Puran harmini mieheen
Kiukuttelen JATKUVASTI miehelleni. Nalkutan ja syyttelen, ärsyynnyn kaikesta hänen tekemisistään. Tästä tulee todella paha mieli itsellenikin ja joka ilta päätän, että huomisesta alkaen olen kunnolla. Mutta taas homma menee puihin. En tiedä miksi näin teen. Pilaan suhteeni tällä enkä osaa lopettaa!
Kommentit (16)
Mikä logiikka tuossa on? Pura harmisi harmin aiheuttajaan.
Koska kaikkihan onkin sen paskasäkin syytä. Jätä se sika ja voit olla se ihana ihminen joka sisimmässäsi olet.
Minulla tuo käytös alkoi siitä, kun petyin vastapuoleen todella pahasti ja olin jo pidempään tuntenut olevani yksin ja itsestäänselvyys. Kyllästyin itsekin aika pian käytökseeni ja ero oli surullinen helpotus.
Miten olisi joku parisuhdekurssi tms lähentyminen?
Monet miehet taitaa kaikesta päätellen nauttia siitä kun nainen kiukuttelee.
Tekisi mieli sanoa kaikki naiset on samanlaisia kuin ap.
Kun jokin tilanne laukaisee meissä vanhan tunnereaktion, reagoimme herkästi täysin refleksinomaisesti, ilman että ehdimme ajatuksen kanssa "väliin". Koska sanot päättäväsi ettet enää kiukuttele mutta päädyt tekemään sitä kerta toisensa jälkeen, voisi olla kyse tästä. Tähän voi saada apua terapeutilta. Voit myös pohtia itse, mitkä asiat / asetelmat / kommunikointitavat saavat sinussa aikaan ko. reaktion ja voit yrittää tunnistaa tilanteita. Pikkuhiljaa näihin reflekseihin voi opetella pääsemään kiinni.
Viisastelijoille muistutukseksi: monet vanhemmat ovat päättäneet etteivät koskaan kohtele lapsiaan samalla tavalla kuin heidän vanhempansa kohtelivat heitä itseään... ja kun tilanne on päällä, refleksi iskee ja jälkikäteen ihmetellään että miten voin tehdä noin.
Sun pitää ap löytää se perimmäinen syy kiukuttelullesi. Ei se ole miehesi. Mutta hiton vahva mies kestää rinnallasi ja antaa sun selvittää sielusi sopukat. Toisaalta ymmärrän jos syyllisyys kiukuttelusta painaa mieltäsi ja selvittelet asioita mieluummin yksinäsi ilman parisuhdetta. Näin minäkin halusin tehdä ja otin avioeron. Aviomieheni olisi kyllä halunnut olla rinnallani kaikesta huolimatta, mutta syyllisyyteni painoi liikaa. Myöhemmin elämääni tuli mies joka myös pysyi ystävänä rinnallani. Tällä kertaa ajattelin,että no miksi ei, jos hän minusta silti pitää. Tsemppiä ap. Älä heitä miestäsi pois syyllisyyden vuoksi.
Monet monet käytöstään analysoineet naiset ovat sanoneet, että ovat kipuilleet omia kasvukipujaan ja purkaneet nämä mieheensä. Mies voi istua väärässä asennossa tuolilla, tai vain katsella liian pitkään ulos. Voihan mies olla myös paska jolle sanotaan aiheesta, mutta jos oma käytös harmittaa jo itseään on viimeistään aika löytää siihen syyt.
Nro 7 kiitos! AP
Otan mielelläni vinkkejä vastaan kuinka pääsisin yli tästä kierteestä.
Naisen nalkutuksen takia miehet ovat kautta aikain paenneet autotalliin, kaljalle, harrastusten pariin tai muuhun vastaavaan. Ei mitään uutta auringon alla.
Ihan normaalia. Kannattaa silti tarkistuttaa ferriittiarvot.
Hiio hoi ero horisontissa, toivottavasti miehelläsi on munaa lähteä suhteesta. Tuo on henkistä väkivaltaa jota kenenkään ei tarvitse ottaa vastaan.
Kannattaisi lähteä etsimään syytä sille ärsyyntymiselle. Helpottaa noissa tilanteissa kun tietää että mikä sen reaktion aiheuttaa ja mistä se reaktio ylipäätään kumpuaa. Aika yleistä se on että siihen lähimpään ihmiseen herkästi purkaa tuntojaan, vaikka se ei ole kannattavaa. Mulla kävi myös mielessä että joillakin voi masennus näkyä siinä että jatkuvasti on ärsyyntynyt. Oli se syy sulla sitten mikä tahansa, se vaatii hieman ajattelutyötä ja omien tunteiden käsittelyä/tunnistamista että ne syyt löytää, ja esim. terapia voi olla siinä kamalan hyvä apu.
Oon ollut itse samanlainen edellisessä parisuhteessa, mutta sen jälkeen kävin terapiassa muista syistä ja se auttoi ainakin mua, eikä nykyisessä suhteessa enää ole samaa ongelmaa. Voihan se myös olla että kumppani on nykyään sopivampi, mutta enää samanlaiset pikkuasiat ei ärsytä mitkä olis varmasti aikaisemmin ärsyttänyt. Tottakai välillä kiukuttaa ja tekee mieli valittaa, mutta mitäpä se valittaminen auttaisi. Sen sijaan mua auttaa se, että jos vituttaa ja ärsyttää niin voin sanoa mun kumppanille sen että mua ärsyttää. Vaikka se ärsytyksen kohde ei ole se kumppani (ja aina sanon myös että ei johdu hänestä vaan jostain muusta), pelkästään sen ääneen sanominen voi auttaa. Ja sillon kun vituttaa joku mitä toinen tekee, voi kokeilla odottaa että se ärsyyntymisen tunne menee ohi, ja sitten kun on rauhoittunut itse niin voi asiasta sanoa neutraalimmin, mikä todennäköisesti toimii vähän paremmin. Esim. vihaisena "miks sun pitää aina jättää maitopurkki auki" vs. neutraalisti "voisitko yrittää muistaa laittaa maitopurkin kiinni ensi kerralla".
Tässä ei mun tarkoituksena missään nimessä ole vertailla tai tuputtaa omia kokemuksia, mutta jos tästä on vähänkään hyötyä niin hyvä. Jos ei muuta niin ainakin ymmärrän sun tilannetta ja ymmärrän miten raskasta se sulle itsellekin on. Tuo vaatii työtä, mutta pienet askeleet kerrallaan. Ei siitä oikein tahdo mitään tulla jos yrittää kerrasta sen kierteen katkaista ja ajattelee että huomenna teen toisin. Joskus se myös vaatii hieman apua. Äärimmäisen tärkeää on että puhuu sen kumppanin kanssa.
Kiitos viestistäsi nro 15! Tuntuu, että olen tässä suhteessa melko yksin. Kaikki pienetkin asiat saa mittani läikkymään yli. Olen ehkä väsynyt hoitamaan koko paletin yksin. Puhuminen miehelleni ei auta, ehkä tosiaan terapia omien ajatusten selvittämiseen voisi olla paikallaan. AP
Mites se menikään. Kohtele muita niinkuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.