Lue keskustelun säännöt.
Hassua että monet äitipuolet tuntuvat edellyttävän uuden miehen rakastavan
11.05.2006 |
heidän lapsiaan, vaikka lukemattomat äitipuolet täälläkin jaksaa mainostaa sitä, kuinka eivät voi sietää miehensä lapsia, vähintään eivät rakasta.
Aika nurinkurista, eikö totta.
Kommentit (44)
Enkä ikinä toivoisi lapsilleni tuollaista elämää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella ei varmaan ole helppoa ratkeamaisillaan olevassa liitossa, mutta uusperheen helvetti on valjennut minulle vasta tätä palstaa lukiessani.
tapaa milloinkaan hänen lapsiaan. en ole todellakaan heidän " äitipuolensa" millään tasolla. myönnän ilman muuta olevani tunnekylmä heidän suhteensa (yleensäkin lapsien ja oikeastaan melkein kaikkien ihmisten suhteen), mutta tuskin heille siitä mitään traumoja tulee. meidän välillämme ei ole mitään siteitä.
Minä huolehdi ja välitän mieheni lapsesta aina kun on meillä. En välitä lapsen äidistä mutta en vihaakkaan.. Minusta se ei ole kauheaa.. Vaan normaalia.. Muita mielipiteitä olenko kauhean väärässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minä huolehdi ja välitän mieheni lapsesta aina kun on meillä. En välitä lapsen äidistä mutta en vihaakkaan.. Minusta se ei ole kauheaa.. Vaan normaalia.. Muita mielipiteitä olenko kauhean väärässä
Nää 24+muut vastaavat taitais olla just niitä jotka tekee lapselle asian vaikeeks koska eivät itse tilannetta hyväksy.
Heti se uus ihminen lapsen elämässä on tunnekylmä hirviöämmä joka tuhoaa sen pikku piltin elämän kun ei heti sitä muksua rakasta yli kaiken...
...sellaiselle naiselle joka ei halua olla tekemisissä miehensä lasten kanssa, pitäisi olla kuitenkin ensisijaisen selvää että lapset ovat valtavan suuri osa miehen elämää ja isän ja lasten välistä suhdetta ei tulisi ikinä millään tavoin hankaloittaa, estää tai vähentää.
Parempi on tietysti olla kokonaan poissa jos tietää ettei pidä lapsista tai halua tulla heidän kanssaan toimeen...
Jos itse olisin äitipuoli, haluaisin ihan ehdottomasti että mies tapaisi lapsiaan ja kuuluisi heidän elämäänsä. Oikeastaan vaatisin sitä mieheltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä useimmat äitipuolet jotka tähänkin ketjuun kirjoitavat, tuntuvat olevan tunnepuoleltaan aika kylmiä. Mutta ehkä on poikkeuksiakin, kypsiä naisia jotka suhtautuvat asiaan terveesti..
...tarvitse äitipuolen rakastaa puolisonsa lasta/lapsia, mutta kyllä heistä nyt välittää täytyy jos vakavaa suhdetta ollaan rakentamassa!
Jokaisen äitipuolen pitäisi myös muistaa että se isäsuhde on aivan yhtä tärkeää eronneen perheen lapselle kuin mahdolliselle yhteiselle lapselle! Isän omiminen omalle lapselle ja toisten lasten syrjiminen olisi todella lapsellista, itsekästä ja sairasta aikuiselta ihmiseltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti meillä sama: mies näkee lasta harvakseltaan, koska asuu äitinsä kanssa kaukana. Eikä suoraan sanottuna nyt kauheasti mua haittaa. En estä, mutten ala edes auttamaankaan. Eikä tosin lapsikaan kauheasti pidä yhteyttä. Isä on elämässä joskus lomilla ja muistaa synttärit ja joulut. Hänellä on uusi isäpuoli ja suku ympärillä. Isänsä on miltei ventovieras ihminen, joka erosi äidistä jo odotusaikana. Lasta ei ole hylätty, muttei suhde nyt kauhean läheinenkään ole. Ovat aina asuneet kaukana toisistaan.
asuu nykypäivänä isänsä luona vakituisesti, se unohtuu monelta. Kyllä ä-p väsyy, kun passaa ja paapoo miehen ex-liiton lapsia omiensa lisäki ja bioäiti vaan valittaa tekemättä itse mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...Olenkin sitä mieltä että jokaisen äiti ihmisen pitäisi käsittää tuo asia ja unohtaa omat kaunansa, mustasukkaisuutensa ja kiukkunsa kun käsitellään lasten ja heidän vanhempien välejä.
Ihan järjetöntä että aikuiset naiset tuntevat noin negatiivisiä tunteita puolisojensa lapsia kohtaan! ja siinä pitäisi rakentaa jotain pysyvää suhdetta vielä...
tulen vihaiseksi tästä aiheesta :) puuh...
Vierailija:
...tarvitse äitipuolen rakastaa puolisonsa lasta/lapsia, mutta kyllä heistä nyt välittää täytyy jos vakavaa suhdetta ollaan rakentamassa!Jokaisen äitipuolen pitäisi myös muistaa että se isäsuhde on aivan yhtä tärkeää eronneen perheen lapselle kuin mahdolliselle yhteiselle lapselle! Isän omiminen omalle lapselle ja toisten lasten syrjiminen olisi todella lapsellista, itsekästä ja sairasta aikuiselta ihmiseltä!
Tottakai isä pitää yhteyttä lapseen eikä sitä saa hankaloittaa. Mutta jos lapsi ei syystä tai toisesta äitipuolen kanssa tule toimeen se hankaloittaa (ikävä kyllä) myös isä-lapsi suhdetta.
Meillä sanoin ihan suoraan kun tilanne alkoi olla sietämätön (olin siis omassa kodissani se ylimääräinen ihminen, jota ei tarvinu noteerata) sanoin miehelle että jos multa loppuu kestävyys täytyy miettiä vaihtoehto tapaamispaikka hänelle ja lapselle. Ei ole kenenkään etu että sitten kiristyy ilmapiiri myös isän ja äitipuolen välillä.
Tästäkin joku vetää herneen nenään mut senkun.
Se kusipää 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...asian niin että jos todella rakastaisin myös hänen lastaan omalla tavallani. Ja jos lapsen äiti olisi se joka ei lapsestaan huolehtisi, olisin iloinen että minä saisin olla osa rakkaan mieheni rakkaan lapsen elämästä.
siis jos rakastaisin miestäni, niin silloin myös lastakin tavallani...
Äiti oli vakavasti psyykkisesti sairas, joten hänestä ei minulle turvalliseksi aikuiseksi ollut. Isäni luona taas en ole ollut koskaan muutamaa tuntia kauempaa kylässä. Isäni uusi naisystävä suhtautui minuun viileän kohteliaasti alusta saakka. Ei ollut ilkeä, mutta ei koskaan tullut myöskään läheiseksi. Uskon, että isäni rakasti minua, ja olisi halunnut turvata minulle edes hiukan normaalia ja turvallista lapsuutta, mutta aavistelin jo silloin että uudella emännällä on näppinsä pelissä siinä että lopulta ajauduimme isäni kanssa etäisiksi. Haikeana muistelin sitä kun pienenä sain mennä isäni kanssa vaikka kalaan...
Toisaalta ymmärrän kyllä isäänikin. Hän oli elänyt vuosia perhehelvetissä sairaan naisen kanssa, ja halusi varmasti vihdoin pitää kiinni normaalista ihmissuhteesta. Sen hänelle suonkin. Itse en kuitenkaan vielä nyt 3-kymppisenäkään ole päässyt yli siitä, että koin vanhempieni eron totaalihylkäämisenä kaikkien aikuisten taholta. En vieläkään osaa luottaa siihen, että joku minua voisi oikeasti rakastaa, tai että olen sen arvoinen. Katkera en ole, mutta surullinen. Silloinkin kun olen onnellinen, pohjalla on sanaton kaipuu ja peitetty suru.
Mikä olisi täydellinen äitipuoli. Isän uutena " vosuna" yrität viedä lasta jos niin sanotusti rakastat lasta. Eli valitukselle ei tule loppua. Biologinen äiti on mustis sekä lapsesta että ex miehestä. Tulee tämmöinen olo kun ketjua lukee. itseni mielestä olen hyvä äitipuoli. Pidän tytölle kuria yms Hänellä on aina puhdasta päällä kun on meillä. Olen jopa sanonut miehelleni että pidä isä tytär retki tai jotain. Samoin tekee meidän yhteiselle pojallekkin. HMMMM aika ei ole toiselta lapselta pois.. Tai miten sen nyt sanoisi
Mutta en ehkä rakasta niin pyytteettömästi kun omaa poikaani. Oma poikani on itse täydellisyys kunhan pieniä vikoja hioo hehehee, muttaa näin luulen monessa uusioperheessä olevan. samallaviivalla puheet on tekopyhää paskaa.
Koska täällä ainakin jokainen äitipuoli selittää miehen lasten olevan selkeästi " kakkosia" .
Miksi miesten täytyy jaksaa " paapoa" teidän ex-liiton lapsia väsymättä, jos tekään ette jaksa tehdä sitä miehen lapsille?
Miltä tuntuu ajatella, että teille niin rakas oma lapsi on kuitenkin uuden miehen silmissä se kakkonen, aina?
Toivottavasti omat lapseni eivät koskaan joudu moiseen helvettiin, jonkun tunnekylmän ämmän kynsiin joka parkuu av-palstalla " kun meillä ei noi kemiat vaan kohtaa miehen lapsen kanssa" Voi lapsiparkaa, äitipuolet pitäisi kieltää lailla lastensuojeluun vedoten.