sitä saa mitä tilaa

ap

Minun mieheni oli ihan samanlainen lapsemme ollessa vauva, tottahan se on ettei karskilla miehellä paljoa tekemistä pienen avuttoman rääpäleen kanssa ole. Nyt kun lapsemme on 2vuotias tehopakkaus isä viihtyy jo hyvin hänen kanssaan, käyvät yhdessä puistossa jne.

Tietenkin isänkin pitää osallistua vauvan hoitoon mutta jos sinä olet päivät kotona ja isä käy töissä niin kyllä minun mielestäni päävastuu kuuluu sinulle.

Kyllä se siitä helpottaa kun lapsi kasvaa, oppii ryömimään, kävelemään jne. :)

t.2

..mutta itse pelkästään nautin tilanteesta suunnattomasti...:) En halua menettää hetkeäkään sillä tiedän että tämä lapsi jää meillä ainokaiseksi. Täytyy panostaa kaikkensa nyt ettei jää mitään hampaankoloon:)

sanoi jo ennen lapsia että ei kestä pieniä vauvoja vaan kun alkavat puhua ja tehdä kaikkea niin sitten kyllä tykkää lapsista. Ja näin on mennyt. Vauva-ajan olen ollut omillani mutta nyt mies jo tekee kaikenlaista 5v. ja 3v. lasten kanssa 1v. luetaan hänestä vielä vauvoihin joten pienin roikkuu kaikessa mun mukana.



Se kyllä täytyy myöntää että isän vähäinen oleminen vauvan kanssa on saanut lapset enmmän takertumaan minuun ja isä on aina se pakko vaihtoehto jos minä en voi heidän kanssaan jotain tehdä tai heitä hoitaa. Välillä tämä selvästi harmittaa miestä mutta tosiaan sitä saa mitä tilaa.



3v. poika on viime aikoina kovasti kysellyt jotta voitaisko ottaa koira. Mies on allerginen joten ei onnistu. Niimpä poika tuumi jotta josko annettaisiin isi pois ja otettasiin koira tilalle.

tuo seiskan " annetaan isä pois ja otetaan koira" pelasti tämän päivän! myös se borttugalli alotus oli piristävää :)



kiitos siskot, ehkä se tästä.



ap

isä vaan ei osannut olla vauvankanssa...

mutta se muuttui ja varmaan teilläkin kun lapsi kasvaa.

kun poika alkoi kävellä ja puhua jne... niin kappas vaan kun isi alkoi kiinnostua lapsenkanssa olosta ja sanoo itsekin että nyt se on kivaa!

mulla jo tuli välillä olo et mut on nyt hylätty...

ei ne miehet vaan ehkä osaa vauvojenkanssa olla eikä tiedä mitä nillee pitää tehdä kun ne itkee ja sitten hermostuvat.

Ei onnistunut hyvin kun tissit puuttui. Joten helposti ihan vauvat jää äidille monissa perheissä.

mutta ottaa päästä silti. mitäpä tässä kuitenkaan mariseen, ittehän mä vauvaa kärtin monta vuotta ja kun sen sain terveenä ja ehjänä, niin pitäs varmaan vaan kestää



ap

eikös usein olekin niin että nainen kärttää, kiristää ja uhkailee miestä lapsen tekoon vaikka tämä täysin rehellisesti olisi ilmaissut, että eipä vaan vauvat kiinnosta. Nainen jatkaa jankutusta, jättää jopa ehkäisyn salaa pois ja sitten ihmettelee kun saa hoitaa kaiken yksin. En siis väitä että ap:n tapaus olisi tällainen, mutta näitä kyllä riittää.

meillä se olin kyllä tasan minä joka sen vauvan halus, mies tietty oli raskaudessa hyvin mukana ja tykkää vauvastamme. mutta niitä apuja en saa ja se vituttaa.



leikittää ja lelluttelee vauvaa kyllä jos on muksu hyvällä tuulella, mutta esim. kakkavaippaa ei vaihda kuin äärimmäisessä hädässä. jos joskus menen yksin vaikka shoppaan niin takasin tultua on mies muka ihan puhki ja mun on heti otettava vauva syliin vaikka ois takki päällä ja kauppakassit purkamatta.



ap

oppii kävelemään ja alkaa omistaa huumorintajua, on isä sille ihan myyty.:) Näin kävi meillä. Ja ymmärrän että ei miehet oikeen osaa ihan pikkuvauvan kans olla, kyllä se on enemmän äidin juttu sillon. Että ap, kyllä se voi ihan pitää paikkansa, että kunhan lapsi kasvaa, niin mies käy sen kanssa vaikka missä.

Meillä mies kiinnostui poikamme hoidosta ja omasta lapsestaan yleensäkin kun poika alkoi olla yli 1v. eli kun häene kanssaan pystyi jo tekemään jotain. lähtivät puistoon tai auton pesulle ym. sen ekan vuoden hoidin ympäri vrk lasta kun mies ei yksinkertaisesti osannut olla lapsen kanssa eikä saanut mm. itkua loppumaan. Kyllä se helpottaa usko vaan. Ihan varmasti miehesi sydän sulaa kun lapsi ekan kerran juoksee isäänsä vastaan isän tullessa töistä ja hyppää kaulaan ja alkaa kertomaan päivän tapahtumia (meillä 3v. tekee tätä ja isä ei malta enää riisua kenkiä jalastaan kun alkaa leikkimään pojan kanssa.

vauvoista, ei oikein tiedä mitä niiden kanssa tehdään, ei olen tissejä jne. Mutta kun lapsen ovat kasvaneet, löytyy kiinnostusta yhteisiin hommiin. Pesivät yhdessä autonkin yhtenä päivänä. Nyt kun kolmas on vauva, niin osaa jo olla vauvankin kanssa ja tykkää välillä olla niinkin, että olen poissa. Tämä kolmas onkin kyllä vähän helpompi kuin edelliset. Ja nyt mies puhuu sitten jo seuraavasta vauvasta. Itse en voisi vielä kuvitellakaan... Että kyllä ne miehetkin muuttuu.

Totuus kun on niin monessa perheessä kuitenkin juuri tällainen kuin näissä ap:n ja muidenkin vastanneiden kotona. Tällaisissa perheissä miehestä ei vain yksinkertaisesti ole hoitamaan pientä lasta. Hänellä ei ole niin vaativaan työhön tarvittavia hermoja, ei johdonmukaisuutta ja pitkämielisyyttä osata hoitaa päivästä toiseen jatkuvia rutiineja, ei älyä ymmärtää pienen lapsen tarpeita, ei kykyä tai halua laittaa omia tarpeita sivuun vauvan ja muun perheen tarpeiden vuoksi.



Joissakin perheissä isällä löytyy näitä kykyjä, mutta läheskään kaikissa perheissä asia ei todellakaan ole niin - eikä syy siihen ole äidissä vaan ihan siinä isässä itsessään, hänen asenteissaan, taidottomuudessaan, haluttomuudessaan tai laiskuudessaan. Vauvoja mielellään ja oma-aloitteisesti hoitavien isien vaimojen on ilmeisesti kovin vaikea ymmärtää, etteivät kaikki miehet ole samanlaisia aktiivi-isiä kuin heidän miehensä, ja siksi ainoaksi selitykseksi moisille miehille he pystyvät keksimään, että vika täytyy silloin olla lapsen äidissä - että tämä omii lapsenhoidon itselleen. Toivottavasti näin ajattelevat naiset sattuisivat lukemaan tätä ketjua, jos vaikka todellisuus avautuisi vähän paremmin heillekin.

tulin niin hyvälle mielelle, kun tajusin ettei tuo oma törkyturpa ole ainoa saamaton ukko vauvojen suhteen!



tosissaan odotan tuota lapsen kasvua, jotta isäkin sitten toivottavasti osallistuisi enemmän. harmittaa vaan kun tämä " ihana" vauva-aika menee ihan omasta eestään ohi, kun ei kertakaikkiaan jaksa mitään ylimäärästä. vauva onneksi kehittyy ja kasvaa hyvin joten kaippa minäkin jotain olen oikeen tehny...



ap