Onko mies parempi toisella kierroksella?

Eivät ole. Muuttuvat ensihuuman jälkeen entistä huonommiksi, kun huomaavat ettei taida niin loistokasta ollakaan.

Ei, oon kokeillut kakkoskierroslaisia. Yhtä huonoja.

Sama saamaton paskasa se on. Käyn hänen exänsä kanssa tasaisin väliajoin kaljalla haukkumassa kuvotuksen. Kaikkeen sontaan sitä kättään lykkääkin.

Toisen roska on toisen aarre. Ja tietysti myös päinvastoin eli riippunee siitä kumpaan suuntaan vaihtaa.

Sitä ei tiedä. Itselleni joskus ex-avomies sanoi muutaman suhteen jälkeen ettei osannut arvostaa minua tarpeeksi. Olisi kyllä tavallaan mielenkiintoista tietää miten hänellä sittemmin on suhteissaan mennyt.

Ei ole. Väkivaltainen on väkivaltainen, ja kannattaa kuunnella eksää. 

Turhauttavan usein kun tätä palstaa on seurannut törmää käsitykseen ja mielikuvaan, että miehen arvo nousee ja kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän hänellä on nais suhteita. Kun taas vastaavasti naisen arvon koetaan laskevan sitä alemmaksi, mitä enemmän hänellä on tai on ollut miessuhteita. En itse pysty ymmärtämään miksi näin on.

Mutta tällaien asetelman kohtaa täällä verraten usein.  Miestä, jolla ei ole lainkaan tai on ollut hyvin vähän läheisempiä nais -suhteita pidetään turhauttavasti jollain tavoin epäilyttävänä (kiihko uskovaisena, mahd. kaappihomona tai miehen oletetaan olevan monin tavoin syrjäytynyt  reppana)  - yksinkertaistaen kummajaisena (/ friikkinä.

Mikäli mies itse uskaltautuu avautumaan omasta toiveestaan löytää kumppani (nainen), niin asian tulkitsee hämmentävän moni niin, että  mies haluaa ensi-sijassa tai ainoastaan löytää itselleen seksikumppani, niinpä sitten kehotetaan miestä ostamaan seksiä, ellei muu auta.     

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Väkivaltainen on väkivaltainen, ja kannattaa kuunnella eksää. 

En väitä, että kannattaisi täysin torjua ja olla ottamatta vastaan kaikki exän keroma, mutta eikö hän ole jollain tapaa  jäävi (puolueelliinen) sanomaan aiemmasta kumppanistaan mitään täysin puolueetonta? Väite toisen väkivaltaisuudesta on kyllä varsin painava väite, mutta se ei ole ainoa syy, miksi suhteet päättyvät ja jps toinen kokee suhteen kaatumisesta katkeruutta ja voimakasta pahaa oloa, niin hän saattaa alentua esittämään, mitä merkillisempiä väitteitä. Paljon kertonee myös se, miten kumppani ottaa itse vastaan toisen sanomiset ja syytökset. Tai miten hän itse puhuu ex-kumppanistaan.   

Aluksi on, mutta oma palasi oletetusti sohvaperunaksi ensihuuman mentyä.

Jos et ole se kakkonen, jonka jälkeen mies onkin huomannut, että vanha oli parempi. Kolmosella on

asiat hyvin, mies on jo oppinut ymmärtämään syyt ja seuraukset. Jos kolmannesta ei tule mitään, tilanne on mikä on.

Pohdituttaa kirjoitti:

Oma mies on vältellyt kaikkea lastenhoitoon ja kotitöihin liittyvää noin 15 vuotta. Miten mahtaisi käydä, jos tosirakkaus iskisi kohdalle, pystyisikö muuttumaan vai palaisiko entiseen käytösmalliin? Elikkä ovatko miehet toisella kierroksella parempia aviomiehiä, viitseliäämpiä ja osallistuvampia? Kokemuksia/mielipiteitä.

Voin puhua vain omasta puolestani. Varmasti olen. Ja olen muuten tehnyt ihan pikkasen hommia korvatakseni edes jotenkin eksälle sen, miten päin v*ttua meni. En vaan tajunnut ensimmäisen lapsen kohdalla yhtään mitään siitä, millaista äidillä kotona oikeasti oli.

Riippuu miehestä itsestään. Jotkut ihmiset oppii virheistään ja kehittyy paremmiksi ihmisiksi. Sitä kautta toisella kierroksella voi onnistua paremmin. Mut ei se nainen siinäkään sitä muutosta aikaan saa...eli kyseenalaistaisin ajatuksen siitä tosirakkaudesta. Toki siten tosirakkauskin voi toteutua että kypsyttyään mies on kykenevämpi rakastamaan kuin ennen. Mut järjestys on tuo, että ensin muutos ja sitten rakkaus...ei niin että rakkaus tekisi hulttiosta kunnollisen.

Vierailija kirjoitti:

Turhauttavan usein kun tätä palstaa on seurannut törmää käsitykseen ja mielikuvaan, että miehen arvo nousee ja kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän hänellä on nais suhteita. Kun taas vastaavasti naisen arvon koetaan laskevan sitä alemmaksi, mitä enemmän hänellä on tai on ollut miessuhteita. En itse pysty ymmärtämään miksi näin on.

Mutta tällaien asetelman kohtaa täällä verraten usein.  Miestä, jolla ei ole lainkaan tai on ollut hyvin vähän läheisempiä nais -suhteita pidetään turhauttavasti jollain tavoin epäilyttävänä (kiihko uskovaisena, mahd. kaappihomona tai miehen oletetaan olevan monin tavoin syrjäytynyt  reppana)  - yksinkertaistaen kummajaisena (/ friikkinä.

Mikäli mies itse uskaltautuu avautumaan omasta toiveestaan löytää kumppani (nainen), niin asian tulkitsee hämmentävän moni niin, että  mies haluaa ensi-sijassa tai ainoastaan löytää itselleen seksikumppani, niinpä sitten kehotetaan miestä ostamaan seksiä, ellei muu auta.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että mitä enemmän naisella on ollut suhteita, sitä varmemmin avioliitto päättyy eroon. Moni mies tajuaa, ettei tule jäämään niistä naisen monista miehistä viimeiseksi, kuten eivät jääneet ne edellisetkään. Siksi moni vakavaa suhdetta harkitseva välttelee tuollaisia yksilöitä. Mitä taas miehiin tulee niin itsepä listasitkin keskeiset asiat.

Olen kyllä itse miehenä ollut aina parempi uudessa suhteessa. Tai lähinnä pidempien suhteiden jälkeen. Johtuu siitä, että tulee mietittyä omia tekoja, ja karsittua niitä pahimpia rosoja pois. Olen päättänyt olla toistamatta joitakin virheitäni, enkä ole toistanut. Jos tätä itsetutkiskelua ei tee, ja myönnöä itselleen omia virheitään, ei sitä kehitystäkään tietenkään tapahdu. Tämä koskee tosin nyt mustasukkaisuutta ja siihen liittyvää sekoilua, eikä mitään roskien viemistä.

On. On yleensä enemmän rahaa ja valtaa, mitkä helpottaa elämää. Voi purkaa pahantuulisuutensa alaisiinsa niin ei tarvitse kotona huutaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä itse miehenä ollut aina parempi uudessa suhteessa. Tai lähinnä pidempien suhteiden jälkeen. Johtuu siitä, että tulee mietittyä omia tekoja, ja karsittua niitä pahimpia rosoja pois. Olen päättänyt olla toistamatta joitakin virheitäni, enkä ole toistanut. Jos tätä itsetutkiskelua ei tee, ja myönnöä itselleen omia virheitään, ei sitä kehitystäkään tietenkään tapahdu. Tämä koskee tosin nyt mustasukkaisuutta ja siihen liittyvää sekoilua, eikä mitään roskien viemistä.

Itsekin ns jalostun suhde suhteelta parempaan suuntaan.

Mun mies on toisella kierroksella, on aivan ihana kumppani. Enpäs huonon kanssa olisikaan :) hän on päättänyt olla itsekäs ja elää itselleen, koska kärsi avioliitossa niin paljon. Se tarkoittaa että minä saan elää itselleni täysin myös. Molemmat koitetaan todella kovasti toteuttaa sellaista suhdetta, jossa luottamus on se liima, ja muuten saa olla vapaa. Tämä ilmenee esim niin että toisen menoista ei valiteta ja toista ei pyydetä perumaan menojaan. Se on kummankin oma valinta, mihin aikansa panostaa (ja kun ajattelemme näin, yllättävän paljon haluammekin panostaa toisiimme ja odotamme toistemme seuraa). Ensin vierastin tätä, mutta itselläni tiiviit suhteet joissa kumppanit tukeutuvat toisiinsa täysin, eivät ole kestäneet. Tähän sisältyy kyllä myös toisen hyvä kohtelu ja kunnioitus. Vapaa saa olla, mutta toista täytyy kohdella hyvin ja kunnioittaa.

Tiedän että mies on hyvä isä, mutta en vaadi häntä mihinkään. Hänen oma menetyksensä on, jos ei luo läheistä suhdetta lapseensa. Tosin minun on helppo ajatella näin koska meidän suhteessa minun on taloudellisesti kannattavampaa olla töissä ja miehen kotona pidempään lapsen kanssa.

Mitä tulee miehen omaan kokemukseen, luulen että hän toimii samoin kuin edellisessä suhteessaan, paitsi että on nykyään itsekkäämpi. Lisäksi hänellä on nyt hänelle paremmin sopiva kumppani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turhauttavan usein kun tätä palstaa on seurannut törmää käsitykseen ja mielikuvaan, että miehen arvo nousee ja kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän hänellä on nais suhteita. Kun taas vastaavasti naisen arvon koetaan laskevan sitä alemmaksi, mitä enemmän hänellä on tai on ollut miessuhteita. En itse pysty ymmärtämään miksi näin on.

Mutta tällaien asetelman kohtaa täällä verraten usein.  Miestä, jolla ei ole lainkaan tai on ollut hyvin vähän läheisempiä nais -suhteita pidetään turhauttavasti jollain tavoin epäilyttävänä (kiihko uskovaisena, mahd. kaappihomona tai miehen oletetaan olevan monin tavoin syrjäytynyt  reppana)  - yksinkertaistaen kummajaisena (/ friikkinä.

Mikäli mies itse uskaltautuu avautumaan omasta toiveestaan löytää kumppani (nainen), niin asian tulkitsee hämmentävän moni niin, että  mies haluaa ensi-sijassa tai ainoastaan löytää itselleen seksikumppani, niinpä sitten kehotetaan miestä ostamaan seksiä, ellei muu auta.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että mitä enemmän naisella on ollut suhteita, sitä varmemmin avioliitto päättyy eroon. Moni mies tajuaa, ettei tule jäämään niistä naisen monista miehistä viimeiseksi, kuten eivät jääneet ne edellisetkään. Siksi moni vakavaa suhdetta harkitseva välttelee tuollaisia yksilöitä. Mitä taas miehiin tulee niin itsepä listasitkin keskeiset asiat.

Olipa tulkinta. - Ja meinaat tosissaan että se on ollut mies, joka on halunnut erota, peläten, että jää naisen monista miehistä viimeiseksi. - No itse en ole joutunut tuolllaista pelkoa kokemaan. Sen sijaan mielessäni käy, että moni nainen on saattanut erota siksi, että on huomannut ettei (uudemmassakaan) kumppanissa ole mitään sellasita syytä tai riittävästi syitä, mitkä saisivat hänet jatkamaan suhdetta niin paljon, että mieluummin jatkaisi eloaan tässä parisuhteessa kuin yksin.     

Minä olen varmasti huonompi, sillä en enää suostu juoksupojaksi. Teen kyllä osani kotitöistä, mutta jos toinen ei osaa kantaa omaa vastuutaan, vaan riittää että osalistuu seksiin makaamalla selällään, niin ei enää riitä. Eli vaatimukseni on noussut suhteessa tekemiseeni.