Saako muutkin helposti raivareita?

Juu, täällä myös yksi raivotar;)



Ihan mielettömiä raivareita saan minäkin. Silti joku selkeä syy niihin yleensä on, esim. lapset sotkee, riehuu, kieltäytyy annetusta tehtävästä tai kämppä on ihan kaaoksessa, kun tulen myöhään töistä yms. Miehelle en vielä toistaiseksi ole karjunut, kiukutellut kylläkin..;) Enkä ole tavaroita rikkonut, paiskonut vaan (myönnän häpeissäni..).



Ja tosiaan, ihan hillitöntä huutamista se onkin pahimmillaan; äänikin menee joskus sen takia- ja varmaan naapurisopu;) Lapset huutaa mulle sitten takaisin kiukuissaan, ja kysyvät, että miksi sä olet noin vihainen koko ajan? Yritän sitten rauhoittua ja sanoa, että varmasti tästä raskaudesta johtuu nämä raivokohtaukset, ja että äiti on vähän väsynyt..



Huh, mutta jospas nämä hormonimyrskyt tasoittuvat sitten, kun vauvat syntyy, eikös niin? Ehkä näilläkin on joku merkitys, en tiedä? Normaalisti olen kyllä melkoisen rauhallinen, enkä esikoisteni odotuksesta muista tällaista käsittämätöntä kiukkua..



Jaksuja sullekin, toinen känkkäränkkä-mamma;)



Ulriina rv19+0 myös!

en usko vauvan kärsivän " kohtauksistamme" ; ainakaan traumoiksi asti!



Olen sitä itsekin surkutellut, että vauva varmaan käpertyy kauhuissaan pienempään kippuraan masussa, ja " ajattelee" , että " voi kauhistus, tuonneko pitäisi uskaltaa syntyä?" Mutta ei ne varmaan siitä ole kuitenkaan moksiskaan, korkeintaa säpsähtävät hereille, kun äänenvoimakkuus nousee, ja kun pulssi kiihtyy myös, niin vauvakin on ehkä hetken kuluttua (kun me ollaan jo rauhoituttu) vähän levoton hetken aikaa. Näin ainakin eräässä tv-dokumentissa sanottiin.



Kyllä mä olen huutamisen jälkeen sitten silitellyt masua, ja jutellut vauvalle nätillä äänellä; ehkä se vähän auttaa?



Mutta koitetaampas jaksella, ja toivotaan, että miehet ja muukin perhe jaksaa meitä sietää;)



Ulriina

Hyvä kuulla että muillakin on samanlaista. Masuasukki on ensimmäiseni, joten ehkä siks raivoan just miehelle, kun kotona ei satu muita olemaan.. Välillä musta tuntuu, et melkein pää hajoaa raivoamisen jälkeen, vaik yritetään aina pyytää anteeks. Kyl anteekspyytäminen helpottaa, mut se ei vie sitä tuskallista ajatusta pois, et vauva viel vahingoittuu. Oletko sä jutellut tms. vauvalle raivarin jälkeen? Mä aina yritän rauhotella itseäni, ja samalla vauvaa. Mut ehkä nää on vain jotain ylihuolehtivia ajatuksia, ja toivottavasti todellisuudessa vauva voi ihan hyvin. Kiitos kuitenkin vastauksesta, helpotti.



E

Kyllä meillä tavarat välillä lentelee, mihin milloinkin..Ja välillä lähdetään ovet paukkuen pihalle :(

Nyt mulle on tullut tässä parin viikon sisään itkukohtaukset! Todella ärsyttävää esim. linja-autossa!! Saatan itkeä ihan mistä vaan! Luen jotain juttua tai kuuntelen televisiosta/radiosta ja saatan alkaa itkemään. Nyt olen pari päivää yrittänyt suorastaan vältellä tuota ukkoa, kun alan heti itkemään! En tiedä miksi, alan vain eikä loppua meinaa tulla! Toivottavasti nämä menisivät pian ohi!!



Masuasukki ainakin alkaa hirveän möyrimisen, jos kiihdyn tai alan itkemään. Toivottavasti ei nyt kovin kamalaa kammoa minusta saisi jo ennen syntymää ;)



Mutta kyllä se siitä yleensä viimeistään synnytyksessä häviää!



Tsemppiä ja jaksamista!



~suviande ja öttiäinen 32+5~

mä oon aikaisemmin kans samasta aiheesta täällä joskus kyselly, mutta saamatta vastauksia.



mulla on toinen raskaus ja viikkoja jo 37 + päiviä päälle ja mies ainakin odottaa innolla vauvan syntymää (toivoen raivareiden päättyvän) :)



esikoista odottaessa ei tälläistä ollut, nyt lähes päivittäin. kysyin jo neuvolastakin apua, kun tuntuu ettei tää oo enää normaalia.. mutta käskettiin vain odottaa synnytystä ??!!



esikoinen on tosi rauhallinen tyttö, oisko tämä sitten kauhupoika vai oiekin tinttainen typykkä :)