Miksi pidätte Ultra Bra -yhtyeen musiikista?
Itselläni on todella sekavia ajatuksia heidän tuotannostaan; tavallaan se on todella hyvin tuotettua ja sovitettua teknisesti, mutta sanoitukset ovat jotenkin hämmentävän ylikonkreettisia ja latteita. Kuitenkin se tietty 70-lukulainen vasemmistolainen retrohenkisyys (esteettisessä mielessä) tuntuu teennäiseltä. Niissä on hienoja sävelkulkuja, mutta tavallaan ne melodiat ovat samanaikaisesti todella yksinkertaisia. Mielestäni heidän musiikistaan puuttuu aito koskettavuus täysin, kun se on liian ironista ja retroa. Aivan kuin ne laulajat eivät olisi koskaan "tosissaan". Mitä mieltä olette?
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään kyllä kovasti.
Mutta mikä siinä on niin hyvää? En vain voi ihan aidosti innostua liian teennäisestä musiikista. Ja tosiaan niissä sanoituksissa ei ole oikeastaan muuta kuin se yksi taso ja ne ovat jotenkin hajanaisia lauseenkappaleita viskattuina samaan pakettiin. Liikaa on myös matkittu musiikillisesti taistolaistyylistä. Niistä puuttuu tietty omaperäisyys täysin. Onhan se postmodernia yhdistää nuo seikat uudelleen, mutta siltikin se kokonaisuus jää latteaksi ja ontoksi "näyttelemiseksi".
Minusta Ultra Bran sanoituksissa on aitoa ja epäteennäistä juuri se, että niitä ei ole teennäisesti murjottu säröttömiksi kokonaisuuksiksi täysin asiaan liittymättömillä täytelauseilla. Niitä ei ole hiottu liiallisuuksiin, jos sanoma ja tunne on tuntunut välittyvän täydellisemmin inhimillisellä hajanaisuudella ja epätäydellisyydellä. Sellaistahan ihmisen tunnemaailma ja ajattelukin on: peräkkäisiä, hajanaisia ja poukkoilevia havaintoja. Siitä syntyy inhimillinen, samaistuttava kokonaisuus, joka myös yllättää, eikä vain luisu koko ajan odotettavissa olevaan kliseiseen suuntaan, jossa tahtoisin olla vapaa kuin taivaan linnut ja taivashan on sininen ja sieluni on kuin meri, josta se heijastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko se Queen-jankkaaja?
En ole. :D
Ai luit sen ketjun kumminkin? :D No anteeksi sitten, kuulosti vaan niin samanlaiselta. Ja nyt on se selvää, että ainoa oikea vastaus tässä ketjussa on se, että ei pidä UB:n musiikista. ;)
Mikä on ensimmäinen UB:n kappale tai sanoituksen palanen, mikä tulee teille ekana mieleen? Minulle aina se, että "minä katselin parvekkeelta loittonevaa selkääsi".
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ensimmäinen UB:n kappale tai sanoituksen palanen, mikä tulee teille ekana mieleen? Minulle aina se, että "minä katselin parvekkeelta loittonevaa selkääsi".
Sinulla oli tavalliset aivot, mutta ajattelit itse!
Tykkään melodioista ja puhaltimien runsaasta käytöstä, ja muutenkin kaikki Kerkko Koskisen säveltämä miellyttää mua suuresti. Terhi Kokkosen ääni on mielestäni ihana. Sanoituksia en missään musiikissa kuuntele kovin tarkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tykkään melodioista ja puhaltimien runsaasta käytöstä, ja muutenkin kaikki Kerkko Koskisen säveltämä miellyttää mua suuresti. Terhi Kokkosen ääni on mielestäni ihana. Sanoituksia en missään musiikissa kuuntele kovin tarkkaan.
Minulle tuli aikoinaan valtavana yllätyksenä se, että Ultra Bran tunnistettavin naisääni, jota olin koko ajan pitänyt Terhi Kokkosena, olikin Vuokko Hovatta. Maailmankuvani meni uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään melodioista ja puhaltimien runsaasta käytöstä, ja muutenkin kaikki Kerkko Koskisen säveltämä miellyttää mua suuresti. Terhi Kokkosen ääni on mielestäni ihana. Sanoituksia en missään musiikissa kuuntele kovin tarkkaan.
Minulle tuli aikoinaan valtavana yllätyksenä se, että Ultra Bran tunnistettavin naisääni, jota olin koko ajan pitänyt Terhi Kokkosena, olikin Vuokko Hovatta. Maailmankuvani meni uusiksi.
Millä tavoin? Mikä muuttui?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on ensimmäinen UB:n kappale tai sanoituksen palanen, mikä tulee teille ekana mieleen? Minulle aina se, että "minä katselin parvekkeelta loittonevaa selkääsi".
"Lumi peitti huonot puolemme. Vallanhimon, itsekkyyden."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tykkään kyllä kovasti.
Mutta mikä siinä on niin hyvää? En vain voi ihan aidosti innostua liian teennäisestä musiikista. Ja tosiaan niissä sanoituksissa ei ole oikeastaan muuta kuin se yksi taso ja ne ovat jotenkin hajanaisia lauseenkappaleita viskattuina samaan pakettiin. Liikaa on myös matkittu musiikillisesti taistolaistyylistä. Niistä puuttuu tietty omaperäisyys täysin. Onhan se postmodernia yhdistää nuo seikat uudelleen, mutta siltikin se kokonaisuus jää latteaksi ja ontoksi "näyttelemiseksi".
Minusta Ultra Bran sanoituksissa on aitoa ja epäteennäistä juuri se, että niitä ei ole teennäisesti murjottu säröttömiksi kokonaisuuksiksi täysin asiaan liittymättömillä täytelauseilla. Niitä ei ole hiottu liiallisuuksiin, jos sanoma ja tunne on tuntunut välittyvän täydellisemmin inhimillisellä hajanaisuudella ja epätäydellisyydellä. Sellaistahan ihmisen tunnemaailma ja ajattelukin on: peräkkäisiä, hajanaisia ja poukkoilevia havaintoja. Siitä syntyy inhimillinen, samaistuttava kokonaisuus, joka myös yllättää, eikä vain luisu koko ajan odotettavissa olevaan kliseiseen suuntaan, jossa tahtoisin olla vapaa kuin taivaan linnut ja taivashan on sininen ja sieluni on kuin meri, josta se heijastuu.
Kieltämättä sitä "vasemmistolaisuutta" voisi olla ne ylikonkreettiset "materialistiset" (vrt. Marx) sanoitukset, joissa ei ole mitään ylevää, vaan ne ovat kulttuurieliittiin kuuluvan opiskelijan arjesta hajanaisia palasia sieltä täältä...vähän niinkuin punkkukrapula-aamuna miettiessä edellisen illan tapahtumia. Itse sinänsä arvostan enemmänkin sanoituksia ja sanaleikkejä, joista löytyy useampia merkitystasoja (vrt. esim. Juice Leskisen sanoitukset).
Ultra Brankin musiikki ja sanoitukset muuttuvat tuotannon edetessä. Loppupään tuotannossa ei mielestäni ole enää samanlaista aitoutta, tunnetta ja intensiteettiä kuin alkupään kappaleissa.
Sanaleikkiyhtye Ultra Bra ei missään nimessä ole.
En ole. :D