Lue keskustelun säännöt.
Tämä yksinäisyys on alkanut tappaa minua
12.12.2018 |
Ei se ennen ole haitannut, mutta kun se on jatkunut jo niin pitkään. Tuntuu ihan fyysisesti. Tuntuu kuin sisällä olisi ihan jättimäinen iso musta klöntti. Kyyneleet ovat koko ajan silmien takana. Kaikki kauheat asiat maailmassa itkettävät. On kauheaa saavuttaa jokin asia. Ensin tulee puhdas ilo, sitten ajatus "kenen kanssa jakaisin tämän? kenelle kertoisin? voisi juhlistaa tätä jotenkin..." Olen hyvin luova ihminen ja nautin käsillä tekemisestä, mutta ei ole ketään jolle näyttää aikaansaannostaan. Lopulta ei ole järkeä tehdä mitään. Onko sillä väliä, jos kukaan ei näe sitä kuitenkaan? Onko minulla väliä?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehenä olen ymmärtänyt ettei tekemisilläni ole merkitystä kenellekään. Vaikka tekisin aamusta iltaan asioita niin kukaan nainen ei tule juttelemaan. Sen ymmärrän että miehet eivät juttele minulle koska kilpailemme samoista naaraista ja rahasta. Vuosi vuodelta vähenee halu tehdä asioita, apatia valtaa. Olen huomannut että moni kamppailee saman asian kanssa hakemalla virtuaalitykkäyksiä somesta.