Hassua että monet äitipuolet tuntuvat edellyttävän uuden miehen rakastavan

en o kyl moisia oletuksia täällä nähny, voihan olla et joku olettaakin.

Mä oletan et mies rakastaa mun lapsia koska ne ovat hänenkin lapsiaan. Se millai suhtaudun miehen aiempaan lapseen ei sit liity siihen oletukseen mitenkään.

mieheni lasten kanssa, eikä mieheni todellakaan odota minun suhtautuvan lapsiin kuin olisivat sukulaisiani. onneksi, minulla ei kerta kaikkiaan ole heidän elämänsä kanssa mitään yhteistä kuin tuo mieheni, eikä se kyllä riitä tunnesiteiden syntymiseen

Ja koko yhteiselomme, 3vuotta, aikana olen tavannut miehen ex-liiton lapset n. 15 kertaa.

Eipä ole mitään kummempia tunnesiteitä syntynyt eikä mies sitä minulta odotakaan. Ei itsekään tapaa lapsiaan säännöllisesti. Joulut ja synttärit huomioi tietysti. Tilanne vaan meni tällaiseksi kun meille syntyi yhteinen lapsi ja miehen ex ja lapset muuttivat toiselle paikkakunnalle.

Pakko tunnustaa että elämä on helpompaa näin ja mies on samaa mieltä. Ehkäpä tilanne muuttuu kun lapset ovat isompia ja pystyvät itsenäisesti matkustamaan.

voi vaatia ketään miestä rakastamaan lapsiani. En edes usko, että kovin moni siihen kykenee, vaikka moni luulee toisin. Oishan se jo outoa, jos omaansa ei rakastaisi enemmän kuin toisen naisen synnyttämää ja monesti myös kasvattamaan lasta, jonka tekoon itsellä ei ole osaa eikä arpaa. Eri asia on ehkä silloin, jos lapsen oikea äiti ei ole ollenkaan kuvioissa ja lapsi pitää äitipuolta äitinä, se on eri tilanne.

Jättää nyt lapsensa,varo ettei jätä teidän yhteistäki. Ei se lapsista välitä. PITÄÄ HYVÄNÄ ASIANA OLLA OLEMATTA TEKEMISISSÄ OMIEN LASTENSA KANSSA????tollasta ukkoo en kauaa jaksais katella. Psyko.

Rakastanhan minä ystävienikin lapsia.

Ilman muuta haluaisin solmia hyvät suhteet mieheni lapsiin ja odottaisin saman häneltäkin.



Kyse on periaatteesta; kaikki lapset ovat samalla viivalla ja kaikki lapset on ns " yhteisiä" .

ovat sosiaalisia ja avoimia lapsia mitä miehen lapsi ei ole.

Ei ihme että tämä maailma on aika surullinen paikka monille lapsille. Ette ainakaan tuolla asenteella sitä paremmaksi muuta :-(

Ajatuksen tasolla on helppo sanoa, että rakastaisi miehen lapsia. Niin minäkin luulin, että toki niin olisi. Kammottavaa olikin se, että miten kylmäksi ne minut jättää. Ovat aivan vieraita, vaikka asuvat täällä yli puolet ajasta.

rakastaa sitä kuin omaani, mutta siltikään en pidä kumppanini lapsesta.



Pidän monesta lapsesta omani lisäksi ja mulle on ollut kauheeta huomata se, että en pysty kiintymään tähän erääseen lapseen ollenkaan. Ensihetkestä asti meillä ei vaan toiminut ns. kemiat tai joku. Tiedätte itsekin tilanteen, kun esim. puistossa tms joku lapsi aiheuttaa hellyydenpuuskan jostain selittämättömästä syystä johtuen ja joku toinen taas päinvastaisen reaktion. EI niitä tunteitaan voi säädellä, vaikka miten yrittäisi.

Te, jotka ette elä uusperheessä/miehellä ei ole lapsia edellisestä liitostaan on helppo täällä jeesustella ja kauhistella meitä " kauheita äitipuolia" .

Tyttö kuulemma inhoaa pikkuveliä ja isä ei rakasta häntä jos menee naimisiin minun kanssa. Entiedä uusio perheenä on vaikeaa olla. Tottakai välitän tytöstä mutta en niin paljon, kun omasta pojasta jota rakastan ylikaiken.. Niin se vaan on ja mä en usko samalla viivalla sontaan..

Hirvittää joskus ajatella että omat lapset joutuisivat joskus jonkun hirviömäisen äitipuolen kynsiin. Toivottavasti sitä jaksaa pitää liiton kasassa ja toivottavasti saa elää niin kauan että lapset ovat turvallisesti aikuisia...

elän uusperheessä. IHmiset jotka tekee lapsia,eikä viitsi edes olla niidennkanssa tekemisissä ja teke vielä lisää lapsia tupataan sanomaan kusipäiksi.

Ja oli paljon kirjotusvirheitä,sori.

lapsen äiti on hankaloittanut kokoajan minkään suhteen kehittymistä lapseen; jos hän on paikalla en saa puhua lapselle, jossain vaiheessa selkeästi lapselle oli puhuttu minusta pahaa tai kielletty puhumasta minulle (käytös muuttui hetkessä toiseksi), lapsen takia mun olis pitäny lopettaa työni koska työaikani häiritsi lapsen leikkejä...

Jos useamman vuoden yrittää kaikkensa ja vastakaikua ei saa niin ei jaksa enää yrittää.

Lasta kohtaan olen aikuinen, joka kuuluu lapsen elämään. Koitan siis huolehtia lapsen tarpeista ja opettaa jotain elämään kuuluvista asioista.

Lapsen vika ei tämä tilanne ole mutta en myöskään ota vastuuta/paskaa niskaani.

Tunteitani en voi pakottaa, joten siedän vierasta lasta kotonani tietyin väliajoin jos hänen äitinsä sattuu joskus pitämään kiinni sovituista tapaamisista.



9

Oma on aina oma.. Välitän ja huolehdin mukulasta kun on meillä.. En ehkä haluaisi että muuttaisi meille koska niiden perheen säännöt on vapaammat kun meidän perheen.. Suoraan sanottuna kuriton..

...että jos joskus mieheni kanssa eroaisimme niin hänen mahdollinen uusi puoliso olisi sellainen kylmä akka joka inhoaisi lapsiamme ja osoittaisi sen!



Onneksi miehelleni lapset ovat maailmassa niin ainutlaatuisen tärkeitä että hän ei heitä hylkäisi jonkun naikkosen vuoksi... Sama itselläni myös. Kukaan mies ei ikinä pääsisi minun ja lasteni väliin. En myöskään ikinä haluaisi elää vihassa lasteni isän kanssa.



Ei voi kuin toivoa ettei koskaan tulisi meidän kohdalle tuo tilanne. Ja tietysti täytyy tehdä töitä asian eteen...

Itse paini

omista tunteistani mieheni lasta kohtaan.. Lapsessa ei mitään vikaa sinänsä mutta lapsen äiti hankaloittaa tilannetta panemalla soopaa lapsen suuhun

...miksi olen aina vannonut etten ikinä halua uusioperhettä.



Tiedän, vannomatta paras... mutta vältän tuota soppaa ihan viimeiseen asti... En halua lapsilleni ilkeää äitipuolta joka inhoaa minua sydänjuuriaan myöten ja sitä kautta myös lastani. Enkä taatusti halua mitään miestä joka kilpailee lasteni kanssa ja inhoaa lasteni isää ja samalla lapsiani... Painajaismaista...