Epäreilu kaveri

Kaveri päätti, että olen äärimmäisen itsekäs, kun en ole käynyt hänen luonaan vaikka tiedän, että hänellä on vaikeaa. Syy, miksi en ole käynyt, on se etten omien traumojeni, ja mielenterveyden ongelmieni takia ole pystynyt käymään koiran kanssa lenkkiä enempää olemassa ihmisten ilmoilla. Lääkityksen olen aloittanut, haen terapiaa ja kuntoutan itseäni parhaani mukaan. Olen aina viestin päässä, ja kyselen kuulumisia ja aina kiinnostunut hänen jutuistaan.

Onkos hän käynyt minun luona? Ei n. kolmeen vuoteen. Ei, vaikka olemme asuneet aika lähekkäin pitkään, ja syy siihen on ollut HAHA ahdistus, hankaluus liikkua ja lopulta kivut.

Hän ei ole tehnyt väärää, eikä hänellä ole ollut mitään velvollisuuksia minua kohtaan. En ole ollut suuttunut ettei hän ole päässyt kylään (huolimatta siitä, että kuitenkin pystyy käymään muilla kavereilla), olen ollut ymmärtäväinen enkä ikinä vaatinut mitään. Sen kerran, kun halusin hänet tänne, hommasin hänelle taksin.

Olen kuukausittain auttanut häntä, leipoessani olen vienyt hänelle aina palasen (luulin, että tämä on sitä ystävän muistamista, vaikka en pysty olemaan sosiaalisesti toisen kanssa, niin ajattelen häntä niin paljon, että vien silti loihtimiani herkkuja hänelle. Ovat muuten hymyssä suin kelvanneet) ja olen aina ollut hänen puolellaan, asiassa kuin asiassa.

Hän on käyttänyt nettitikkuani, pitkään, ja huolimatta sovituista maksuista, niitä harvoin tuli ilman muistutusta. Lopulta en halunnut enää tätä järjestelyä, sillä itselleni tuli hyväksikäytetty olo koko hommasta, joten katkaisin sen. Annoin ainakin 2 viikkoa aikaa järjestellä omat asiat, mutta silti kun netti katkesi niin mukamas tein sen ihan ykskaksyllättäen, en antanut aikaa ja muutenkin todella törkeästi tein. Olen itsekäs, en edes kuulumisia kysy vaikka tiedän että toisella on vaikeaa, en käy kylässä ja minun pitäisi katsoa peiliin, KUN OLEN NIIN ITSEKÄS.

Jotenkin itse odotin kiitosta, että on piiitkään saanut minun siivelläni mennä. Mutta päinvastoin, olen surkea kaveri, itsekäs ihminen johon ei voi luottaa.

Kai tässä olankohautuksella eteenpäin? Unohtaa tuommoinen ihminen ja jatkaa omaa elämää? Vaikka järjellä ajatellen tuo on oikea tapa, niin silti sydämeen sattuu, kun ei osannut yhtään odottaa läheisen kaverin sivaltavan tuollaisia kommentteja. Ainakin tuli todella selväksi se, että minua käytettiin aika välinpitämättömästi hyväksi. Jos raivoaa noin paljon siitä, ettei enää saakkaan käyttää nettiä, maksamatta sovittuja summia, niin onko silloin koskaan muuta halunnutkaan kuin ne kermat kakun päältä?

Kiinnostaisi tietää muiden näkemys tästä tilanteesta.