Säälittää esikoisen, kuopuksen ja vanhempien puolesta. Ei ole hyväksi kenellekään. :( Mikä kiire ihmisillä on lisääntyä - oikeasti!
Sääli ihan rauhassa. Sä et kuitenkaan tiedä ihmisten elämäntilanteista mitään. Ei meillä ollut mitään tarkoitusta edes hankkia neljättä lasta. Menin sterilisaatioon kun kolmonen oli 6kk. Ja kas, sepä petti saman tien. Kyllä sitä asiaa pyöriteltiin ja vatkattiin edes takaisin että tehdäkö abortti vai ei. En pystynyt siihen. Ja täytyy sanoa että en ole kertaakaan katunut. Niin iso ilo tuo nuorimmainen on ollut ja kurkkua ihan kuristaa ajatus että hän ei olisikaan syntynyt. Erityisen rakas tuo nuorimmainen on miehelle, joka alunperin oli kovasti sitä mieltä että kaksi lasta on ihan tarpeeksi. Avioliitto on edelleen onnellinen, ei ole siellä onnettomalla puolella edes käynyt. Ehkä vähän enemmän riideltiin ja oltiin pinna kireällä kun nuorimmaiset oli pieniä mutta tosiaan molemmilla oli sellainen rento asenne että hoidetaan tää homma turhia nipottamatta. Siivottiin kun jaksettiin ja yhdessä tehtiin asiat.
T: 8
Tuohon satuun nyt ei usko kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä niitä jotka tietoisesti tekevät lapsia pienellä ikäerolla ja sitten vinkuvat kuinka raskasta on. NO MITÄ MUUTAKAAN OLETIT???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina säälittää ihan hirveästi kun kuulen jollekin tulevan lapsia pienellä ikäerolla. Säälittää esikoisen, kuopuksen ja vanhempien puolesta. Ei ole hyväksi kenellekään. :( Mikä kiire ihmisillä on lisääntyä - oikeasti!
Sääli ihan rauhassa. Sä et kuitenkaan tiedä ihmisten elämäntilanteista mitään. Ei meillä ollut mitään tarkoitusta edes hankkia neljättä lasta. Menin sterilisaatioon kun kolmonen oli 6kk. Ja kas, sepä petti saman tien. Kyllä sitä asiaa pyöriteltiin ja vatkattiin edes takaisin että tehdäkö abortti vai ei. En pystynyt siihen. Ja täytyy sanoa että en ole kertaakaan katunut. Niin iso ilo tuo nuorimmainen on ollut ja kurkkua ihan kuristaa ajatus että hän ei olisikaan syntynyt. Erityisen rakas tuo nuorimmainen on miehelle, joka alunperin oli kovasti sitä mieltä että kaksi lasta on ihan tarpeeksi. Avioliitto on edelleen onnellinen, ei ole siellä onnettomalla puolella edes käynyt. Ehkä vähän enemmän riideltiin ja oltiin pinna kireällä kun nuorimmaiset oli pieniä mutta tosiaan molemmilla oli sellainen rento asenne että hoidetaan tää homma turhia nipottamatta. Siivottiin kun jaksettiin ja yhdessä tehtiin asiat.
T: 8
Tuohon satuun nyt ei usko kukaan.
Ole sitten uskomatta. Ensi vuonna tulee 20v avioliittoa täyteen. Päätellen siitä miten vieläkin joka aamu heräämme sylikkäin väittäisin avioliittoamme onnelliseksi. Mutta ei ole pakko uskoa.
T: 8
Mun kahdella nuoremmalla siskolla on sama ikäero, ja he tappeli n. 12 vuotta putkeen. Se oli ihan äärimmäisen rasittavaa jopa mulle isoveljelle, en voi edes kuvitella miten (yh)äitimme jaksoi sitä. Kyllä hän aika usein menettikin hermonsa. Voimia tulevaan!
M47
Meillä lapsilla ikäeroa 1v7kk. Onhan tää rankkaa mutta mielestäni sen arvoista. Ulkoillaan paljon vauva kantoliinassa. Ruoat laitetaan illalla/viikonloppuna miehen kanssa, samoin siivotaan yhdessä.
Miun veljillä on ikäeroa 1v10kk ja he oli ja ovat kuin paita ja peppu. Hyvät ystävät edelleen nyt yli kaksikymppisinä.
Omat syntyivät reilun vuoden ikäerolla ja ovat kuin paita ja peppu. Siskon lapsilla isompi ikäero ja tappelevat koko ajan.
Oli siinä pikkulapsiajassa omat ongelmansa toki, mutta toisaalta myös paljon positiivista.
Up