Pienituloinen ja koiran omistaminen

Äiti maksaa koiran kulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina ollut koira/koiria ja olen ollut ihan ok-tuloinen joten kaikki hyvin. Eipä ole toisaalta koirillakaan koskaan ollut mitään ihmeellisempää.

Nyt sitten kävi niin, että tuloni romahtivat jokunen vuosi sitten. En ala syitä erittelemään, mutta en kuitenkaan pitänyt tilannetta vakavana, vaan säästin ja ostin vanhan koiran kaveriksi rotupennun. Virhe.

Nyt ollaan pari vuotta oltu kusessa tämän pennun kanssa. Kokoajan on jotain. En ole ehtinyt edellistä osamaksua maksaa eläinlääkäriasemalle tai lainaa kaverille, kun tulee jo jotain uutta, jonka vuoksi on taas suunnattava lääkäriin. Kasvattaja ei ota asiallisesti vastuuta ja köyhänä säästin enkä ottanut vakuutusta... Tosin ongalmat koiralla on ollut lähestulkoon sellaisia, ettei vakuutus olisi auttanut.

Kaduttaako? Kyllä kaduttaa. Mutta hoidan koirani niinkuin vain pystyn. Toivon, että tilanne lopulta paranee, kun koiran kasvuvaihe on ohi. Jos ei, niin sitten täytyy jo tehdä isoja päätöksiä. Missään tapauksessa talouteni ei kestä tällaista mitään 15 vuotta.

Köyhää neuvotaan hankkimaan joka tilanteeseen se puskurirahasto. Jos mulla olisi varaa sellaisia rahoja makuuttaa tilillä kaikkia eri tilanteita varten, en olisi köyhä. Se vaan ikävä kyllä menee niin, että jos mulla on se 500€ pahan päivän varalle, silloin hajoaa auto ja ennenkuin rahasto on lähellekään täytetty, sattuu jotain muuta. Jos joka kk laitain 20€ sivuun, saan säästää 5 vuotta ennenkuin puskuri on valmis. Mutta kun sinäkin aikana sattuu ja tapahtuu...

Mutta niin. Yhtä hankalaa se on köyhällä elättää lemmikkiä kuin lastakin tai vaikka käydä lomalla, mutta kun sitä vaan haluaa köyhäkin tehdä asioita rakkaudesta elämään, niin kyllä sitä keinot keksii.

Vanha koira vs. "rotupentu"?

Voitko selventää?

Mulla on ollut molemmilla koirilla vakuutus.

Kannattaa ehdottomasti.

Omavastuun jälkeen kai menee vakuutukseen.

Ellei ole varaa varaa maksaa koiran eikä vakuutuksen hintaa, ei ole varaa koiraan.

Simple!

Päinvastoin. Meillä ei koskaan ole ollut vakuutuksia koirilla. Koirat on aina hoidettu. Ylimääräistäkin on maksettu omasta mielenkiinnosta. Ei tarvi vakuutuksista maksaa, kun on rahaa.

Sitten on se toinen ääripää, että lemmikkiä hoidetaan viimeiseen asti eikä kyetä päästämään pois, vaikka hoito alkaisi olla enemmän jo kärsimystä. 

Oma asiansa on myös ne, jotka pitävät todella arkaa koiraa tai muuten luonnehäiriöistä ja kadottavat siinä samalla oman sosiaalisen elämänsä kokonaan. Tällaisenkin tapauksen tiedän, että perheessä on hyvin arka koira, joka ei voi sietää vieraita. Tästä on sitten seurannut se, että kyseisessä perheessä ei voi käydä lasten kaverit tai ketkään muutkaan vieraat. Koiran ehdoilla menevät. Minusta tuo on ihan kamalaa, että koira menee tavallaan lasten ohi tuossa tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina ollut koira/koiria ja olen ollut ihan ok-tuloinen joten kaikki hyvin. Eipä ole toisaalta koirillakaan koskaan ollut mitään ihmeellisempää.

Nyt sitten kävi niin, että tuloni romahtivat jokunen vuosi sitten. En ala syitä erittelemään, mutta en kuitenkaan pitänyt tilannetta vakavana, vaan säästin ja ostin vanhan koiran kaveriksi rotupennun. Virhe.

Nyt ollaan pari vuotta oltu kusessa tämän pennun kanssa. Kokoajan on jotain. En ole ehtinyt edellistä osamaksua maksaa eläinlääkäriasemalle tai lainaa kaverille, kun tulee jo jotain uutta, jonka vuoksi on taas suunnattava lääkäriin. Kasvattaja ei ota asiallisesti vastuuta ja köyhänä säästin enkä ottanut vakuutusta... Tosin ongalmat koiralla on ollut lähestulkoon sellaisia, ettei vakuutus olisi auttanut.

Kaduttaako? Kyllä kaduttaa. Mutta hoidan koirani niinkuin vain pystyn. Toivon, että tilanne lopulta paranee, kun koiran kasvuvaihe on ohi. Jos ei, niin sitten täytyy jo tehdä isoja päätöksiä. Missään tapauksessa talouteni ei kestä tällaista mitään 15 vuotta.

Köyhää neuvotaan hankkimaan joka tilanteeseen se puskurirahasto. Jos mulla olisi varaa sellaisia rahoja makuuttaa tilillä kaikkia eri tilanteita varten, en olisi köyhä. Se vaan ikävä kyllä menee niin, että jos mulla on se 500€ pahan päivän varalle, silloin hajoaa auto ja ennenkuin rahasto on lähellekään täytetty, sattuu jotain muuta. Jos joka kk laitain 20€ sivuun, saan säästää 5 vuotta ennenkuin puskuri on valmis. Mutta kun sinäkin aikana sattuu ja tapahtuu...

Mutta niin. Yhtä hankalaa se on köyhällä elättää lemmikkiä kuin lastakin tai vaikka käydä lomalla, mutta kun sitä vaan haluaa köyhäkin tehdä asioita rakkaudesta elämään, niin kyllä sitä keinot keksii.

Vanha koira vs. "rotupentu"?

Voitko selventää?

Mulla on ollut molemmilla koirilla vakuutus.

Kannattaa ehdottomasti.

Omavastuun jälkeen kai menee vakuutukseen.

Ellei ole varaa varaa maksaa koiran eikä vakuutuksen hintaa, ei ole varaa koiraan.

Simple!

Koitin lyhyesti vain kertoa, että meillä oli perheessä jo vanhempi koira ja tämän lisäksi ostin sitten tämän uuden pennun. Tämä pentu oli rotukoira. Sen kerroin vaan, kun aloittaja mietti myös tätä puolta asiasta.

Myönsin täysin rehellisesti, että koiran hankkiminen oli virhe. Koitin myös ironian sävyin kertoa, että vakuutuksen ottamatta jättäminen oli virhe.

Et vieläkään kerro, mikä on "rotupentu".

Kaikki koirat ovat jotain rotua. Myös vanha koirasi. Vai elätkö landella, missä koirat juoksee irrallaan ja lisääntyy miten sattuu?

Jos tarkoitat että ostit rotua, joka on jalostettu järjettömyyksiin, esim. lyttynaamarodut joilla on hengitysvaikeuksia rotuominaisuutena, niin sano se.

"Rotupentu" kuulostaa vain juntilta.

Mua on alkanut ahdistaa koiran omistaminen juuri siitä syystä, että koko ajan hirvittää, että jos tulee jotakin isoja eläinlääkärikuluja. Lisäksi tuntuu, että niin moni ell-asema myydään ketjuille, joilla hinnat on korkeat. 

Yhteiskunnan tukien tarkoitus on taata ihmiselle vain välttämätön toimeentulo. Jos saatana ei ole varaa sitä rakkia elättää, niin silloin pitää ymmärtää olla myös hankkimatta sitä rakkia. Muut ihmiset eikä myöskään yhteiskunta ole vastuussa siitä, jos ihmisellä ei ole varaa hankkia rakkia.

Tai voihan toki aina halutessaan rakin hankkia, mutta sitten on saatana aivan turha valittaa mistään, että kun ei rahat riitä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina ollut koira/koiria ja olen ollut ihan ok-tuloinen joten kaikki hyvin. Eipä ole toisaalta koirillakaan koskaan ollut mitään ihmeellisempää.

Nyt sitten kävi niin, että tuloni romahtivat jokunen vuosi sitten. En ala syitä erittelemään, mutta en kuitenkaan pitänyt tilannetta vakavana, vaan säästin ja ostin vanhan koiran kaveriksi rotupennun. Virhe.

Nyt ollaan pari vuotta oltu kusessa tämän pennun kanssa. Kokoajan on jotain. En ole ehtinyt edellistä osamaksua maksaa eläinlääkäriasemalle tai lainaa kaverille, kun tulee jo jotain uutta, jonka vuoksi on taas suunnattava lääkäriin. Kasvattaja ei ota asiallisesti vastuuta ja köyhänä säästin enkä ottanut vakuutusta... Tosin ongalmat koiralla on ollut lähestulkoon sellaisia, ettei vakuutus olisi auttanut.

Kaduttaako? Kyllä kaduttaa. Mutta hoidan koirani niinkuin vain pystyn. Toivon, että tilanne lopulta paranee, kun koiran kasvuvaihe on ohi. Jos ei, niin sitten täytyy jo tehdä isoja päätöksiä. Missään tapauksessa talouteni ei kestä tällaista mitään 15 vuotta.

Köyhää neuvotaan hankkimaan joka tilanteeseen se puskurirahasto. Jos mulla olisi varaa sellaisia rahoja makuuttaa tilillä kaikkia eri tilanteita varten, en olisi köyhä. Se vaan ikävä kyllä menee niin, että jos mulla on se 500€ pahan päivän varalle, silloin hajoaa auto ja ennenkuin rahasto on lähellekään täytetty, sattuu jotain muuta. Jos joka kk laitain 20€ sivuun, saan säästää 5 vuotta ennenkuin puskuri on valmis. Mutta kun sinäkin aikana sattuu ja tapahtuu...

Mutta niin. Yhtä hankalaa se on köyhällä elättää lemmikkiä kuin lastakin tai vaikka käydä lomalla, mutta kun sitä vaan haluaa köyhäkin tehdä asioita rakkaudesta elämään, niin kyllä sitä keinot keksii.

Vanha koira vs. "rotupentu"?

Voitko selventää?

Mulla on ollut molemmilla koirilla vakuutus.

Kannattaa ehdottomasti.

Omavastuun jälkeen kai menee vakuutukseen.

Ellei ole varaa varaa maksaa koiran eikä vakuutuksen hintaa, ei ole varaa koiraan.

Simple!

Koitin lyhyesti vain kertoa, että meillä oli perheessä jo vanhempi koira ja tämän lisäksi ostin sitten tämän uuden pennun. Tämä pentu oli rotukoira. Sen kerroin vaan, kun aloittaja mietti myös tätä puolta asiasta.

Myönsin täysin rehellisesti, että koiran hankkiminen oli virhe. Koitin myös ironian sävyin kertoa, että vakuutuksen ottamatta jättäminen oli virhe.

Et vieläkään kerro, mikä on "rotupentu".

Kaikki koirat ovat jotain rotua. Myös vanha koirasi. Vai elätkö landella, missä koirat juoksee irrallaan ja lisääntyy miten sattuu?

Jos tarkoitat että ostit rotua, joka on jalostettu järjettömyyksiin, esim. lyttynaamarodut joilla on hengitysvaikeuksia rotuominaisuutena, niin sano se.

"Rotupentu" kuulostaa vain juntilta.

Oho, sähän olet äreänä. En oo tottunut ihmisiin, jotka selkeästi ei halua ymmärtää lukemaansa. Kyllä sä hyvin tiedät mitä mä tarkoitan. 😁

No mähän tarkoitan tietysti tällaista kennelliiton rekisteröimää koiraa, jossa pointtina oli ainoastaan se, että hinta nyt tuppaa olemaan korkeampi kuin sekarotuisissa ROTUkoirissa.

Ja juu-u, vanhempikin koira on tällainen kennelliiton rekisteröimä otus.

Ja nyt en sun kanssa enää väännä rautalankaa. ☺️

Vierailija kirjoitti:

Olen jo pitkään miettinyt, että miten pienituloisilla ihmisillä on varaa esim. koiraan ja monella ihan rotukoiraankin. Itse olen keskituloinen ja meillä on koira. Tulot on ihan ok, mutta silti tuntui jossain vaiheessa, että koiraan meni todella paljon rahaa. Oli tapaturmaa, normaalit rokotuskäynnit, hammasongelmaa jne. Vakuutus on, mutta sekään ei kaikkea kata. Tuolloin aloin miettiä vaikkapa opiskelijoiden koiria tai muuten vain pienituloisten ihmisten koiria. Miten ihmeessä kulut saa katettua vai pitääkö olla vain hyvää tuuria, että koira ei sairastele, ei tule hammaskiveä jne... Kerran ell-asemalla oli samaan aikaan nuori nainen koiransa kanssa, jolle oli tehty n 1500€ edestä operaatioita. Nainen joutui ottamaan ell-aseman kauppaaman Resusrsbankin lainan, jotta sai kulut maksettua :( Paljon kertoi myös viime vuonna Evidensian järjestämä kampanja, jossa pystyi hakemaan 100€ lahjakorttia Evidensiaan ja hakijoita oli valtava määrä. Mietin vain, että käykö pienituloisten koirille sitten niin, että vaikkapa sitä hammaskiven poistoa siirretään mahdollisimman pitkälle tai ostetaan halvinta ruokaa jne. Entä sitten vakavammat asiat, mitä jos koira tarvitsee vaikkapa märkäkohdun tai luunmurtuman takia leikkausta? Mitä pienituloinen tekee silloin?

Harmillista, jos tämä touhu menee koko ajan enemmän ja enemmän siihen suuntaan, että lemmikin omistaminen on varakkaiden etuoikeus :(

No elukalle nappi otsaan ja ottaa uuden. Problem solved.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollu koira 10-vuotta ja aikalailla kelan tuilla menty. Ei ole rahapulaa ollut koiranhoidon suhteen. Ainoastaan parin korvatulehduksen takia on pitänyt käydä lääkärissä. Ei koiran pito ole kallista.

  koira syö jätteet mitä jää, ei mene hukkaan. Itsellä ei oo eläintä, minne sen laittaa kun lähtö tulee, olla koiran orjana, ei. 

Tiedän muutaman tapauksen jossa vähävaraiset eivät vain vieneet lemmikkejä lääkäriin vaikka aihetta olisi. Syöttivät myös halvimpia mahdollisia koiraruokia.

Itse olen pienituloinen nuori työkyvyttömyyseläkeläinen. Tulot ovat n. 925 euroa kuukaudessa. Asun vanhempieni kanssa, joten asumiskustannukset ovat varsin edulliset.

Omistan rotukoiran ja käymme harrastuksissa (nekin muuten maksaa aika paljon) pari-kolme kertaa viikossa. Koirallani on kallis vakuutus, syö erittäin hyvälaatuista eläinkaupan kuivaruokaa ja raakaruokaa. Koirani on sairastellut jonkin verran, muutaman kerran nuorempana sillä oli virtsatientulehdus, kerran paha ripuli jonka vuoksi käytiin lääkärissä, ja nyt viimeisimpänä kilpirauhasen vajaatoiminta jonka vuoksi ollaan käyty melko tiheästi verikokeissa. Lääkkeetkin toki ovat kalliita, mutta vakuutus korvaa aika suuren osan niistä.

Koskaan ei ole raha loppunut kesken. Aina olen pystynyt tarjoamaan koiralleni kaiken tarvitsemansa. Säästössäkin on kymppitonni pahan päivän varalle.

Keväällä koirani on menossa sterilisaatioon, se tulee maksamaan 650-750 euroa. Ei ole ongelmaa kun on nuo säästöt ja muutenkin katson mihin rahani laitan. Lisäksi joka kuukausi minulla jää usein muutama satanen säästöön, että kyllä tilanne on varsin hyvä, vaikka olenkin pienituloinen. Koiran hyvinvointi on minun ykkösprioriteetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on aina ollut koira/koiria ja olen ollut ihan ok-tuloinen joten kaikki hyvin. Eipä ole toisaalta koirillakaan koskaan ollut mitään ihmeellisempää.

Nyt sitten kävi niin, että tuloni romahtivat jokunen vuosi sitten. En ala syitä erittelemään, mutta en kuitenkaan pitänyt tilannetta vakavana, vaan säästin ja ostin vanhan koiran kaveriksi rotupennun. Virhe.

Nyt ollaan pari vuotta oltu kusessa tämän pennun kanssa. Kokoajan on jotain. En ole ehtinyt edellistä osamaksua maksaa eläinlääkäriasemalle tai lainaa kaverille, kun tulee jo jotain uutta, jonka vuoksi on taas suunnattava lääkäriin. Kasvattaja ei ota asiallisesti vastuuta ja köyhänä säästin enkä ottanut vakuutusta... Tosin ongalmat koiralla on ollut lähestulkoon sellaisia, ettei vakuutus olisi auttanut.

Kaduttaako? Kyllä kaduttaa. Mutta hoidan koirani niinkuin vain pystyn. Toivon, että tilanne lopulta paranee, kun koiran kasvuvaihe on ohi. Jos ei, niin sitten täytyy jo tehdä isoja päätöksiä. Missään tapauksessa talouteni ei kestä tällaista mitään 15 vuotta.

Köyhää neuvotaan hankkimaan joka tilanteeseen se puskurirahasto. Jos mulla olisi varaa sellaisia rahoja makuuttaa tilillä kaikkia eri tilanteita varten, en olisi köyhä. Se vaan ikävä kyllä menee niin, että jos mulla on se 500€ pahan päivän varalle, silloin hajoaa auto ja ennenkuin rahasto on lähellekään täytetty, sattuu jotain muuta. Jos joka kk laitain 20€ sivuun, saan säästää 5 vuotta ennenkuin puskuri on valmis. Mutta kun sinäkin aikana sattuu ja tapahtuu...

Mutta niin. Yhtä hankalaa se on köyhällä elättää lemmikkiä kuin lastakin tai vaikka käydä lomalla, mutta kun sitä vaan haluaa köyhäkin tehdä asioita rakkaudesta elämään, niin kyllä sitä keinot keksii.

Lopettakaa koira kerta kärsii ongelmista koko ajan. Itsekästä pitää elossa.

Ohis, mutta jos koiralla ei ole mitään isompaa ja kivuliasta sairautta ja voidaan hoitaa niin ei missään nimessä lopeteta elävän olennon elämää!! Elämä kun on kertakäyttöinen ja olisi julmaa lopettaa. Mieluummin sitten parempi koti ja rahaa säästöön kunnon tutkimuksiin mitkä aiheuttavat vaikka oireita.

Itse pienituloinen ja sain ostettua rotukoiran. Miten? Yli vuoden säästämisellä. Eli ei kukaan pienituloinen ole mikään salarikas, vaan oikeasti säästävät pitkään ja jopa tinkivät omista menoista.

Vierailija kirjoitti:

Sitten on se toinen ääripää, että lemmikkiä hoidetaan viimeiseen asti eikä kyetä päästämään pois, vaikka hoito alkaisi olla enemmän jo kärsimystä. 

Oma asiansa on myös ne, jotka pitävät todella arkaa koiraa tai muuten luonnehäiriöistä ja kadottavat siinä samalla oman sosiaalisen elämänsä kokonaan. Tällaisenkin tapauksen tiedän, että perheessä on hyvin arka koira, joka ei voi sietää vieraita. Tästä on sitten seurannut se, että kyseisessä perheessä ei voi käydä lasten kaverit tai ketkään muutkaan vieraat. Koiran ehdoilla menevät. Minusta tuo on ihan kamalaa, että koira menee tavallaan lasten ohi tuossa tilanteessa. 

Koira on perheenjäsen.

Joskus voi saada tavallista vaativamman yksilön. Kokemusta on.

Sama pätee lapsiin. Nekin voi olla hankalia.

Ehdotat vissiin, että piikille vaan kaikki?

Koiria ei pitäis olla kellään ennenkuin ruoka riittää jokaiselle ihmiselle tällä pallolla. Olisi suuren suuri ekoteko alkaa syömään koiria pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten on se toinen ääripää, että lemmikkiä hoidetaan viimeiseen asti eikä kyetä päästämään pois, vaikka hoito alkaisi olla enemmän jo kärsimystä. 

Oma asiansa on myös ne, jotka pitävät todella arkaa koiraa tai muuten luonnehäiriöistä ja kadottavat siinä samalla oman sosiaalisen elämänsä kokonaan. Tällaisenkin tapauksen tiedän, että perheessä on hyvin arka koira, joka ei voi sietää vieraita. Tästä on sitten seurannut se, että kyseisessä perheessä ei voi käydä lasten kaverit tai ketkään muutkaan vieraat. Koiran ehdoilla menevät. Minusta tuo on ihan kamalaa, että koira menee tavallaan lasten ohi tuossa tilanteessa. 

Koira on perheenjäsen.

Joskus voi saada tavallista vaativamman yksilön. Kokemusta on.

Sama pätee lapsiin. Nekin voi olla hankalia.

Ehdotat vissiin, että piikille vaan kaikki?

Tottakai koira on perheenjäsen, mutta ainakin minulla ihmiset menee koiran ohi. Ei voi olla niin, että koira on tärkeämpi kuin lapsi. Tällaisenkin äidin tiedän, jolla koirat ovat kaikki kaikessa ja lapselle jätetään tarpeelliset vaatteetkin ostamatta, jos joku koira sattuu tarvitsemaan ell-palveluita tms. Mitäpä luulet, että lasu on mieltä asiasta?